Tanssi Koh Phanganin saarella: Ecstatic tanssissa heittäydytään vapaudentunteeseen

Haluaisitko vaipua ekstaasiin puhtaasta tanssin riemusta ja vapaudentunteesta? Tämän euforisen olotilan mahdollistaa tanssi nimeltään ecstatic dance.

Kello on yksitoista sunnuntaiaamuna ja pyramidinmallisessa katoksessa pauhaa musiikki täysillä. Ihmiset tanssivat ja hyppivät, välillä joku rummuttaa rumpua. Hiki virtaa. Olen saapunut Thaimaan Koh Phanganin saaren Pyramidille, jossa järjestetään joka sunnuntai legendaariset ecstatic dance -tanssit. Paikka on toinen Phanganin aktiivisen tanssiporukan ecstatic dance -tapahtumspaikoista, toisen ollessa Jaran’s.

Hymy nousee jo kasvoilleni, kun avaan Pyramidin oven ja heittäydyn saman tien mukaan liikkeeseen. Tunnelma vie mukanaan. Annan musiikin liikuttaa ja ilmaisen itseäni sen tahdissa. Liike on vapaa. Saa tanssia yksin tai yhdessä, energia on yhteistä. Energia tuntuu ja musiikit liikuttaa.

Kaikki tanssivat. Kaikki liikkuvat. Toiset heiluvat pienesti, toiset riehuvat villisti. Kyseessä on vapaustanssi. Jokainen saa tanssia juuri niin, kun tällä hetkellä hyvältä tuntuu. Itse tarvitsen juuri nyt liikettä, annan rytmin viedä mukanaan ja hien valua kasvojani ja kehoani pitkin. Ah, vapaus. Ah, endorfiini.

Ecstatic dance vapauttaa, tyylikin on vapaa

Osallistuin ensimmäisen kerran niin sanottuun Ecstatic Dance -tapahtumaan vasta noin vuosi sitten, Bali Spirit -festivaaleilla. Uskomattoman hyvät dj:t soittivat loistavaa musiikkia aikaisin iltapäivästä, kirkkaan auringon alla. Ja väkijoukko tanssi. Kaikki heittäytyivät ja antoivat mennä. Kaikki olivat päihteettömässä tilassa. Tanssi tapahtuu hyvän olon hormonien voimalla ja mitä enemmän hyppii ja tanssii, sitä ekstaasisemmaksi olo muuttuu. Wau.

Ensimmäinen kokemukseni Balilla, eka kertani, oli niin hyvä, että näin samantien koukkuun. Suomessa tosin huomasin, että tapahtumia ei ole niin usein ja että minun on vaikeampaa vain heittäytyä. Mikä lie lukko sisälläni estää heittäytymisen Suomessa.

Koh Phanganin saari on ecstatic dancen mekka

Kun saavuin Koh Phanganin saarelle, huomasin siellä järjestettävän oikein festivaalit aiheen ympärillä. Neljä päivää tanssia. Pääsin tosin tanssin makuun jo kaksi kertaa viikossa järjestettävissä Jaraan’sin tansseissa ja jätin itse asiassa festivaalit väliin. Mutta, voi kuinka nautinkaan! Vaihtelevan musiikin soidessa, ihmisten villiinnyttyä, on vaikeaa enää antaa omien lukkojen jarrutella. Joka kerta suunnatessani ecstatic danceillle, huomasin liikkuvani vapaammin ja rohkeammin. Se hetki on minun, saan tanssia juuri niin kuin haluan. Naapurin mielipiteellä ei ole väliä.

Olo parin tunnin hikoilun ja tanssimisen jälkeen on kuin uudestisyntynyt. Olo on kevyt ja onnellinen. On kuin kivi olisi vierähtänyt pois sydämeltä. Olo on ekstaattinen, huumaantunut. Luonnollisesti huumaantunut. Tähän oloon on hyväkin jäädä koukkuun.

Vinkki ekakertalaisille: Anna vain mennä ja unohda, mitä muut ajattelevat. Muut eivät ajattele sinua, he ovat siellä tanssimassa itseään varten. Mene ja heittäydy, anna kehon kuljettaa ja ilmaista.

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate