Viiden tähden ruokailua Montenegrossa

Minulle onnistunut ja ikimuistoinen illallinen tai muu ruokailu ei aina tarkoita maukasta ruokaa ja hyvää seuraa fiinissä ravintolassa. Se voi usein tarkoittaa myös yksinkertaista, mutta mielikuvituksellista ruokailua jossakin odottamattomassa paikassa; yksin tai hyvässä seurassa.

Viime syksyn Montenegron reissuun kuului lähinnä vain näitä hieman toisenlaisia viiden tähden ruokahetkiä. Ensinnäkin, en todellakaan ollut odottavani päätyväni ravintolaan kynttiläillalliselle juomaan punaviiniä pienessä kylässä keskellä Montenegron vuoristoa, sesongin ulkopuolella, seurana komea argentiinalainen reissaaja (älkääs nyt tehkö mitään sen kummempia johtopäätöksiä tästä). Tarkoitus ei siis ollut mennä romanttisesti illallistamaan tämän aiemmin kadulla tapaamani matkaajan kanssa. Tarkoitus oli syödä ja kyseinen ravintola vain sattui näyttämään houkuttelevalta ja nälkä oli kova. No joo, olihan se silti aika hassua ja ehkä vähän romanttistakin; ruutupöytäliinat ja kaikki.

Montenegron ruokakultttuurista sen verran, että monien muiden Balkanin maiden tapaan, Montenegro ei missään tapauksessa ole kulinaristin unelmakohde. Tässäkin ravintolassa vaihtoehdot olivat vähissä ja tarjolla kasvisvaihtoehdoissa oli muun muassa ranskalaisia perunoita. ”Tilaisin yhdet French freeze, vähän Catchup ja sitten jotain tuolta valikosta Hot hors, kiitos!”, haha.

Seuraavien päivien ruokailut olivat omatoimisempia ja maisema kompensoi usein ruoan laatua ja monipuolisuutta. On kumma, miten yksinkertainen leipäkin voi maistua niin taivaalliselta oikeassa ympäristössä! Oletteko samaa mieltä?

Aamupalaksi ennen vaelluksia tuli syötyä mysliä, johon käytettävä maito oli jääkaapin puuttumisen takia öisin ulkona viilentymässä. Kuppeja ei ollut, joten käytetystä vesipullosta saa veitsellä leikkelemällä taiottua mukeja ja muita astioita, jopa viinilaseja. Mysliä voi syödä myös ottamalla ensin kourallisen itse mysliä, joka huuhdotaan alas hörppäämällä maitoa heti perään. Kätevää, eikös?

Eräänä iltana saimme tämän samaisen reissaajan kanssa kuningasidean ja suuntasimme illalla metsään pystyttämään nuotion. Näin ei oikeasti saisi toimia, mutta kokenut tulentekijä oli luotettava vakuuttaessaan, että emme sytytä metsäpaloa. Siellä sitten illallistimme, koko kylän ehkä ainoat reissaajat noina päivinä. Oli viiniä, oliiveja, leipää, suklaata ja ties mitä. Mitä muuta voi viiden tähden illalliselta enää odottaa?

Vinkki:

Käytetty muovipullo toimii moneen tarpeeseen, siitä saa esimerkiksi tehtyä kaksi mukia.

 Psssst! Jutun kuvat ovat hypänneet matkasta pois blogin muutossa. Asia korjaantuu pian. Pahoittelut!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate