37-vuotias minä onkin sinkku reppureissaaja, joka asuu kommuunissa

Täytin eilen 37-vuotta. Luku tuntuu aivan hurjalta, enkä ole tainnut elämäni käänteissä pysyä sen luvun vaatimissa saavutuksissa mukana. Miten minä, joka matkustan maailmalla rinkka selässä, voin olla 37-vuotias? Eikö 37-vuotiaan pitäisi elää aivan toisella tavalla, vakaasti ja turvallisesti? Kun 25-vuotiaana mietin elämääni, kuvittelin olevani 37-vuotiaana aikuinen ja eläväni, kuten aikuiset ihmiset elävät. Kuvittelin olevani naimisissa ja kuvittelin olevani äiti ehkä kahdelle lapselle. Kuvittelin, että meidän perheellä on koira ja että me olemme sporttinen perhe, joka myös matkustelee. Kodin kuvittelin olevan…

Yksin, mutta ei yksinäinen

Istun yksin illallisella. Korvissani on napit ja kuuntelen taianomaisen kaunista musiikkia, joka vie minut ajatuksissani jonnekin kauas. Olen tässä hetkessä onnellinen. Olen juuri syönyt paistetut nuudelit kasviksilla ja nyt siemailen kookosvettä. Viereisessä katoksessa istuu iso joukko ihmisiä. Istuin siellä aiemmin, mutta kuunneltuani hetken heidän juttujaan, vetäydyin omaan tilaani, What’s Up -puhelun turvin. Olen mieluummin yksin kuin seurassa, joka ei nappaa tai joka ei sovi omaan mielentilaani. Nyt olen mieluummin yksin. Nautin omasta seurastani, tarvitsen omaa aikaa. Olen tottunut olemaan yksin.…

Kunhan saa pään sekaisin

Lomaa on odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt se on viimein täällä. Nyt pitää nollata, nyt pitää saada pää tyhjennettyä ja mieli rentoutumaan. Siispä aamulla avataan olut, päivällä avataan olut, illalla vedetään vähän sieniä (nam nam, mushroom shakes) ja ehkä kaiken voisi vielä kruunata pienellä pössyttelyllä ja ehkä siihen sivuun vielä ämpäri vodkaa ja kokista. Aamulla on kamala olo, sitä pitää tasata avaamalla uusi olut. Ja ei kun uuteen nousuun. Tästä tämä taas lähtee. Ehkä tänään voisi vain chillailla ja…

Vastuullisesti ja oikein eletyn elämän mahdottomuus

Maailma on tällä hetkellä paikka, jossa jokainen valinta tuntuu olevan jostakin näkökulmasta väärä valinta. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan ja mukaan sekoittuvat mielipiteet ja uskomukset. Maailmantuska on läsnä kaikessa ja kaikkialla ja tuntuu, että mitään ei enää saisi tehdä. Miten olla ja mitä ajatella, jos kaikessa hyvässäkin on monta huonoa puolta? Lentomatkustaminen on tätä nykyä lähes rikolliseen toimintaan verrattavaa puuhaa. Olen syyllistynyt, tunnustan. Olen jättänyt jälkeeni todistusainestoa. Maailma saastuu ja henkilökohtainen hiilijalanjälkeni kasvaa kasvamistaan. Lentämistä pitäisi välttää, ainakaan tropiikin…

Postikortti lentokoneesta: Hymyissä suin Israeliin

Lentokoneen ikkunasta näkyy monikerroksinen pilvihattara ja pilvien päällä paistaa päiväsaikaan ikuinen aurinko. Aurinko lämmittää marraskuun kylmentämiä kasvojani ja uniset silmäni totuttelevat vielä ihmeelliseen valoilmiöön. Olen matkalla itselleni uuteen maahan, Israeliin. Lopetin maiden laskemisen jo kauan sitten; vieraillut maat eivät ole meriitti, vaikka hauska leikki maapisteleikki onkin. Matkustin uuteen maahan myös alle kaksi viikkoa sitten. Tuolloin maapiste olisi pisteleikissä napsahtanut Romaniasta, tällä matkalla se tipahtaa joissakin ristiriitaisia ajatuksia herättävästä Israelista. Itse jätän poliittiset kannat ja vahvat mielipiteet muille, olen vain utelias,…

Jokainen päivä on päiväsi, iskä

Marraskuun toinen sunnuntai, isänpäivä, oli aina ennen juhlapäivä. Tänä vuonna sama sunnuntai edustaa isoa ikävää ja pelkkä ajatuskin saa silmäni kostumaan. Isä ei ensimmäistä kertaa elämässäni tule vastaamaan onnittelupuheluuni, maailman parhaan iskän tittelistä pitää tänä vuonna onnitella ilman teknologiaa. Täytyy vain luottaa, että iskä kuulee – ja tietää ilman sanojakin. Istun tätä kirjoittaessani Onnibussissa, matkalla Savonlinnaan. Onni ei ole ensimmäinen mieleeni tuleva sana, kun nyyhkin yli 15 minuuttia myöhästyneen bussin punaisella penkillä. Yritän niiskuttaa hiljaa, antaa hiljaisten kyynelten salaa virrata…

indonesia

Johtajaksi indonesialaiseen majataloon?

Tein vuodenvaihteessa aarrekartan. Sellaisen ihanan visualisoinnin unelmistani ja elämäni sekavasta suunnasta. Liimasin paperille enemmän kuvia palmuista ja saarista kuin koskaan aiemmin. Liimasin jopa sanat: “Olen valmis muuttamaan pois Suomesta.” Vietin koko huhtikuun Indonesiassa. Saarista koostuvassa tropiikin maassa. Matka oli upea ja kamala; elin jatkuvassa tunnemyrskyssä, mutta olin fyysisesti paratiissani. Olin henkisesti kotona. Sattuma ja intuitio veivät minua eteenpäin, valitsin majapaikkani ja reittini fiilispohjalta. Kysely joogatunneista ja terveellisistä mehuista johti minut Airbnb-majapaikasta mehulle. Mehu johti ekologiseen bambuvillaan tutustumiseen. Tutustuminen muuttui kahden…

sinkku

Vuosi sinkkuna – sain taas soolomatkailla, mutta mitäs nyt?

Yhtä nopeasti kuin uusi ihminen voi tulla omaan elämään, yhtä vähin äänin hän voi siitä myös poistua. Näin kävi omassa elämässäni. Siitä on nyt aika lailla päivälleen tasan vuosi, kun noin 2,5 vuotta kestänyt intensiivinen parisuhde edellisen seikkailukumppanini kanssa päättyi. Siitä, kun tunteiden vuoristorata, suhde espanjalaisen kanssa, päättyi. Suhde, joka pakotti peiliin katsomiseen ja sitä kautta paremmaksi ihmiseksi kasvamiseen. Suhde, joka oli alusta alkaen vaikea, mutta myös aivan alusta alkaen mahdollisti monen unelman toteutumisen. Melkein kolmessa vuodessa saimme toteuttaa molempien…

suru

Tutustuin suruun paratiisissa – miltä se tuntuu nyt?

Siitä on nyt noin viisi kuukautta, kun suru-uutinen isäni äkillisestä poismenosta saapui suruviestinä luokseni. Olin tuolloin Balilla, kuukauden matkani ensimmäistä viikkoa viettämässä ja odotusta täynnä. Muistan tarkkaan sen puhelinsoiton. Sen, joka toi suru-uutisen luokseni. Muistan, kuinka sisareni puhelinsoiton ajan pidin itseni silti lujana ja otin uutisen vastaan vakavana. Olin tuolloin festivaaleilla. Ilta oli jo hämärtynyt, eikä monikaan olisi kai huomannut poskia pitkin valuvia kyyneleitä, vaikka olisinkin antanut tunteelle vallan jo festivaalialueella. Silti, pidättelin. Puskin uutisen pois mielestäni vielä hetkeksi. Kuinka…

kampaamo helsinki

Töissä urbaanissa viidakossa, hiusten ja matkajuttujen äärellä

EDIT 10/2019 Avasin huhtikuussa 2019 oman, matkateemaisen parturi-kampaamon nimeltään Aroha Helsinki Helsingin Vuorimiehenkadulle. Lue lisää aiheesta täällä. Kun en matkusta, kampaan hiuksia helsinkiläisessä parturi-kampaamossa. Ettei rutinoituminen kuihduttaisi, tartuin tilaisuuteen vaihtaa yhdeksän vuoden jälkeen uuteen toimipisteeseen. Uusi osoite tarkoittaa myös muita uusia tuulia värikkäässä ja boheemissa urbaanissa viidakossa.

gili trawangan

Kerro se hänelle nyt

Tietävätkö rakkaimpasi, mitä heistä ajattelet? Tietävätkö lähellä ja kaukana olevat tärkeät ihmiset, että ajattelet heitä viikoittain, kuukausittain tai jopa jatkuvasti? Jos he tietävät, tietävätkö he mitä ajattelet? Jos eivät, kerro se heille, kerro se hänelle. Tee se nyt.