Unelmana Madagaskar

On torstai. Ulkolämpötila alkaa lähennellä jo nollaa ja mieleni alkaa jostakin kumman syystä taas haaveilla rantabaareista, viidakosta ja hiekasta varpaiden välissä.

Kuten arvata saattaa, olen nyt Suomessa. Nyt on käsillä se odottamani ajanjakso, kun saan hetken aikaa vain olla ja pysähtyä arkeen, jota melkein jo kaikkien pikareissujen välissä hetkittäin kaipasin. Itseni tuntien levottomuus sisälläni alkaa pian kasvaa päivä päivältä ja mieli alkaa hyppelehtiä surffirannoille ja palmupuiden katveeseen.

Arjessa ja syksyn saapumisessa on onneksi lukuisia hyviäkin puolia. Vaikka alan jo tässä vaiheessa syksyä saada tarpeekseni kynttilöiden polttelusta (aloitin jo kesällä, jos nyt edellisen talven jälkeen koskaan lopetinkaan), syksyni kohokohta on tanssi sekä kesätauon jälkeen jatkuneet tanssitunnit.

Olen kertonut teille rakkaudestani afrikkalaiseen tanssiin. Olen myös kertonut, että tanssi on asia, joka antaa minulle kenties suurimmat euforian tunteeni arjessa. Sellaisessa tanssitunnin jälkeisessä euforisessa tilassa leijun nytkin, kynttilän valossa ja smoothie kourassa.

Kuten varmasti tiedätte, Afrikka on valtava manner ja sen uumeniin mahtuu yhtä monta erilaista tanssityyliä. Sattuman kautta löysin viime syksynä itselleni tällä hetkellä mieleisimmän tyylin. Vaihteeksi modernille afrolle ja senegalilaiselle tanssille löysin madagaskarilaisen tanssin ja siihen olen hurahtanut aivan täysillä.

ViidakkoEn ole kertonut juttujeni tulvassa juurikaan unelmakohteistani, jotka eivät tosin ole yhden käden sormilla laskettavissa. Olen silti maininnut kiinnostuksestani juurikin Madagaskaria kohtaan. Joku juttu minulla vain on kaukaisia ja eksoottisia saaria kohtaan; Andamaanit, Galapagossaaret, Islanti…

Jotenkin tuntuu, että tuo Madagaskarin saari tunkee nyt elämääni monestakin suunnasta. Aion viikoittaisten tanssituntieni lisäksi osallistua hyväntekeväisyyprojektiin, johon liittyvät tanssi, Madagaskar, urheiluvaatteet ja lapset. Tästä projektista kerron lisää tuonnempana, kun itsekin olen enemmän perillä faktoista. Joka tapauksessa, olen lavalla tanssimassa madagaskarilaisittain tulevana talvena.

Tuo eksoottinen Afrikan saarivaltio kummittelee mielessäni, ei siitä mihinkään pääse. En ole vielä päättänyt tulevan talven kaukoreissua, mutta voisiko olla, että se olisi Madagaskar? Tämä ajatus on nyt pistetty ilmoille ja sanottu ääneenkin. Katsotaan, mitä tapahtuu.

Madagaskarilla olisi ainakin viidakkoa eksoottisine eläimineen ja tämä viidakkoseikkailijatar on alkanut kärsiä jo kovista viidakkovieroituksen oireista. Asialle täytyy tehdä jotakin. Sitä paitsi, näen jo itseni sieluni silmin seuraamassa kameleontin ja kissamakin elämää silmä tarkkana.


One of my long-term dreams has been to visit Madagascar. I have been dancing African dancing for years, and my new teacher is from my dream island. Maybe one day I will get to travel there, let’s see.

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate