etela-saksa

Roadtrip Etelä-Saksassa – autobaanoja ja katedraaleja

*Kaupallinen yhteistyö: The German National Tourism Board  Road trip Etelä-Saksassa kiinnostaa, entäs jos toteuttaisitkin sen hieman eri tavalla, seuraten Martti Lutherin jalanjälkiä ja noudattaen hänen toivettaan, nauttien? Hengelliset matkat ovat luontomatkojen ohella nousussa. Moni suuntaa kiirettä pakoon retrittiin tai vaeltamaan Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitin Espanjaan, mutta myös Saksalla on omanlaisensa henkinen reitti tarjottavanaan. Tuo reitti vie Martti Lutherin jalanjäljille, syvälle Saksan uumeniin. Reitin voi toteuttaa joko hengellisyyden historiassa tai vain ottaen oppia Lutherinkin elämänkatsomuksesta ja nauttia elämästä. Näin minäkin tein. Road tripilla Etelä-Saksassa Musta, farmarimallinen vuokra-auto kiitää 180 kilometrin tuntivauhtia Saksan hyväkuntoisella autobaanalla. Maisemat vaihtuvat nopeasti, olemme ajaneet viikon aikana lähes 600 kilometriä Martiniksi nimeämällämme autolla, jonka nappasimme mukaan Frankfurtin…

luthercountry

Roadtrip Saksassa

Pian olen taas matkalla. Suuntaan Saksaan, roadtripille Saksanmaalle. Kun mietin Saksaa, mietin ensimmäisenä Berliiniä. Olen kuitenkin viime vuosina laajentanut ajatuksiani valtavasta Saksasta ja saksalaisuudesta boheemin Berliinin ulkopuolelle. Saksa ja Berliini ovat kuin Yhdysvallat ja New York, kaksi eri maailmaa. Laajensin vuosi sitten Saksaani Hannoverin yllättävän eläväisille kaduille ja samoin Pohjois-Saksan puutaloilla vuorattuihin herttaisiin kyliin. Seuraavaksi tutustun Saksan eteläisempään osaan, joka kulkee tällä hetkellä kutsumanimellä Lutherinmaa eli Luthercountry. Nauratte ehkä, kun kerron matkustavani Saksaan Martti Lutherin jalanjäljillä. Miehen, josta en tiedä juuri muuta kuin sen, että tämä vuosi on 500-vuotisjuhlavuosi herran liikkeelle laittamasta uskonpuhdistuksesta ja samalla teema, jonka perässä moni matkustaa tänä juhlavuonna Saksaan. Olen yksi noista monista. Aion tosin matkallani…

puskaparkki

Vastuullista puskaparkkeerausta

Karavaanareiden keskuudessa on taas kuhistu. Matkailuajoneuvon puskaparkkeeraus eli toisin sanoen leirintäalueen ulkopuolinen yöpyminen tuntuu herättävän vahvoja ajatuksia puolesta ja vastaan. Karvat alkoivat nousta, kun SF-Caravan ry:n puheenjohtaja Juha Hämäläinen tuomitsi vahvasti vapaamman karavaauksen eli tavan, jonka puolesta itsekin rauhaa ja hiljaisuutta rakastavana karavaanarina olen puhunut jo monet kerrat. Haluaisin ajatella, että perinteinen karavaanaus ja − millä ikinä termillä vapaampaa karavaanausta halutaankaan kutsua − “puskaparkkeeraus” voisivat kulkea käsi kädessä, sulassa sovussa ja toistensa rinnalla. Näin ei kuitenkaan ole ja eripuraa tuntuu riittävän vaikka muille jaettavaksi. Miksi ihmeessä tämänkin elämäntavan piirissä pitäisi olla oikea ja väärä tapa toimia? Eikö jokainen saa karavaanata juuri omalla tavallaan, kunnioittaen ympäristöä ja kanssakaravaanareita? SF-Caravan ry:n puheenjohtaja…

juhannus latviassa

Latvian rannat ovat oiva vaihtoehto juhannuksen juhlijoille

Kun elää elämäänsä nopeammin kuin mitä kerkeää kirjoittamaan, jää kirjoitusten to do -listalle valtava määrä juttuja. Keskikesän juhla on jo nurkan takana, enkä ole tainnut vinkata vielä kaikkia viime juhannuksenkaan vinkeistä. Ehkä pitäisi, ehkä haluaisin. Tuumasta toimeen siis. Nyt vien teidät hetkeksi Latvian hiekkarannoille, juhannuksen viettoon. Ennen kuin kerron tämän juhannuksen suurista suunnitelmista, haluan vihjata teitä mahdollisesti kiinnostavasta ja läheltä löytyvästä vaihtoehdosta Jussin juhlahumuun. Viime vuoden keskikesäähän juhlistin karavaanaamalla Virossa. Viron muuttuessa sateiseksi, ajoimme vaivaiset pari-kolme tuntia Latviaan, ja kappas, olimme helteisellä hiekkarannalla. https://flic.kr/p/VmzybU https://flic.kr/p/VWM5mc https://flic.kr/p/UHfgg4 Virossa saimme Hiidenmaan rauhaisissa tunnelmissa nauttia kesästä, samaan aikaan kun Suomessa paleltiin lähes pakkasessa. Kesän siirtyessä etelämpään, siirryimme mekin. Matkailuauto allamme vapaus oli paras…

dune du pilat

Dune du Pilat Ranskassa on Euroopan korkein dyyni

Tiesitkö, että Euroopan korkeimmat dyynit sijaitsevat Ranskassa, Atlantin rannikolla? Minkälainen paikka on Dune du Pilat ja kannattaako sinne matkustaa? Hiekkaranta jatkuu silmin kantamattomiin. Rannan toinen puoli kohoaa vaalenkeltaisena hiekkavuorena korkeuksiin, aina sadan metrin korkeuteen asti. Paikoitellen hiekkavuori on jyrkkärinteinen, joistakin paikoista pääsee kipuamaan ylös asti. Hiekka luistaa jalkojen alla ja kipuamispaikka pitää valita tarkkaan. Hiekkavuoren päällä liitelee riippuliitäjiä, osa aivan kiinni hiekassa. Onneksi törmäys ei olisi kovinkaan kohtalokas. Kiroan edellisenä päivänä rikkoutunutta kameraani ja joudun ikuistamaan upeat hetket kovin toisenlaisissa tilanteissa optimaalisella Gopro-kamerallani. Euroopan korkeimmat dyynit sijaitsevat Ranskassa Ranskan rannikolla, muutaman kymmenen kilometrin päässä kaupungista nimeltä Bordeuax, sijaitsevat Euroopan korkeimmat dyynit. Dune du Pilat ei ole monellekaan suomalaiselle tuttu paikka,…

matkailuautolla euroopassa

Matkailuautolla Euroopassa – vapaan elämäntavan ytimessä

Olen matkailuautolla Euroopassa. Herään aamulla valtameren aaltojen tasaiseen kohinaan. Keitän kahvit, valmistelen aamupalan ja istun matkailuautomme kotoisan pöydän ääreen nauttimaan aamiaisesta, jonka kruunaa täydellisyyttä hipova maisema. Samanlaista maisemaa ei monikaan hotelli voisi tarjota. Kaiken kukkuraksi euroilla mitattavaa hintaa yölle liikkuvassa kodissamme ei ole, mutta sen arvo tunnetasolla on mittaamaton. Matkailuautoelämän antama vapaus on itselleni kaikki kaikessa. Espanjan ja Ranskan matkalla emme olleet sidottuja paikkoihin tai hotelleihin. Etenimme Biskajanlahden rannikkoa, pysähdellen kauniissa ja kiinnostavissa paikoissa. Ainoa rajoite oli aikataulu. Maksoimme parin viikon matkan aikana majoituksesta yhteensä noin 120 euroa, kolmelle eri leirintäalueelle. Leirintäalueita käytimme vain päivinä, kun halusimme lämpimään suihkuun, päästä pesemään pyykkejä tai kun tarvitsimme sähköä. Upeimmat yöpaikat löytyivät kuitenkin…

Biarritz vinkit

Tyylikkään rento Biarritz on hurmaava surffikaupunki

Kun mietin Ranskan Biarritzia, mieleeni tuli vielä hetki sitten elitistinen ja jopa snobbaileva rantakaupunki, jossa elokuvamaailman suuret tähdet siemailevat kuplajuomaansa rantaravintoloissa. Kaupunki, jossa naiset kävelevät nenä pystyssä ja jossa miehillä on taaksepäin kammatut hiukset ja kauluspaita. Mielikuvani osoittautui täysin vääräksi, Biarritz on paljon muutakin.

Hossegor ranska surffaus

Ranskan Hossegor on suloinen surffiparatiisi

Kellertävää hiekkaa jatkuu kilometri toisensa jälkeen. Rannalla ja aalloissa näkyy surffareita. Seinään on maalattu suuri kuva aallosta ja rantabulevardia reunustaa rivi matalia rakennuksia. Olemme selkeästikin tulleet paikkaan, jossa viihtyisin pidempäänkin. Olemme Ranskan Hossegorissa, vain 40 kilometrin päässä Biarritzista. Kun kuulin nimen Hossegor ensimmäisen kerran, mitkään kellot eivät soineet päässäni. Nimi kuulosti omaan pieneen korvaani enemmänkin islantilaiselta kylältä kuin ranskalaiselta surffiparatiisilta. Kyseessä on kuitenkin pieni rantakaupunki Ranskassa, Biskajanlahdella, jossa valtavan Atlantin aallot lyövät rantaan tasaiseen tahtiin. Tutkailin paikkaa Instagramista (kyllä, Instagram on loistava välinen matkakohteiden tutkimiseen) ja päädyin toinen toistaan söpömpiin kahvilakuviin. Vegaaniruokaa, herkkujäätelöitä, smoothie-kulhoja ja muuta hipsteriuskottavaa. Tiesin, että saattaisin viihtyä Hossegorissa. Ranskan Hossegor sopii surffareille ja shoppailijoillekin Hossegor jakautuu…

matkailuautolla euroopassa

Karavaanipäiväkirjat: Pelkoa ja kiukkua, välillä näinkin

Päivä 11 − Espanjan rannikolla karavaanaamassa Päivä alkaa hieman kireissä tunnelmissa Ribadesellan kaupungissa. Elämä pienessä ja liikkuvassa kodissa, kaikki jaettuna, ei aina ole helppoa. Ihmissuhteet eivät ole helppoja muutenkaan ja kun siihen vielä yhdistetään pientä aikataulustressiä, autohuolia ja muuta, riitelypaketti on valmis. Onneksi välillä riitely puhistaa ilmaa. Toisaalta olen oppinut, että me kaksi tulemme kai aina olemaan melko tulinen kombinaatio, tarvitaan ilmaan puhtautta tai ei. Aamiaisen jälkeen jatkamme matkaa. Pienen arvonnan päätteeksi otamme suunnaksi rantakaupungin nimeltä Tapia de Casariego. Matkaa on noin kilometriä ja saavumme perille lounasaikaan. Lounaspaikaksi valikoituu satamassa sijaitseva Nautico, joka vaikuttaa vilkkaalta. Vilkkaus on aina hyvä merkki. Lounas on kolmen ruokalajin lounas, jonka saan varioitua itselleni sopivammaksi.…

Ribadesella Espanja matka

Karavaanipäiväkirjat: Ribadesellan hurmaava rantakaupunki

Päivä 10 – Ribadesella Tuntuu hyvältä herätä uuteen päivään auringon valaisemien vuorten alapuolelta, lintujen laulaessa ja sirkkojen sirittäessä. Päärynäpuut, omenapuut ja viikunapuut ympärillämme luovat mukavaa tunnelmaa aamuauringon säteiden osuessa niiden vihreisiin lehtiin. Aika rientää. Uusi päivä on taas luonamme ja matkan on taas jatkuttava. Meillä on vielä noin 500 kilometriä ajettavana ja aikaa on enää muutama päivä. Minne ihmeeseen tämä aika rientää? Kahden viikon loma tuntui ruhtinaallisen pitkältä ajatuksen tasolla, mutta realistisesti se on vain pieni hetki. Onneksi siihen pieneen hetkeen mahtuu monen kuukauden edestä elämyksiä ja kauneutta, mutta silti se hetki on liian lyhyt. Tuntuu, kuin olisimme vasta pääsemässä alkuun matkan kanssa ja kohta se jo loppuu. Tämä tunne…

Picos de Europa

Karavaanipäiväkirjat: Picos de Europa

Päivä 9 – Picos de Europa Heräsin San Vicenten kaupungin satama-alueen parkkiruudusta ensimmäisen kerran jo joskus aamuyöllä. Se senkin inisevä pieneliö herätti vinkunallaan minut raapimaan sormeani, johon se samainen pieni pirulainen oli pistänyt. Kurkkasin ikkunasta ja vedessä lillluvat puuveneet olivat oikeastikin veden vallassa, toisin kuin illalla laskuveden aikaan olivat olleet. Uni tulee onneksi vielä luokseni ja viipyy oikeaan aamuun asti. Aamiaisen jälkeen jatkamme pikimmiten matkaa kohti seuraavaa kohdetta, joka on näiltä näkymin rannikkokaupunki Lljanes. Siellä pitäisi olla surffiaaltoja, niiden perässähän me aika pitkälti olemme pistelleet menemään. Suunnitelma muuttuu, kun tajuamme olevamme todella lähellä Picos de Europan kansallispuistoa. Tuo vuorenhuippujen kansallispuisto on kiinnostellut jo pidempään. Tilaisuutemme on tullut, mutta kestääkö Oskari…

Karavaanipäiväkirjat: Santoña ja San Vicente

Päivä 8 − Santoña ja San Vicente Aamun ensimmäiset valonsäteet herättävät minut Oskarin yläpediltä joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Kurkkaan ikkunasta ulos, värikkäiden tiibetiläisten lippujen välistä. Näen pitkän, hiljaisen hiekkarannan. Sen saman, jonka viereisellä parkkipaikalla olimme yömme viettäneet. Pitkä aamukävely hiekkarannalla, Atlantin aaltojen kohistessa. Hyräilen itsekseni, katselen vedessä surffaavaa espanjalaistani ja olen omissa ajatuksissani. Tällaisia aamuja ei voita mikään, meren rauhoittavaa voimaa ei voita mikään. Kävelen pitkän rannan päästä päähän, välillä hölkkäänkin. Palaan autolle, jonne näen surffarini jo suuntaavan. Viereisessä autossa nukkunut nainen heräilee. Hän on sveitsiläinen ja on reissannut omalla farmariautollaan jo monta kuukautta. Talven hän viettää Sveitsin Alpeilla. Hän kertoo olevansa onnellisimmillaan eläessään juuri näin. Hän antaa meille…

Karavaanipäiväkirjat: Tavallisia espanjalaisia rantakaupunkeja

Päivä 7 − Rantakaupungista rantakaupunkiin Harmaa aamu ja ensimmäinen syksyisen sateinen päivä matkallamme alkoi leirintäalueelta San Sebastianin vuoristoseudulta. Aamiaisen jälkeen kirjaudumme ulos suhteellisen kalliilta leirintäalueelta, joka maksaa meille 32 euroa. Ainakin alue oli todella siisti ja hyvin huollettu, vaikka hintaakin sillä on yli 10 euroa enemmän kuin keskiverrolla leirintäalueella täällä päin Eurooppaa. Aloitamme päivän ennalta päättämättömän ajourakan. Suunnan tiedämme, määränpäätä emme. Suuntamme on kohti etelää ja kohti Galiciaa. Ohjastamme navigaattorin viemään meidät kohti Santanderia, matkan varrelle jää kaupungeista muun muassa Bilbao. Nyt emme halua kuitenkaan kaupunkiin, haluamme surffirannalle. Reitti vie meidät vuoriston läpi, se ei ole Oskarille koskaan hyvä asia. Tarkkailemme Oskarin lämpöjä, jotka pysyvät juuri ja juuri hallussa. Vettä…

Karavaanipäiväkirjat: San Sebastian ja Richard Gere

Päivä 6 – San Sebastian Uusi aamu Biarritzissa, omassa liikkuvassa hotellissamme, alkaa kuten edellinenkin. Jo seitsemän aikaan aamulla kaduilla alkaa näkyä märkäpukua päälleen kiskovia surffareita ja aamulenkkeilijöitä. Eukka suuntaa heti autossa nautitun aamukahvin jälkeen veteen, minä jo kantakuppilakseni muodostuneeseen Etxola Bibiin, josta tilaan café au lait -kahvin ja croissantin. Biarritzissa on elämää jo kahdeksan aikaan aamulla jopa lauantaina. Nautiskelen auringosta, merinäköalasta ja aamukahvistani. Tuntuu haikealta jättää Biarritz taakse, olen menettänyt yhden palan matkailusydämestäni Biarritzin rennon tyylikkäälle kaupungille. Matka jatkuu, mutta ajettavaa seuraavaan kohteeseemme eli Espanjan San Sebastianiin on vain noin 50 kilometriä. Tie vie pitkin rannikkoa ja kauniissa maisemissa. Moni reitin varrella olevista rantakylistä vaikuttaa kauniilta. Me emme kuitenkaan pysähdy,…

Biarritz matkailuauto roadtrip surffaus

Karavaanipäiväkirjat: Surffia ja silmäniloa

Päivä 4 Aikainen aamu, matkan neljäs aamu, Biarritzissa tuntuu edelleen kuin unelta. Heräämme Oskarimme yläpedistä ja aamun ensimmäinen ääni on valtameren kohina. Avaan ikkunan ja näen märkäpukua päälleen kiskovan miehen edessämme olevan auton vieressä. Mies huomaa tuijotukseni ja käännän pääni merelle. Kokkailemme aamiaista tarvikkeista, joita kaapista löytyy, ennen kuin suuntaamme leipomoon hakemaan 90 senttiä maksavaa patonkia ja kauppaan hakemaan juustoja. Olemme todellakin parkissa Biarritzin parhaalla paikalla ja yö ei maksanut meille penniäkään. Kahvi näissä maisemissa maistuu taivaalliselta ja aurinkokin alkaa jo lämmittää. Päivä kuluu rantaelämän yhdistyessä kaupunkielämään. Tämä paikka on täydellinen kombinaatio rentoa rantaelämää (kaduilla paljain varpain kävelevine surrareineen) ja hienostuneen tyylikästä kaupunkielämää. Biarritz saattaa olla vienyt paikan omien suosikkikaupunkieni…

Karavaanipäiväkirjat: Dune du Pilat

Päivä 1 − Dyyneillä Ranskassa Saavuin aamulla jo ennen auringonnousua määränpäähäni. Olin kaupungissa nimeltä Bordeaux, Ranskassa. Takana oli kahdeksan tuntia huonosti nukuttuja yöunia, kuuman bussin penkeille käpertyneenä. Väsymyksestä huolimatta olin innoissani. Kysyin ohikulkijalta neuvoa bussiasemalle, josta tiesin saavani neovoja, sillä minun oli päästävä lentokentälle. Lentokentällä astuisin Oskarimme kyytiin ja minun sekä espanjalaiseni kauan odotettu karavaanausreissu voisi virallisesti alkaa. Sain neuvot ja hyppäsin raitiovaunuun, joka tuli eteeni, ennen kuin kerkesin ostaa lippua. Seuraavaksi tarvoin pitkin vasta heräilevän kaupungin hiljaisia katuja. Kaupungilla liikkui lisäkseni lähinnä lenkkeilijät ja siivousautot. Bordeaux ei saanut sukkia pyörimään jaloissani, ainakaan näin lyhyellä visiitillä. Seuraavaksi minun piti löytää bussipysäkki, josta bussi numero yksi lähtisi kohti lentokenttää. Kysyin vielä…