la taina

Ravintolaelämys Barcelonassa- pala paikallista elämää

Barcelona on täynnä tunnelmallisia ravintoloita. Joskus sattuma vie juuri oikeaan paikkaan juuri oikealla hetkellä. Kävelen kollegani kanssa hääjuhlien jälkeisessä humussa Barcelonan makeimman alueen, Gracian, kadulla. Nälkä on kova, etsimme ravintolaa. “Tuonne voisin mennä”, tokaisee latinojuuret omaava kollegani. Luotan hänen sanaansa ja makuunsa, ravintolamme on valittu. Pitkulainen ravintola on täynnä elämää. Paikan nimi on helppo muistaa, se on La Taina. Vähän kuin se naisen nimi, Taina. Lähes jokainen pöytä on täynnä, turisteja ei näy. Elämää ja älämölyä on tyypilliseen etelänmaalaiseen tapaan…

cies saaret espanja

Espanjan Cies-saaret − maailman parhaan rannan ja majakoiden koti

*Yhteistyössä momondo. Espanjan rannikolla, Atlantin valtameren syleilyssä, sijaitsee the Guardianin maailman parhaimmaksi rannaksi nimeämä ranta. Rodasin valkohiekkainen ranta ei suinkaan ole ainoa Galician rannikolla sijaitsevien Cies-saarten vetonaula. Roomalaiset ovat aikoinaan nimenneet  jopa koko saariryhmän jumalten saariksi. Kuulin Cies-saarista ensimmäisen kerran noin vuosi sitten. Espanjan Galiciasta kotoisin oleva poikaystäväni on halunnut heti ensimmäisestä Galician visiitistäni alkaen halunnut viedä minut mielestään Galician upeimmille saarille, mutta aina tuli mutkia matkaan. Kolmas kerta toden sanoi ja kolmas vierailuni niin sanottuun Anoppilaan oli kelien ja…

Tunnepohjainen matkailija Barcelonan kaduilla

Oletko sinä järki- vai tunnepohjainen eläjä? Päteekö sama tavassasi matkustaa? Luetko karttoja ja suunnittelet vai kuljetko päämäärättömästi ja spontaanisti? Samoilen pitkin Barcelonan Bornin kapeita sivukujia. Betoniseinien suojissa saa miellyttävää varjoa paahtavalta auringolta. Tunnistan viemäreiden tuoksun, muistan sen vuosien takaa. Kuumaksi paahtunut Barcelona tuoksuu usein roskille ja viemärille. Välillä kaupunki tuoksuu myös parfyymille. Parfyymin tai muun raikas tuoksu leijailee taas nenääni, kun ohitan pienet putiikit. Samoilen vielä syvemmälle Barcelonaan. En enää tiedä, missä olen. Tunnistan tutun patsaan. En edes tiedä patsaan…

galicia puebla

Puebla del Caramiñal – Kurkistus espanjalaiseni kotikuntaan

Kun Suomessa nyt pari vuotta asunut espanjalaiseni kertoi kotikunnastaan, hän puhui siitä kuin mistä tahansa pienestä paikkakunnasta. Puheessa ei ollut ylistäviä sanoja, eikä hän kotikunnastaan puhuessaan yleensä maininnut muuta kuin läheisen meren surffiaaltoineen. Kun viime keväänä matkustin ensimmäistä kertaa Anoppilan suunnalle, en ollut kuvitellutkaan päätyväni niinkin monipuoliseen espanjalaiseen kylään. Pieni Pueblanakin tunnettu Puebla del Caramiñal on satamakaupunki Espanjan länsirannikolla, Galiciassa. Hämmästyin saapuessani paikkakunnalle, jossa meri on läsnä joka puolella ja jonka kapeat kujat olisivat parhaiten kuvattuja sanalla söpö. Rakennukset ovat…

matkailuautolla euroopassa

Matkailuautolla Euroopassa – vapaan elämäntavan ytimessä

Olen matkailuautolla Euroopassa. Herään aamulla valtameren aaltojen tasaiseen kohinaan. Keitän kahvit, valmistelen aamupalan ja istun matkailuautomme kotoisan pöydän ääreen nauttimaan aamiaisesta, jonka kruunaa täydellisyyttä hipova maisema. Samanlaista maisemaa ei monikaan hotelli voisi tarjota. Kaiken kukkuraksi euroilla mitattavaa hintaa yölle liikkuvassa kodissamme ei ole, mutta sen arvo tunnetasolla on mittaamaton. Matkailuautoelämän antama vapaus on itselleni kaikki kaikessa. Espanjan ja Ranskan matkalla emme olleet sidottuja paikkoihin tai hotelleihin. Etenimme Biskajanlahden rannikkoa, pysähdellen kauniissa ja kiinnostavissa paikoissa. Ainoa rajoite oli aikataulu. Maksoimme parin…

matkailuautolla euroopassa

Karavaanipäiväkirjat: Pelkoa ja kiukkua, välillä näinkin

Päivä 11 − Espanjan rannikolla karavaanaamassa Päivä alkaa hieman kireissä tunnelmissa Ribadesellan kaupungissa. Elämä pienessä ja liikkuvassa kodissa, kaikki jaettuna, ei aina ole helppoa. Ihmissuhteet eivät ole helppoja muutenkaan ja kun siihen vielä yhdistetään pientä aikataulustressiä, autohuolia ja muuta, riitelypaketti on valmis. Onneksi välillä riitely puhistaa ilmaa. Toisaalta olen oppinut, että me kaksi tulemme kai aina olemaan melko tulinen kombinaatio, tarvitaan ilmaan puhtautta tai ei. Aamiaisen jälkeen jatkamme matkaa. Pienen arvonnan päätteeksi otamme suunnaksi rantakaupungin nimeltä Tapia de Casariego. Matkaa…

Ribadesella Espanja matka

Karavaanipäiväkirjat: Ribadesellan hurmaava rantakaupunki

Päivä 10 – Ribadesella Tuntuu hyvältä herätä uuteen päivään auringon valaisemien vuorten alapuolelta, lintujen laulaessa ja sirkkojen sirittäessä. Päärynäpuut, omenapuut ja viikunapuut ympärillämme luovat mukavaa tunnelmaa aamuauringon säteiden osuessa niiden vihreisiin lehtiin. Aika rientää. Uusi päivä on taas luonamme ja matkan on taas jatkuttava. Meillä on vielä noin 500 kilometriä ajettavana ja aikaa on enää muutama päivä. Minne ihmeeseen tämä aika rientää? Kahden viikon loma tuntui ruhtinaallisen pitkältä ajatuksen tasolla, mutta realistisesti se on vain pieni hetki. Onneksi siihen pieneen…

Picos de Europa

Karavaanipäiväkirjat: Picos de Europa

Päivä 9 – Picos de Europa Heräsin San Vicenten kaupungin satama-alueen parkkiruudusta ensimmäisen kerran jo joskus aamuyöllä. Se senkin inisevä pieneliö herätti vinkunallaan minut raapimaan sormeani, johon se samainen pieni pirulainen oli pistänyt. Kurkkasin ikkunasta ja vedessä lillluvat puuveneet olivat oikeastikin veden vallassa, toisin kuin illalla laskuveden aikaan olivat olleet. Uni tulee onneksi vielä luokseni ja viipyy oikeaan aamuun asti. Aamiaisen jälkeen jatkamme pikimmiten matkaa kohti seuraavaa kohdetta, joka on näiltä näkymin rannikkokaupunki Lljanes. Siellä pitäisi olla surffiaaltoja, niiden perässähän…

Karavaanipäiväkirjat: Santoña ja San Vicente

Päivä 8 − Santoña ja San Vicente Aamun ensimmäiset valonsäteet herättävät minut Oskarin yläpediltä joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Kurkkaan ikkunasta ulos, värikkäiden tiibetiläisten lippujen välistä. Näen pitkän, hiljaisen hiekkarannan. Sen saman, jonka viereisellä parkkipaikalla olimme yömme viettäneet. Pitkä aamukävely hiekkarannalla, Atlantin aaltojen kohistessa. Hyräilen itsekseni, katselen vedessä surffaavaa espanjalaistani ja olen omissa ajatuksissani. Tällaisia aamuja ei voita mikään, meren rauhoittavaa voimaa ei voita mikään. Kävelen pitkän rannan päästä päähän, välillä hölkkäänkin. Palaan autolle, jonne näen surffarini jo suuntaavan. Viereisessä…

Karavaanipäiväkirjat: Tavallisia espanjalaisia rantakaupunkeja

Päivä 7 − Rantakaupungista rantakaupunkiin Harmaa aamu ja ensimmäinen syksyisen sateinen päivä matkallamme alkoi leirintäalueelta San Sebastianin vuoristoseudulta. Aamiaisen jälkeen kirjaudumme ulos suhteellisen kalliilta leirintäalueelta, joka maksaa meille 32 euroa. Ainakin alue oli todella siisti ja hyvin huollettu, vaikka hintaakin sillä on yli 10 euroa enemmän kuin keskiverrolla leirintäalueella täällä päin Eurooppaa. Aloitamme päivän ennalta päättämättömän ajourakan. Suunnan tiedämme, määränpäätä emme. Suuntamme on kohti etelää ja kohti Galiciaa. Ohjastamme navigaattorin viemään meidät kohti Santanderia, matkan varrelle jää kaupungeista muun muassa…

Karavaanipäiväkirjat: San Sebastian ja Richard Gere

Päivä 6 – San Sebastian Uusi aamu Biarritzissa, omassa liikkuvassa hotellissamme, alkaa kuten edellinenkin. Jo seitsemän aikaan aamulla kaduilla alkaa näkyä märkäpukua päälleen kiskovia surffareita ja aamulenkkeilijöitä. Eukka suuntaa heti autossa nautitun aamukahvin jälkeen veteen, minä jo kantakuppilakseni muodostuneeseen Etxola Bibiin, josta tilaan café au lait -kahvin ja croissantin. Biarritzissa on elämää jo kahdeksan aikaan aamulla jopa lauantaina. Nautiskelen auringosta, merinäköalasta ja aamukahvistani. Tuntuu haikealta jättää Biarritz taakse, olen menettänyt yhden palan matkailusydämestäni Biarritzin rennon tyylikkäälle kaupungille. Matka jatkuu, mutta…