Unelmoidaanko hetki?

Maybe you are searching among the branches for what only appears in the roots.

Rumi

Minulta kysytään jatkuvasti tulevia matkasuunnitelmiani ja juuri nyt huomaan vastaavani, ettei minulla ole sellaisia. En halua mennä minnekään, haluan vain olla tässä näin. Kaipuu kauas on hetkellisesti poissa, tarve juurtumiseen ja oman paikan löytämiseen läsnä enemmän kuin pitkiin aikoihin.

En unelmoi kaukomaista, en edes osaa nimetä paikkaa, josta haaveilen. Sitä paitsi, olen toteuttanut monet matkahaaveeni Galapagossaarista Borneoon ja Andamaaneilta Saharaan.

Jos ja kun haaveilen, haaveilen enemmänkin olotilasta kuin paikasta. Paikka voi olla missä vain ja joissakin paikoissa olotila on helpompi saavuttaa kuin toisissa.

Mielessä pyörii kaunis yksinkertaisuus ja pysähtyneet hetket. Sellaiset pienet ja kauniit hetket, jotka jättävät jäljen.

Rauhallinen suudelma rantakallioilla, ystävän ymmärtävä katse, vatsanpohjasta asti nouseva nauru. Sellainen nauru, joka sattuu vatsalihaksissa. Maisema, joka tuntuu taialta. Hetki, joka tuntuu taialta. Pysähtyminen ja oleminen. Lintujen rauhoittava laulu ja sirkkojen sirinä. Rantaan lyövät aallot, joiden leikkiä jaksaa seurata tuntikausia. Kaunis koti, yksinkertaistettu elämä. Pieni koti, koti vaikka pakettiautossa. Kukkivat kukat ja muotoaan muuttava maisema. Läsnäolo ja hetkessä eläminen.

Ehkä joku päivä löydän itseni asumassa kauniissa paikassa hyvässä seurassa. Siellä paikassa ja siinä ihmisessä on koti. Siinä olotilassa on juuret. Siinä hetkessä on hyvä olla, kunnes kaukokaipuu taas valtaa mielen. Muisto maailman kaikista mahdollisuuksista nostaa päätään ja levottomuus iskee taas.

Silti juuri nyt unelmoin mielestä, joka ei ole levoton ja olosta, että olen kotona. Mielestä, joka ymmärtää maailman olevan upea paikka ja tutkimisen arvoinen. Kuitenkin mielestä, joka osaa olla paikoillaan ja jatkuvasti unelmoimatta paremmasta tai erilaisemmasta. Mielestä, joka osaa ainakin hetken aikaa ymmärtää elävänsä unelmaansa js avainten muidenkin menneiden ja tulevien unelmien toteuttamiseen olevan omissa käsissä. Vasta kun kokee olevansa juurtunut  ja kuuluvansa jonnekin on taas hyvä hetki liihotella.

Onko täällä ketään muuta, jolla on tällä hetkellä samankaltaisia ajatuksia?

1 Comment

  1. Emilia/Merkintöjä maailmasta Reply

    Ihana ja inspiroiva kirjoitus Laura! 🙂 Mulla on samansuuntaisia ajatuksia, olen tällä hetkellä semmoisessa välitilassa, etsin paikkaani täällä kotopuolessa. Olo on toiveikas, sillä olen pistänyt asioita elämässäni uusiksi niin kuin sydän on sanonut ja karsinut hyvää energiaa kuluttavia asioita elämästäni. Tulevaisuus on vielä avoinna ja mahdollisuuksille auki. Toiveikkaana suuntaan myös sinne Keniaan.

    Olen nyt muutenkin löytänyt kunnolla tämän sinun blogin ja tykkään kovasti sun jutuista <3

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate