Matkapäiväkirja: Kidutusta sumatralaisessa peltipurkissa

Rakas matkapäiväkirja, Olen nyt ollut tällä matkalla yli kaksi kuukautta ja kotiinpaluu alkaa jo häämöttää. Matkan viimeinen määränpää ennen kotiinpaluun alkamista tulee olemaan Indonesian Sumatran saaren pohjoisin kolkka ja siellä pieni saari nimeltään Pulau Weh. Saari, jossa pitäisi olla loistavat snorklausvedet ja leppoisaa elämää. Samaan aikaan se on saari, joka sijaitsee Indonesian konservatiivisimmalla alueella. Alueella, jolla noudatetaan alkoholin kieltävää šaria-lakia ja jossa tehdään jopa poliisiratsioita hotellihuoneisiin ja josta napatut naimattomat paikalliset pariskunnat (naimattomat nainen ja mies eivät saa olla samassa…

Matkapäiväkirja: Kohti Malesian Langkawia, muistojen Langkawia

Rakas matkapäiväkirja, Jätin aamulla taakseni saaren, josta tuli minulle kovin rakas. Saaren, joka antoi paljon ja toi eteeni kaiken, mitä tarvitsin. Saaren, jota voisin kutsua kodiksi. Kodilta se alkoi jo kolmessa viikossa tuntua, koska ympärilläni oli harrastuksia, ystäviä, luontoa, lemmikkejä, musiikkia ja kaikkea sitä, mitä kotoisalta paikalta toivoa saattaa. Koh Phanganin saari Thaimaan Itä-rannikolla oli minulle paljon enemmän kuin se saari, johon tutustuin ensimmäisellä Thaimaan reppureissullani 14 vuotta sitten. Silloin menin saarelle täydenkuun bileiden perässä, tällä kertaa uin täydenkuun aikaan…

Matkapäiväkirja: Kuukausi matkaa takana, mitä mielessä?

Sawa dee kaa! Istun minibussissa matkalla Etelä-Thaimaan suurimman kaupungin, Hatyain, kautta kohti Malesian Penangia. Passiini tammikuun 2. päivä Bangkokin lentokentällä painettu leima sallii 30 päivän maassaolon Thaimaassa ja huomenna on oman leimani viimeinen voimassaolopäivä. Poistun Thaimaasta melkein kuukauden oleilun jälkeen jo tänään, ihan vain varmuuden vuoksi. Vielä eilen en tiennyt, minne seuraavaksi suuntaisin. Oli jo lähellä, etten varannut lentoja Filippiineille, mutta viime hetkellä päätin kuitenkin jatkaa matkaa helpoimman kautta ja poistua Thaimaasta naapurimaahan, Malesiaan. Kuukausi Thaimaassa ja matkani ensimmäinen kuukausi…

Onnellisuuden taidon äärellä

Joskus matka vie itse matkakohdetta vahvemmin matkalle omaan itseen, omiin ajatuksiin ja oman pään sisälle. Joskus matkalla päätyy juuri niihin paikkoihin kuin kuuluukin ja kohtaa juuri ne ihmiset, jotka kuuluukin kohdata. Nyt kävi juuri niin, tämä matka oli sellainen.

Matkapäiväkirja: Mutta mitä jäi käteen neljän viikon lomasta?

Päässä pyörii miljoona sekavaa ajatusta istuessani Balin terveellistä elämää edustavan trendikohteen, Canggun, tummahiekkaisella rannalla. Satunnaisesta meditaatiosta elämässäni ei ole apua yrittäessäni vain tarkkailla ajatuksiani, olla tarttumatta niihin. Kuinka voisinkaan olla tarttumatta mieleni apinointiin, kun kokonainen apinalauma mölyää pääni sisällä?

ratsastus ometepe

Nicaragua – trooppinen paratiisi kahden valtameren välissä

*Kaupallinen yhteistyö:momondo Minkälainen maa Nicaragua on matkakohteena ja mitä kaikkea mahtui hieman alle kolmen viikon matkaan luonnoltaan rikkaassa ja kulttuuriltaan kiinnostavassa Väli-Amerikan maassa? Kun päätin matkustaa Nicaraguaan aivan yksin ja naisena, mielessäni pyöri monenmoiset ajatukset. Turvallisuus huolestutti, mutta heti ensimmäisestä hetkestä Nicaraguan maankamaralla alkaen pelko kaikkosi. Pelko tai jännitys muuttui hyväksi oloksi jo Managuan lentokentällä, jossa kysyttyäni hyvää paikkaa viettää yö lentokentällä ennen aamulentoani, sain vastaukseksi luottamusta aikaansaavia hymyjä ja rentoja vastauksia. Amsterdamista Nicaraguaan Matka alkoi virallisesti Amsterdamista, jossa yövyin…

Ote matkapäiväkirjasta: Nuhanenä San Juan Del Surin bilekaduilla

Rakas matkapäiväkirja, Makaan majatalon valkoisissa lakanoissa ja niiskutan. En surusta, niiskutan nuhasta. Olen kerännyt sängylle jo vuoren yhden niiston jälkeen halkeilevaa vessapaperia. Sitä kuluu nyt harmillisen paljon. Otan tämän vastaan, tasapainon nimissä. Se Yin ja se Yang. Majatalo on suhteellisen puhdas, lattialla ei ole hiekkaa, maassa ei juokse torakoita. Hyttysiäkään ei näy. Tämä tuntuu jo melko luksukselta. Hintaa tällä ex tempore bongatulla majapaikalla on 13 dollaria yöltä. Se on melko tavallinen hinta simppelille huoneelle täällä suunnalla. Kello on vasta kuusi…

Matkapäiväkirja: Paratiisi löytynyt

Olen aina etsinyt paratiisisaaria. Sellaisia, joilla kaikkea on juuri tarpeeksi, muttei liikaa tai liian vähän. Saaria, joissa lämpö hellii ihoa ja joilla heinäsirkat kurnuttavat tyytyväisinä. Sellaisia, joilla iltaisin löytää ehkä elävää musiikkia ja joissa päivät voi viettää rannalla tai vedessä. Sellaisia saaria, joilla paikallinen elämä kulkee rinta rinnan turismin kanssa. Olen löytänyt taas yhden sellaisen. Olen Nicaraguan pienellä Maissisaarella.

Saksan matka: Kylmää olutta, autobaanoja ja kokolattiamattoja

*Matka toteutettiin yhteistyössä Visit Germanyn kanssa. Olut on kylmää ja aurinko lämmittää Münchenin lentokentän ikkunan läpi. Pretzel eli suolarinkeli odottaa vielä vuoroaan, se on vielä kiltisti paperipussin vankina. Kotiinpaluu. Se on taas se päivä lomasta, oikeastaan tällä kertaa työmatkasta, *bloggaajan työmatkasta. Olen taas yhden tehokkaan viikon verran parempi Saksantuntija. Tuntemukseni on levittäytynyt Berliinin tietämyksen ja sen inside-tuntemisen lisäksi pohjoisempaan Saksaan ja nyt valloitin norjalaisen Sophien kanssa eteläistä Saksaa, autolla matkaillen. Kävelyäkin kertyi näiden seitsemän päivän aikana noin 100 kilometriä, emme…

matkapaivakirja

Kirjoitatko sinäkin matkapäiväkirjaa tai bujoiletko?

Olen aina pitänyt päiväkirjaa. Matkoiltanikin olen raapustanut jo monta vihkollista tarinoita, aikana ennen blogeja. Yhdysvalloissa asuessani innostuin leikekirjojen maailmasta eli scrapbookeista. Kävin askartelukaupoissa hamstraamassa kaiken maailman tilpehööriä ja tarvikkeita, joiden avulla vaihto-oppilasvuoden kaikki kauneimmat muistot pahvisine leffalippuineen ja tanssijoukkueen kilpailuinfoineen saisi tallennettua kauniisti kovien kansien väliin. Osaan olla hamstraajaluonne ja trendikäs konmaritus on itselleni haastavaa. Tunnearvotavaroista on todella vaikeaa luopua. Olen säilyttänyt ensimmäisen Interrail-lipun ja ensimmäiset lentolippuni, ties mitä muutakin. Jotkut noista matkamuistoista lojuvat irrallisina laatikoiden pohjalla, mutta jossakin vaiheessa…

intia bussi

Elämää intialaisen bussin ikkunalasin takaa

Olen Intiassa, bussin kyydissä. Autojen pakokaasu leijuu ilmassa ja jokaisesta ilmansuunnasta kaikuu kovaääninen tööttäily. Puna-keltainen bussi liikkuu tökkien muiden samanlaisten välistä, tiputtaen bussiasemalla osan matkaajista pois ja mahdollistaen uusien matkaajien sisäänpääsyn. Hindi-musiikki kaikuu auton kaiuttimista ja sinisellä kuvioidut penkit hytkyvät liikenteessä. Ikkunoista näkyy kaikkea maan ja taivaan välillä, joka suunnassa tapahtuu erilaisuuteen tottumattomille länsimaalaisille silmille jotakin uutta. Itse en enää hätkähdä, kertani Intiassa ei ole ensimmäinen, eikä meno ole kovin paljon kummallisempaa kuin naapurimaassa eli Sri Lankalla. Bussi tööttäilee koko…