Elämäni muuttui, kun lähdin vaihto-oppilaaksi tasan 20 vuotta sitten

Siitä on nyt tasan 20 vuotta, kun lähdin YFU:n kautta vaihto-oppilaaksi suureen Amerikkaan. Tuo matka muutti kaiken ja nyt avaan teille jo tuolloin hieman eri lailla dokumentoimaani elämää ja muistelen menneitä.

Tänä päivänä tasan 20 vuotta sitten elämäni muuttui. Kokonaiset 20 vuotta sitten pienen kylän 17-vuotias tyttö lähti suureen maailmaan, seuraamaan unelmaansa. Otti mukaansa kaksi isoa matkalaukullista tavaraa ja nousi koneeseen, määränpäänään Amerikan Yhdysvallat, taskussaan paluulippu vasta noin vuoden päästä.

Vaihto-oppilasvuosi Yhdysvalloissa on ehdottomasti elämäni suurin käännekohta. En ollut koskaan matkustanut Ruotsia pidemmälle, mutta sisällä noussut tunne kuunnellessa ylemmän luokan opiskelijan tarinaa vaihtovuodeltaan oli saanut pelottavankin kaukaisen haaveen nostamaan päätään ylitsepääsemättömälle tasolle. Minun oli mentävä. Minä menin ja hyvä, että menin. Jos en olisi mennyt, jos en olisi uskaltanut, en kirjoittaisi tänä päivänä matkajuttuja suurelle yleisölle, en myöskään matkustaisi maailmalla pelottomana ja luottavaisena. Tuo vuosi opetti minulle, että minä kyllä selviän. Selviän aivan mistä vain.

vaihto-oppilas
Tässä olen juuri saapunut Minnesotaan ja tavannut isäntäperheeni ensimmäisen kerran. Elämäni ensimmäinen lentolippu on tallessa, muistikirjani kansien välissä.
vaihto-oppilas
Kotini sijaitsee järven rannalla, Minnesotan Minneapolisin ulkopuolella. Muistan edelleen osoitteeni ulkoa.

Vaihto-oppilasvuosi ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista

Vuoteen kuului paljon tunnetta, hyvää ja huonoa. Vapauttani rajattiin enemmän kuin koskaan aiemmin. Oli tiukka kotiintuloaika ja sunnuntaisin piti herätä kirkkoon. Ruoka-aika oli yhteinen ja ruokailua ennen sanoimme ruokarukouksen, kuten missä tahansa kunnollisessa amerikkalaisessa perheessä. Suomessa olin jo seurustellut, mutta Amerikan kodissa huoneen ovea ei saanut sulkea, jos loppuvuodesta tapaamani poikaystäväni oli luonani. Kotona oli aina joku, joko kodinhoitaja tai perhe. Omaa tilaa oli suuressakin talossa yllättävän vähän. Kodin ollessa kaukana kaupungin keskustasta, olisi oma auto ollut tarpeellinen. Ajokortittomana olin muiden aikataulujen orjana, eihän Amerikassa juuri ole mahdollista liikkua julkisilla kulkuneuvoilla tai esimerkiksi pyörälläkään. Ystävät tulivat kylään silloin, kun heille järjestyi kyyti ja minä pääsin kylään silloin, kun minulle järjestyi samainen.

chaska high school
Kouluni oli Chaska High School. Oppilaita koulussa oli noin 1200.
Olin talvilukukauden ajan koulun tanssijoukkueessa. Treenejä oli joka päivä ja kilpailimme myös. Tanssiminen oli kuin kilpa-aerobicia ja treenaaminen vaativaa. Välillä pääsi myös itku.
mall of america
17-vuotias minä rakasti shoppailla. Mall of America sijaitsi noin 45 minuutin automatkan päässä ja olisin voinut vaikka päivittäin viettää aikaa valtavan ostoskeskuksen ihmemaassa.

Samaan aikaan, tiukkojen rajojen sisällä elämisen lisäksi, sain elää unelmieni elämää suuressa maailmassa. Sain elää sitä televisiosarjojen high school -arkea ja sain opetella tuntemaan itseäni täysin vieraassa ympäristössä, saaden jatkuvasti lisää itsevarmuutta. Keski-Suomen Muuramesta maailmalle ponnahtanut 17-vuotias ja suurissa joukoissa hiljainenkin tyttö oli pian se, joka uskalsi sanoa mielipiteensä ääneen ja joka uskalsi pitää esitelmiä vieraalla kielellä koko luokan edessä. Puhumattakaan siitä, minkälaisen avoimuuden tykityksen vuosi sai aikaan jälkijunassa. Mikään ei enää jännittänyt, minä kyllä uskalsin.

Vuoden aikana sain kuulua amerikkalaiseen perheeseen, sain olla perheenjäsen olematta biologisesti sukua. Minua halattiin joka ilta ja minulle kerrottiin, että minua rakastetaan. Minut vietiin matkoille unelmieni suurkaupunkeihin ja lähiseudulle. Sain tanssia koulun menestyneessä tanssijoukkueessa, pistää itseni todella lujille ja huomata pärjääväni suomalaisella sisulla eteenpäin puskien. Sain ihania ystäviä. Sellaisia ystäviä, jotka ovat edelleenkin elämässäni. Sain kokea rakkautta, villiä teinilempeä ja tunnemyrskyä, jättäen vuoden jälkeen taakseni suuren rakkauden, ikävöiden häntä vielä pitkään ja vieraillen hänen luonaan seuraavan vuoden ajan jokaisella lomalla.

Vuoden aikana pääsin matkustelemaa. Spring breakin aikaan olimme reilun viikon Floridassa.
Unelma toteutui, kun pääsin Floridan rannoille.
Taas yksi rasti bucket listiin: Las Vegas.
Pääsin vuoden aikana myös Kalifornian auringon alle.
17-vuotias minä on käynyt New Yorkissa.

Vaihto-oppilasvuosi muutti kaiken

Vuosi pisti kaiken uudeksi. Vuosi muutti kaiken, se muutti minut. Se avasi silmäni maailmalle ja sen eri kulttuureille, avasi lukemattomia ovia. Kotiin palasi ihminen, joka ei enää koskaan olisi se sama epävarma 17-vuotias, joka itsepäisesti halusi toteuttaa unelmansa vaihto-oppilasvuodesta Yhdysvalloissa. Kun jälkeenpäin kysyttiin, miten vuosi meni, olisi vastaus kestänyt huomattavasti pidempään kuin kukaan halusi kuulla. Kukaan ei ymmärtänyt, etten enää ollut se sama tyttö. Muut olivat ehkä jatkaneet elämäänsä kuin ennenkin ja yksi vuosi oli ollut vain yksi vuosi muiden joukossa. Minulle kyseinen vuosi oli kaikki kaikessa ja tuntui vaikealta, että minut nähtiin edelleen samana kuin ennen.

vaihto-oppilas
Prom-tanssiaiset olivat vuoden kohokohta. Meksikolaista alkuperää oleva ihastukseni ja silloinen poikaystäväni tanssitti minua koko illan.
Kouluvuosi tuli päätökseen ja kotiinpaluun ahdistus alkoi jo nostaa päätään.

Tuon vuoden satoa keräillään edelleenkin. Tuo vuosi avasi silmäni maailmalle ja sitä kautta myös raotti ovea omaan itseeni. En vaihtaisi vuodestani Yhdysvalloissa mitään pois. Samaan aikaan taputan itseäni olkapäälle ja hymyilen. Onneksi uskalsin, onneksi halusin.

Upeaa vaihtovuotta kaikille, jotka näinä päivinä nousevat koneeseen ja ihania muisteluhetkiä niille, jotka ovat vaihtovuoden jo omassa elämässään kokeneet.

Vinkki vaihto-oppilasvuoden aloittaville: muista elää välillä myös ilman nettiä. Ole läsnä paikallisessa arjessa. Ikävää ei auta, jos katsoo koko ajan elämää Suomessa ja iso osa kokemuksesta menee hukkaan, jos ei ole läsnä elämässä uudessa kotimaassaan vaan seuraa vaikka somessa omien ystävien elämää. Kun menet, ole siellä, missä olet.


Lukuvinkki: Lue myös tämä juttuni vaihto-oppilasvuodestani.

 

 

 

1 Comment

  1. Markku Ukonaho Reply

    Upea juttu! Hieno analyysi vuodesta ja sen seurauksista. Olisipa kaikki yhtä fiksuja ja ehkä myös onnekkaita tuollaisen mahdollisuuden kanssa. Tsemppiä elämääsi edelleen ja säilytä rohkeutesi ja uskosi ihmisiin!
    Olisinpa vain vielä reilut 50 vuotta nuorempi, niin kyllä minäkin! Ehkä!

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate