Vastuullisesti ja oikein eletyn elämän mahdottomuus

Maailma on tällä hetkellä paikka, jossa jokainen valinta tuntuu olevan jostakin näkökulmasta väärä valinta. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan ja mukaan sekoittuvat mielipiteet ja uskomukset. Maailmantuska on läsnä kaikessa ja kaikkialla ja tuntuu, että mitään ei enää saisi tehdä. Miten olla ja mitä ajatella, jos kaikessa hyvässäkin on monta huonoa puolta?

Lentomatkustaminen on tätä nykyä lähes rikolliseen toimintaan verrattavaa puuhaa. Olen syyllistynyt, tunnustan. Olen jättänyt jälkeeni todistusainestoa. Maailma saastuu ja henkilökohtainen hiilijalanjälkeni kasvaa kasvamistaan. Lentämistä pitäisi välttää, ainakaan tropiikin kohteisiin ei pitäisi matkustaa, ei ainakaan vain lyhyeksi aikaa. Viikonloppubreikki se vasta onkin erittäin väärä teko.

Jos lentäminen on rikoksista pahin, pitäisikö vain autoilla paikasta paikkaan? Ainakaan en voi autoilla yksin tai ehkä edes kaksin, en ainakaan vanhalla autolla – sekin saastuttaa kamalasti. Ehkä sitten voin liikkua bussilla paikasta paikkaan, ehkä pyöräillä tai jopa kävellä. Tähän tarvitaan hurjan paljon aikaa, joten ehkä vain lopetan työnteon ja matkustan joutilaasti paikasta toiseen kuin nomadi konsanaan, mahdollisimman pienillä kantamuksilla tietenkin.

Myös laivamatkustaminen saastuttaa. Laivallakaan ei pitäisi matkustaa, ei ainakaan risteillä huvin vuoksi. Maailman meret ovat jo täynnä sontaa muovista ihmisten jätöksiin. Armas Itämeri hukkuu kesäisin sinilevään, kiitos ihmisten toiminnan ja etenkin maanviljelyn. Maanviljely pitäisi kaiketi lopettaa, eikä ainakaan tehokkaan maanviljelyn avuin tuotettuja tuotteita pitäisi ostaa. Siinähän päätyy osaksi ketjua, joka tukee merien saastumista.

Pitäisi kenties pysyä kotona, ehkä matkustaa kerran vuodessa oikein pitkäksi aikaa jonnekin ja muuten ihmetellä omaa arkea ja omaa kotimaata.

Saastuttaja arjessa

No mutta, omassa arjessanikin saastutan. Vetelen päivittäin satoja litroja erinäisissä laitoksissa puhdistettua vettä kirjaimellisesti vessanpöntöstä alas. Ehkä pitäisi vain pissailla luontoon. Mutta esimerkiksi antibioottikuurin aikana ei kyllä pitäisi tehdä sitäkään, antibioottijäämät päätyvät pian jonkun mustikanvarvun sisään ja sitä kautta jatkavat hyvienkin bakteereiden tuhoamista seuraavassa kantajassaan.

Lihaa en syö, sitä en saisikaan syödä. Se on varsin tuomittavaa, vaikka kyse olisikin vapaana ilakoineen riistaeläimen lihasta. Silti syön juustoa, saastutan aivan hurjan paljon ja hiilijalanjälki kasvaa. Syön tofua, koska lihansyönti on pannassa. Juuri tosin luin artikkelin siitä, kuinka soijaviljelmät tuhoavat maailmaa ja niiden alta hakataan pois arvokasta metsää, maailman keuhkoja. Samaa tehdään myös palmuöljyviljelmien takia. Olen todistanut tätä omin silmin Borneolla, jossa palmuöljyplantaasit koristavat autonikkunanäkymää välillä kymmenienkin kilometrien ajan yhteen huristukseen. Eli ei soijaa, ei palmuöljyä. Entäs vaihtoehtoiset tuotteet, mistäs ne sittten tulevat ja mikä päivä luen joka tuutista pursuavista artikkeleista siitä, kuinka se uusi ja ekologisempi ja terveellisempikin keksintö onkin vain huijausta ja kuinka joku suuri, monikansallinen yhtiö vain kikkaili hieman selkämme takana? Äh ja puh.

Ruoka, sen pitäisi tulla läheltä. Ehkä unohdan ainakin kaikki mieltäni piristävät sitrushedelmät. Ne lennätetään ties mistä. Ainakaan ne eivät saa olla Israelista tai Egyptistä. Jos niitä lennätettäisiin Yhdysvalloista tai Kiinasta, myöskään niistä tuotteet eivät missään nimessä saa olla. Ehkä Valenciasta tulevat voi kelpuuttaa? Silti, niitä myrkytetään ja ne tulevat kaukaa. Ehkä syön vain lanttua.

Oikeita valintoja, asioiden monia puolia

Palataan kotimaanmatkailuun. Aion mennä metsään entistä useammin. Aion kävellä tai vaikka soutaa sinne. Metsässä pitää olla nykyään varovainen, koska punkit. Vaikka metsässä oleilulla säästän maailmaa ja rentoutan mieltäni, joudun tekemisiin Suomen vaarallisimman olion kanssa. Yksi pirulainen on ainakin jo tarrautunut kerran jalkaani, vaikka olin vuorannut itseni päästä varpaisiin. Se siitä metsänautinnostakin siis.

Työnteko, saastutan työssäni aivan kamalasti. Elän väärin. Kampaajana pohdin joka päivä, pesenkö raitoihin käytetyt foliot ja kierrätän ne vai onko pahempi kuluttaa vettä niiden pesuun? Entä kaikki mahdolliset purnukat ja vesistöön pääsevät kemikaalit? Puhumattakaan ne, joita hengitän? Kuulin myös, että joskus paperikuitin tulostaminen kuluttaa vähemmän energiaa kuin tiedon lähettäminen bittiavaruuteen. Totta tai tarua, mutta jopa yksi Google-haku on pahasta ja kuluttaa paljon energiaa, puhumattakaan Applikaatioiden tiedonsiirrosta ja niiden käytöstä. Pitäisi ehkä vain vaihtaa alaa ja unohtaa myös kaikki mahdolliset kuitit, sähköiset ja paperiset.

Miten täällä kuuluu elää ja olla?

Kuinka ihmeessä tätä elämää sitten pitäisi elää? Jokaisella kolikolla tuntuu olevan kaksi puolta ja jokainen valinta tuntuu olevan jonkin säännön tai periaatteen mukaan väärin. Kaikkeen on aina toinenkin mielipide ja monta eri faktaa, jotka riitelevät keskenään. On ihmisoikeudet, eläinoikeudet, luontoasiat, terveellisyys ja kaikki muut näkökulmat. En todellakaan tiedä, miten pitäisi elää ja haluaisin vain yksiselitteisiä vastauksia riippumattomilta tahoilta. Vastauksia, joita ei pyörretä kymmenenkään vuoden päästä todistaen, että kaikki aiemmin tehty oli sittenkin huonoa.

Kyllä, aion jatkossakin lentää ja syödä tofua ja vaikka sitten lihaakin (no joo, sitä en taida), mutta tehdä niitä harkiten. Aion istua yksityisautoissa ja juoda tuorepuristettua appelsiinimehua, ainakin välillä. Aion jatkaa työtäni kampaajana, valita tuotteeni huolella ja käyttää tuotteet loppuun asti. Aion yrittää olla parempi, ajattelevampi ja tiedostavampi. En aio ottaa syyllistämistä vastaan, en aio osoitella sormilla.

Olen juuri lähdössä matkalle Kaakkois-Aasiaan. Matkailu ja maailman tutkiminen on suurin intohimoni. Kun matkustan, olen eniten elossa. Aion matkustaa nyt edes mahdollisimman oikein. Matkustan joutilaasti ja viivyn matkallani pitkään, melkein kolme kuukautta. Matkustan ylitäysillä ruuhkabusseilla ja juon paljon kookosvettä, joka haetaan lähipalmusta. Asun välillä jopa sähköttömissä mökeissä, autottomilla saarilla. Kävelen paljain jaloin ja kerään rannoilta roskia. Välttelen turhia pillejä ja muovipulloja, otan oman bambupillini ja SIGG-juomapulloni mukaan. Silti, annan itselleni anteeksi kaikki tulevat ja todennäköiset erheet. Luultavasti juon jokusen yksittäispakatun kahvin, joka lennätetään Aasiaan Etelä-Amerikasta ja saatan jopa jonkun maidenvälisen lennon hyödyntää matkallani. Aion ajatella asioita ja pyrkiä parempiin valintoihin, silti ollen itselleni ja muille armollinen ja ennen kaikkea nauttia.

Haaste uudelle vuodelle

Ehkä ensi vuonna sinäkin pyrit olemaan tiedostavampi valinnoissasi, mutta pyrit myös näkemään kolikon molemmat puolet? Tämä elo ei ole mustavalkoista ja kaikkeen on aina monta näkemystä; toiset oikeampia kuin toiset. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun pyritään toimimaan oikein ja ottamaan asioista selvää menettämättä omaa mielenterveyttä tai syyllistämättä muita.

 

 

 

 

 

1 Comment

  1. Tosi hyvä kirjoitus ja loistavaa ajatuksenvirtaa! Nämä on niitä asioita, mitä varmasti aika moni pohtii parhaillaan. Kiva kun nostit tuon google-haun. En ole nimittäin koskaan aiemmin nähnyt sitä nostettavan esille blogissa ja olen miettinyt useasti että tekisin siitä jonkin jutun. Olen työskennellyt nimittäin IT-alalla 16 vuotta ja muistan jo 2000-luvun alussa eräässä IT-valmistajan tilaisuudessa kerrottiin miten paljon yksi google-haku kuormittaa maapalloa ja miten paljon se vie sähköä, kun eri puolille maapalloa sijoitetut konesalit alkavat hakemaan tietoa juuri sinulle. Tämän tiedon valossa mua ahdistaa aina ihan pikkasen googlata. Mutta mikäpä ei näiden kaikkien tietojen valossa nykyisin ahdistaisi. Koetetaan selvitä! 🙂 peace.

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate