Tempelhof on berliiniläisten olohuone

Kun katselen ympärilleni, näen kilometreittäin alavaa maata. Näen keväisen vihreää nurmikkoa ja paljon asfalttia. Linnut laulavat onnellisesti ja aurinko paistaa siniseltä, pilvettömältä taivaalta. Siellä täällä pörrää ihmisiä. Moni heistä pyöräilee kiireettömästi ohitse, eräs parkkeerasi juuri lähelleni.

Kuulen lasten naurua ja koirien haukuntaa. Osa koirista on vapaana, osa kytkennynä. Etäämmältä kuuluu jalkapallon potkmisen ääniä. Edessäni oleva nuoripari pelaa sulkapalloa. Vaikka on vasta maaliskuu, tytöllä on päällään t-paita, kuten minullakin.

Ohitseni vaeltaa kaksi nätisti pukeutunutta äitiä, molemmilla vauvat kantorepuissaan rintaa vasten. Viereeni lipuu vihreä jalkapallo ja sen perässä juoksee pieni poika. Hän pyytää minulta anteeksi, saksaksi.

Olen Berliinissä. Paikka on muutama vuosi sitten alkuperäisestä käyttötarkoituksestaan poistettu lentokenttä, Tempelhof. Berliini on ihmisten kaupunki ja tämä kenttä on tyhjentyneine kiitoratoineen nykyään ihmisten käytössä. Tämä paikka edustaa sitä, mitä kaupungissa eläminen voi parhaimmillaan olla.

Tämä on paikka, jossa ystävät ja perheet viettävät aikaa yhdessä. Tämä on koko kansan virkistysalue, koko kansan olohuone. Tässä olohuoneessa on elämää aamuin sekä illoin, kesällä ja talvella.

Itse olen nähnyt tämän temmellyskentän tätä ennen vain syksyllä ja talvella, jolloin paikan henkeä ylläpitävät lähinnä liikunnallisesti aktiiviset yksilöt. Paikka onkin loistava liikkumiseen, onhan täällä kilometrien urbaanit pyöräilyreitit sekä lenkkeilymaastot.

Tasainen maa houkuttelee paikalle myös skeittareita, rullaluistelijoita ja leijaa lennättäviä ihmisiä. Kesällä, ja näköjään kesäisenä maaliskuun päivänäkin, tänne kokoontuvat sadat ihmiset ikään, ulkonäköön tai sukupuoleen katsomatta.

Alueen reunalla on mielikuvituksekas, yhteisöllinen siirtolapuutarha. Samoilin aiemmin sen sokkeloissa ja ihailin ihmisten kekseliäisyyttä. Kysyin maata kuokkivalta naiselta, saako aluelle kuka tahansa tulla hengailemaan ja vastaus oli myöntävä, kunhan luonnollisesti kunnioittaa toisten omaisuutta.

Ohitseni kävelevä hattupäinen mies pysähtyy kohdallani ja kehuu hattuani. Hän sanoo saksaksi, että James Bond-leffassa jollakin pahalla pojalla on samanlainen. Hän kysyy, mistä tällaisen voi ostaa ja ohjaan hänet nettiin. Hän ei kuulemma tykkää internetistä ja toteaa: ”Minä löydän sen kyllä jostakin!”. Sähkönsininen Coston lätsä on suosikkihattuni ja se on saanut kehuja jo ympäri maailmaa. Pisteet kotiin suomalaiselle, kierrätysmateriaaleja käyttävälle brändille.

Tätä hetkellä säestää myös huilu. En tiedä, mistä se kuuluu, mutta jostakin sen kuulen. Kaunista! Ohitseni tallustaa komea isä vauva sylissään. Toisesta suunnasta lähestyy nuori ja komea mies koiransa kanssa. Kiitorataa pitkin kiitää kilpapyöräilijöitä ja skeittilaudan pyörät rullaavat etäämmällä asfalttia vasten.

Aurinko laskee ja näen kaukana lentävän frisbeen. Kaikissa ilmansuunnissa näkyy jotakin mielenkiintoista. Auringonlasku on upea ja punainen pallo tuntuu olevan käsin kosketeltavissa. Pariskunta kävelee kiitorataa pitkin käsi kädessä kohti horisontissa näkyvää, laskevaa aurinkoa. Tätä tunnelmaa on vaikeaa sanoin kuvailla, tämä täytyy elää ja kokea. Tämä täytyy tuntea! Olo on rentoutunut ja ah-niin-ihastunut. Jälleen yksi syy rakastua Berliiniin entistäkin enemmän!

Päivän idea: Helsingissä sijaitsee Malmin lentokenttä, jota voisi hyödyntää tulevaisuudessa tehokkaamminkin. Eikös Helsingillä olisi tässä valmis idea kentän uudeksi käyttötarkoitukseksi? Miettikää; talvella hiihtoa ja luistelua, kesällä rullaluistelua, skeittausta, pyöräilyä ja mitä milloinkin. Sana kiertämään, ehkä tässä olisi potentiaalia!

Pssssst! Jutun kuvat ovat jääneet pois blogimuuton yhteydessä. Asia korjautuu pian!


A lively city is a place, that offers it’s citizens places such as parks, to spend time and to meet other people. Berlin sets a good example for other big and small cities as well. It offers it’s citizens many options for spending time outside, and to meet other people, without too strict rules and regulations. It offers it’s people lots of free space to relax and to enjoy. So, let’s go back to Berlin for a while!

When I look around, I see a lot of empty space. I see kilometres of pavement and in between, some green areas. The birds are singing happily, and the sun is shining in the bright blue sky. There are people all around, still, it is not growded. Some of them are passing me on their bikes and someone just parked his bike near me.

I hear kids’ laughter and dogs’ barking. Some of the dogs are running free, some are in their leashes. I heard the sounds of a plastic ball being kicked. In front of me is a young couple playing badminton. Even if it is only March, the girl is wearing a t-shirt, as I myself am as well.

Two pretty mothers wander near me. Both of them are carriying babies in sling carriers, close to their chest. There is a green ball approaching me. Behind that I see a little boy, who comes to pick it up. He says “I am sorry!”, in German.

I am in Berlin. This exact place used to be an airport, Tempelhof, but now it is used as a big park and an area for many outdoor activities. It is open for the public now. This place is a good example of a perfect place that a city offers everyone, regardless of how much money they make or whether they are young or old.

This is a place, where people meet each other; families and friends. This is one huge livingroom for all. There is life during all the four seasons, from summer to winter, from morning to evening.

So far, I have only seen Tempelhof during the winter, spring and fall. In the winter it seemed like the people here were active people doing sports, and I can see why. There are kilometers after kilometers of urban paths to go jogging, biking or even skiing. In the summertime it must be more of a mixture of just people lazing around and having barbeques and the athletes.

In one corner of the park, is located a communal garden. I took a walk in between the little, cute alleys. I was surprised and fascinated by the creativeness of people. All the little pieces of recycled furniture and the plants put inside them. Cute! I even asked a girl digging the ground, whether it’s ok for everyone to come there. The answer was yes, as long as people don’t destroy their plantations.

There is a man biking pass me. He stops for a while to compliment my electric blue hat. The hat is my favorite hat and it seems to be something that draws a lot of positive attention, no matter where I go to. This hat has travelled a lot with me and it’s made of recycled fabric. It is actually done by a Finnish brand, Costo. Well done, Finnish design!

Also a flute is a part of this beautiful moment. I do not know where I hear it from, but it sounds beautiful. There is a cute father with his baby walking near me. From the other direction, I see another cute guy coming towards my direction with a French bulldog. Further, there are people rollerblading and the wheels of skateboards create a sound, that reminds me of summer.

The sun starts to se and I see a frisbee flying in the air. Everywhere I look, I see something interesting. The setting sun looks beautiful, and the huge fireball seems to be within my hands’ reach. A couple is walking hand in hand in the runway, towards the sunset. This atmosphere is hard to describe; it much be experience, it must be felt. One more time, I have one more reason to fall in love with Berlin. I feel so unbelievably happy here. Sigh.

An idea of today: There is an old airport in Helsinki, which is not really actice and it is mostly used for private flying shows etc. How about a bit of re-thinking? I think many of us, living in the Helsinki area, would love having a little Tempelhof of our own!

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate