Vielä äsken maailma oli toisenlainen

Pari viikkoa sitten Teneriffalta kotiin palattuani julistin Instagram-julkaisussani kaiken voivan muuttua aivan hetkessä katsoessani ulos ikkunasta ja kauhistellessani vaakatasossa lentävää räntää, johon edellisen päivän auringonpaiste oli vaihtunut. Tuolloin en voinut kuvitellakaan, kuinka oikeassa olin monella muullakin saralla. En, vaikka Teneriffalla oli yksi hotelli laitettu karanteeniin ja Pohjois-Italiasta kuului ikäviä uutisia. Kaikki oli muuttumassa, maailma ei tulisi enää olemaan samanlainen.

Kaikki muuttui hetkessä. Korona-virus tuli ja muutti kaiken. Voi kunpa maailman hetkessä muuttuminen olisikin vain liittynyt henkilökohtaiseen todellisuuteeni ja vallitsevaan säähän, mutta ei. Tämä muutos on globaali ja yht’äkkiä koko maailmaa murennetaan, yht’äkkiä pelko ohjaakin elämää.

Kun maat sulkevat rajojaan, julkisia paikkoja suljetaan yksi kerrallaan, tapahtumia perutaan ja ihmiskohtaamiset jätetään minimiin, ollaan uudenlaisen maailman äärellä. Olen kyllä kaivannut rauhaa ja  vihannut päivittäistä hetkeä, kun aamuruuhkaisen metron väkijoukko rynnii muurahaislaumana kohti Rautatientorin liukuportaita, mutta en ajatellut saavani rauhaisampia aamuja tällä tavoin, oman toimeentulonikin kustannuksella.

Maailma muuttui, kun ihmiset alkoivat katsoa toinen toistaan mahdollisina tarututtajina, pelkäämään toinen toisiaan. Kotoa ei ole suositeltavaa poistua ja kaupunki on kuin kauhuelokuvan näyttämö, kenties kuin joku zombie-elokuva.

Samaan aikaan kampaamojen listat tyhjenevät, ravintolat polttavat kynttilöitä tyhjille pöydille ja yökerhot tanssittavat tyhjiä tanssilattioita. Matkatoimistot huokailevat huolesta jo valmiiksi kriisissä olleella matkailualalla, onhan lentäminen ja matkailu ollut demonisoitua jo pitkään. No nyt ei sitten lennetä, ei minnekään. Nyt ei matkusteta, nyt ei todellakaan matkusteta.

Olen huolissani. Ahdistaa. Kaikki tämä pelottaa ja mielessä pyörii kauhukuvia. Entäs, jos tämä ei menekään ohi? Entäs, jos kaikkien pienyrittäjien toimeentulo joutuu vaakalaudalle? Mitä tapahtuu ja milloin tämä loppuu?

Samaan aikaan haluan uskoa, että maailmalla on tapanaan järjestellä asioita. Kukaan ei voi kiistää, etteikö maailmanmeno olisi ollut jo pidempään todella vinksahtanutta. Maailmaa pyörittävät raha ja valta, kaikki etenee liian nopeaan tahtiin. Jo pidempään on ollut havaittavissa vastaliikehdintää kapitalismin pyörittämälle elämäntavalle ja kulutustottumuksemme on jo hiljalleen ymmärretty kestämättömiksi.

Voi Korona. Palaan nyt hetkeen, kun istuin punaviinilasillinen (se oli itse asiassa juomapulloni suurehko korkki) kädessäni hippien asuttamalla luolastolla Teneriffalla. Paikassa, jossa Korona-virus ei takuulla ollut päällimmäinen puheenaiheemme. Paikka oli kuin viiden tähden hotelli, kaikki tarvittava oli periaatteessa siellä. Yksi miehistä kertoi kuluttavansa päivässä neljä euroa rahaa. Hän kertoi peseytyvänsä Atlantin valtameressä, hakien roskalavalta turistien poisheittämiä aarteita ja olevansa todella tyytyväinen valintaansa elää markkinatalouden rattaiden ulkopuolella. Tiedostan myös, että kyseisellä miehellä on niin sanotusti varaa olla hippi, hänen selustansa on täysin turvattu. Hänelle yksinkertainen elämä on valinta, kaikille se ei ole.

Samaan aikaan on hyvä hetki pysähtyä miettimään rahaa syvempiäkin asioita. Mikä tuntuu kaikkein tärkeimmältä juuri nyt, kun moni asia on kyseenalaistettu?

Samaan aikaan, kun ihailen hänen yksinkertaista tapaansa elää, ymmärrän myös elämäntavan haasteet. Nykymaailma ei ikävä kyllä toimi täysin omavaraisena tai pelkässä vaihtotaloudessa. Isommassa mittakaavassa rahan on pakko liikkua, jotta hyvinvointiyhteiskunta pysyy kasassa. Jos kukaan ei kuluta, ei ole verorahoja. Jos ei ole verorahoja, ei ole peruspalveluita ja sosiaaliturvaa.  Silti, kohtuus kaikessa. Kuluttamisenkin voi tehdä hyvin monella tavalla ja voi kuinka toivoisinkaan, että rahakin jakautuisi maailmalla hieman tasaisemmin. Kaikki tarvitsevat vain tarpeeksi ja tarpeeksi on loppujen lopuksi aika vähän.

Ehkä tämä globaalin kriisin ja siitä seuraavan talouskriisin hetki on tilaisuus kaikille miettiä, mihin rahansa kierrättää ja minkälaisia arvoja kulutuskäyttäytymisellään haluaa ajaa. Kenties viimeistään nyt on hyvä ymmärtää, että esimerkiksi halpavaatteen ostaminen maailmanlaajuisesta ketjuliikkeestä toiselta puolelta maailmaa, jonka jälkeen sen lennättää Suomeen muutamaa käyttökertaa varten, ei ole millään tavoin kestävää. Tämä vain yksi esimerkki muiden joukossa.

Samaan aikaan on hyvä hetki pysähtyä miettimään rahaa syvempiäkin asioita. Mikä tuntuu kaikkein tärkeimmältä juuri nyt, kun moni asia on kyseenalaistettu? Mistä olet valmis luopumaan yhteisen hyvän eteen ja mitä teet ajalla, jos joudut karanteeniin?

Voimia kaikille tässä ahdingossa ja muistakaa tukea lähiseudun pienyrittäjiä. Moneen paikkaan voi hankkia etukäteen vaikka lahjakortin. Myös kaikki lomahaaveet kannattaa nyt todellakin jättää vain haaveilun asteelle. Onneksi haaveilu on yksi iso osa koko matkaa ja voimaannuttava asia arjessa. Muistakaa siis myös haaveilla.

 

 

Leave A Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate