37-vuotias minä onkin sinkku reppureissaaja, joka asuu kommuunissa

Täytin eilen 37-vuotta. Luku tuntuu aivan hurjalta, enkä ole tainnut elämäni käänteissä pysyä sen luvun vaatimissa saavutuksissa mukana. Miten minä, joka matkustan maailmalla rinkka selässä, voin olla 37-vuotias? Eikö 37-vuotiaan pitäisi elää aivan toisella tavalla, vakaasti ja turvallisesti? Kun 25-vuotiaana mietin elämääni, kuvittelin olevani 37-vuotiaana aikuinen ja eläväni, kuten aikuiset ihmiset elävät. Kuvittelin olevani naimisissa ja kuvittelin olevani äiti ehkä kahdelle lapselle. Kuvittelin, että meidän perheellä on koira ja että me olemme sporttinen perhe, joka myös matkustelee. Kodin kuvittelin olevan…

Matkailija lokerossa – minä olen monta

Minä olen monta, on lause, johon kiinnitin huomioni eräänä päivänä kadulla kulkiessani. Laukkuun printattu teksti kolahti. Se muistutti ihmisten moninaisuudesta, meidän kaikkien monista ulottuvuuksista ja alati jatkuvasta muutoksesta. Kuka minä olen ja minkälainen matkailija olen? Kysymykseen ei taatusti ole vain yhtä vastausta, eikä ketään moniulotteista ihmistä tarvitse pistää vain yhteen lokeroon. Eri hetkillä ihminen nauttii erilaisista asioista ja tarvitsee erilaisia elementtejä elämäänsä. Arjen lisäksi sama pätee lomilla. Blogimaailman ja brändien vilskeessä tuntuu välillä, että pitäisi pystyä lokeroida itsensä vahvasti johonkin…

koti

Seikkailijatar heikoilla jäillä – Crocsit jalassa kotona

Koti, tämä koti on rosoisuudessaan oikeastaan liiankin täydellinen. En haluaisi olla juuri nyt missään muualla. En edes Berliinissä. En haluaisi olla kenenkään muun kanssa, en millään muulla tavalla. Tässä on hyvä, tässä näin on täydellistä. Kulunut viikonloppu on hyvä esimerkki kauniista arjesta ja harvinaisesta seesteisyyden tunteesta. Termi fomo eli fear of missing out loisti poissaolollaan, enkä olisi halunnut olla edes Sideways-festivaaleilla. Mitä ihmettä urbaanille minälleni on tapahtunut, joko pitäisi huolestua? Elän vaarallisilla vesillä, seikkailjattaren elämän heikoilla jäillä. Suurin uhka ja…

Minkälaista oli elämäni tasan 15 vuotta sitten?

Heräsin hetki sitten todellisuuteen, että ylioppilaskirjoituksistani on nyt tasan 15 vuotta. Vuonna 2002 olin epäkypsempi versio itsestäni, kovasti etsimässä itseäni. Ei kai itseään koskaan täysin löydä, oma itse kun on parhaimmillaan moniulotteinen. Kulmat vain ehkä hieman hioutuvat matkan varrella.

cision lista

Urbaani viidakkoseikkailijatar -blogi silloin ja nyt

Kuinka pitkälle rakkaus lajiin voi viedä? Kuinka pitkälle sydän edellä tekemällä voi päästä? Onko mahdollista saada rakkaasta harrastuksesta itselleen toinen työ ja mahdollisesti jopa osa toimeentuloa? Nämä kysymykset alkoivat hyppelehtiä mielessäni vasta pari vuotta bloggaamisen aloittamisen jälkeen ja samat kysymykset alkavat pikku hiljaa saada selkeämpiä vastauksia. Voisiko blogista tulla työ?

Hiushuone dandy

Rinkka selässä Hiushuone Dandyyn

Mitä teen, kun en matkaile? Vastaus löytyy helsinkiläisen Hiushuone Dandyn seinien sisäpuolelta, parturi-kampaamon tiloista. (EDIT 1/2019 En ole enää töissä Dandyssa. Olen nyt töissä omassa Aroha Helsingissä.) Kerron teille jatkuvasti matkoistani ja lomaminäni seikkailuista. Voin kuitenkin paljastaa enemmän kuin itsestäänselvän salaisuuden. Jopa tämän seikkailijattaren elämä on kovin paljon muutakin kuin lomailua ja suuria seikkailuja. Olen kaiken kaikkiaan paljastanut tähän mennessä itsestäni kovin vähän, nekin harvat ja salaperäiset paljastukset jonnekin sivulauseiden sokkeloihin ujutettuina. Salattavaa ei ole, mutta alkuunhan blogi syntyi anonyymienkin…

Yksin matkalle

Reissaajan identiteettikriisi

Jos pistäisin itseni lokeroon, olisin yksin matkustava reppureissaaja. Ainakin sellainen olen mielikuvissani ja omasta mielestäni, sellainenhan olen jo pidempään ollut. Olen tehnyt ikimuistoisimmat reissut yksin rinkka selässä ja edelleenkin puhun itsestäni soolomatkailijana. Matkalehti-Mondokin teki minusta viime vuoden puolella jutun suosikkilehteeni omaa tietänsä kulkevana soolomatkailijana. Kun mietin tämän hetken totuutta, näyttäytyy se hieman toisenlaisena. Olen viimeiset 1,5 vuotta reissannut enemmän pariskuntana kuin yksin. Espanjalaiseni on ollut kanssani useilla reissuillani, enkä ole kokenut samanlaista yksinmatkaamisen tunnetta enää hetkeen, en ainakaan muutamaa tuntia…

Kesän lapsi mä oon

En tiedä, kuka neropatti keksi yhtäläisyyyden syntymäkuukauden ja suosikkivuodenajan välillä. Olen syntynyt talven kylmimpään aikaan, helmikuussa. Valoa pakkaskuussa alkaa sentäs jo olla, mutta pakkanen ei tätä tropiikin sielua lämmitä. Ainoa asia, mikä helmikuussa syntymisen kanssa täsmää etenkin aikuisisällä on horoskoopilleni luontainen haaveilu. Olen kesän lapsi sielultani. Nautin vuodenaikojen vaihtelusta, mutta kesä vie railakkaan voiton muilta kolmelta. Kesän lämpö iholla, auringonvalo ja luonnon vehreys. Haluan elää maailmassa, joka kukkii ja kukoistaa. Maisemassa, joka on elinvoimainen ja täydessä loistossaan. Pallolla, jossa linnut…

Kumpula

Hetken kesti Kumpulaa

Kävelen pitkin Limingantietä. Puiset omakotitalot ja pienkerrostalot ovat suloisia, niiden pihat näyttävät onnellisten ihmisten pihoilta. Värikkäät maalipinnat taloissa ja omenapuut talojen ympäristössä luovat oivan satumaiseman ja lintukoto on valmis. Käännyn Intiankadulle ja mietin, miten hauska sattuma onkaan, että maailmanmatkaaja on päätynyt asumaan alueelle, jossa pääsee päivittäin kävelemään pitkin Sumatrantietä ja Intiankatua. Maailma on tullut luokseni tänne Helsinkiin. Olen vahvasti sitä mieltä, että Kumpula on Helsingin kotoisin asuinalue. Kumpulan rinnalle nostan myös Käpylän, Toukolan ja Puu-Vallilan. Puutaloalueissa on sielua, jota ei…

Syntymäpäiviä siellä täällä

Tänään on erityinen päivä. Tai oikeastaan tasan 34 vuotta sitten oli erityinen päivä. Vuonna 1982 helmikuun 28. päivä oli erityinen päivä myös Matti Nykäselle, joka voitti Olympialaisissa kultaa. Tuona päivänä vanhempani joutuivat lähtemään kesken kisalähetyksen kaahaamaan kohti Jyväskylän keskussairaalaa. Tuona päivänä olin valmis tulemaan tähän maailmaan. Tuona päivänä tämä seikkailijatar näki tämän maailman ensimmäisen kerran. Johtuu se sitten syntymäpäivästäni tai sen ajankohdasta keskellä talvea, olen päätynyt juhlistamaan erityistä päivääni mitä erikoisemmilla tavoilla. Olen useammin kuin kerran herännyt englanninkieliseen syntymäpäivälauluun Minnesotassa,…

vabali spa

Omassa seurassa illalliselle

Matkustan paljon yksin. Välillä omasta tahdostani ja välillä potentiaalisen hyvän reissuseuran puutteessa. Loputtomassa juttujonossani on ollut useampikin yksin reissamista käsittelevä juttu, jotka saavat edelleen odottaa vuoroaan. Aloitan nyt silti edes jostakin, aloitan yksin syömisestä. Istun juuri nyt herkullisen illallisen jälkeen lasillisella valkoista juomaa tallinnalaisessa ravintolassa, yksin. En näe tässä mitään outoa, oikeastaan nautin nykyään suuresti yksin syömisestä. Olen muutenkin nyt Tallinnassa aivan yksin ja hyvä niin, tämä toimii varsin hyvin tässä hetkessä; olenhan koko kesän ajan reissannut kaikki viikonloput yhdessä…