koloveden kansallispuisto

Kohti kamalan ihanaa marraskuuta

Usein tähän aikaan vuodesta mieli on alkanut muuttolinnun tavoin tuntemaan tarvetta siirtyä kylmästä lämpimään. Siirtyä sinne, missä elämä on yhtä kepeää kuin lämpimässä tuulessa hulmuava hameenhelmani ja jossa luonto elää vehreässä loistossaan.

emäsalo

Kaksin aina kaunihimpi

Olen kokenut monta elämäni kauneinta hetkeä yksin ja kyseenalaistanut vahvasti sanonnat kaiken olemisesta kauniimpaa kaksin ja jaetun ilon paremmuuden.

Lähtisitkö kanssani karavaanaamaan?

Olin viime viikonlopun ajan taas karavaanari, liian pitkän tauon jälkeen. Vanha Oskari (se matkailuauto, jolla reissasin entisen poikaystäväni kanssa siellä ja täällä) poistui elämästäni jo pari vuotta sitten ja on nykyään jo uuden omistajan käytössä. Sitä autoa ja sitä elämäntapaa on ollut kova ikävä, liikkuvan kodin elämäntapaa.

Se kaunis muisto meistä

Otat kädestäni kiinni ja johdatat takapihalle. Trooppisen metsän äänimaisema ympäröi meitä, sirkat sirittävät ja sammakot kurnuttavat. Istumme hiljaa alas. Olemme hiljaa. Otat taas kädestäni kiinni, sanaakaan ei sanota. Molemmat tietävät sen sanomattakin, olen lähdössä. Nyt, pitkän ajan päästä, minä olen täällä ja sinä siellä. Kaksi ihmistä aivan erilaisissa todellisuuksissa, kaukana toisistaan. Osittain kaikki oli kai vain kuvitelmaa, rakennettua totuutta ja mielikuvaa. Nyt vain kasa kauniita ja ajan kultaamia muistoja, jotka olivat todellista totta edes hetken. Silti tasaisin väliajoin muistan sinut.…

Blogi täyttää vuosia: Seitsemän vuotta Urbaania viidakkoseikkailijatarta

Muistan edelleen sen keväisen päivän seitsemän vuotta sitten, kun olin kävellyt ystäväni kanssa Töölönlahden ympäri. Siellä jossakin Finlandia-talon takamailla ystäväni oli kysynyt minulta, miksi en perustaisi blogia. Blogi? Enhän edes itse lue blogeja. Hyvä, kun edes tiedän, mitä sana blogi tarkoittaa. En viihdy tietokoneiden parissa, enkä ainakaan osaa tehdä mitään tietokoneella. Miten ihmeessä minä muka aloittaisin blogin? Samana iltana kuitenkin alkoi tapahtua. Taisin tutkia asiaa netissä ja pian olin jo avaamassa Blogspotin kautta matkablogia, jonka nimeksi oli jo kävelyllä valikoitunut…

Kuukauden mittainen kirjoituslukko

Olen lukossa, kirjoituslukossa. En ole avannut tietokonetta kuukauteen, vaikka levottoman mieleni perukoilla hyppelehtii toinen toistaan tärkeämpiä ja inspiroivampia juttuideoita alkuvuoden matkaltani. Kaikkea taitaa vain olla liikaa, enkä osaa päättää, mistä tätä sillisalaattia lähtisi purkamaan. Aloitan purun olotilastani, pikku hiljaa maadoittuvasta ja Suomeen henkisestikin laskeutuvasta olotilastani. Palasin räntäsateiseen Suomeen kuukausi sitten. Vasta muutama päivä sitten purin rinkkani ja pääsin nukkumaan oikeaan sänkyyn. Oma kommuunihuoneeni oli alivuokrattuna vielä kuukauden paluuni jälkeen, palasinhan Suomeen alkuperäistä suunnitelmaa aiemmin. Koska omaa huonetta ei ollut, olin…

37-vuotias minä onkin sinkku reppureissaaja, joka asuu kommuunissa

Täytin eilen 37-vuotta. Luku tuntuu aivan hurjalta, enkä ole tainnut elämäni käänteissä pysyä sen luvun vaatimissa saavutuksissa mukana. Miten minä, joka matkustan maailmalla rinkka selässä, voin olla 37-vuotias? Eikö 37-vuotiaan pitäisi elää aivan toisella tavalla, vakaasti ja turvallisesti? Kun 25-vuotiaana mietin elämääni, kuvittelin olevani 37-vuotiaana aikuinen ja eläväni, kuten aikuiset ihmiset elävät. Kuvittelin olevani naimisissa ja kuvittelin olevani äiti ehkä kahdelle lapselle. Kuvittelin, että meidän perheellä on koira ja että me olemme sporttinen perhe, joka myös matkustelee. Kodin kuvittelin olevan…

Yksin, mutta ei yksinäinen

Istun yksin illallisella. Korvissani on napit ja kuuntelen taianomaisen kaunista musiikkia, joka vie minut ajatuksissani jonnekin kauas. Olen tässä hetkessä onnellinen. Olen juuri syönyt paistetut nuudelit kasviksilla ja nyt siemailen kookosvettä. Viereisessä katoksessa istuu iso joukko ihmisiä. Istuin siellä aiemmin, mutta kuunneltuani hetken heidän juttujaan, vetäydyin omaan tilaani, What’s Up -puhelun turvin. Olen mieluummin yksin kuin seurassa, joka ei nappaa tai joka ei sovi omaan mielentilaani. Nyt olen mieluummin yksin. Nautin omasta seurastani, tarvitsen omaa aikaa. Olen tottunut olemaan yksin.…

Kunhan saa pään sekaisin

Lomaa on odotettu kuin kuuta nousevaa ja nyt se on viimein täällä. Nyt pitää nollata, nyt pitää saada pää tyhjennettyä ja mieli rentoutumaan. Siispä aamulla avataan olut, päivällä avataan olut, illalla vedetään vähän sieniä (nam nam, mushroom shakes) ja ehkä kaiken voisi vielä kruunata pienellä pössyttelyllä ja ehkä siihen sivuun vielä ämpäri vodkaa ja kokista. Aamulla on kamala olo, sitä pitää tasata avaamalla uusi olut. Ja ei kun uuteen nousuun. Tästä tämä taas lähtee. Ehkä tänään voisi vain chillailla ja…

Vastuullisesti ja oikein eletyn elämän mahdottomuus

Maailma on tällä hetkellä paikka, jossa jokainen valinta tuntuu olevan jostakin näkökulmasta väärä valinta. Tietoa on saatavilla enemmän kuin koskaan ja mukaan sekoittuvat mielipiteet ja uskomukset. Maailmantuska on läsnä kaikessa ja kaikkialla ja tuntuu, että mitään ei enää saisi tehdä. Miten olla ja mitä ajatella, jos kaikessa hyvässäkin on monta huonoa puolta? Lentomatkustaminen on tätä nykyä lähes rikolliseen toimintaan verrattavaa puuhaa. Olen syyllistynyt, tunnustan. Olen jättänyt jälkeeni todistusainestoa. Maailma saastuu ja henkilökohtainen hiilijalanjälkeni kasvaa kasvamistaan. Lentämistä pitäisi välttää, ainakaan tropiikin…

Postikortti lentokoneesta: Hymyissä suin Israeliin

Lentokoneen ikkunasta näkyy monikerroksinen pilvihattara ja pilvien päällä paistaa päiväsaikaan ikuinen aurinko. Aurinko lämmittää marraskuun kylmentämiä kasvojani ja uniset silmäni totuttelevat vielä ihmeelliseen valoilmiöön. Olen matkalla itselleni uuteen maahan, Israeliin. Lopetin maiden laskemisen jo kauan sitten; vieraillut maat eivät ole meriitti, vaikka hauska leikki maapisteleikki onkin. Matkustin uuteen maahan myös alle kaksi viikkoa sitten. Tuolloin maapiste olisi pisteleikissä napsahtanut Romaniasta, tällä matkalla se tipahtaa joissakin ristiriitaisia ajatuksia herättävästä Israelista. Itse jätän poliittiset kannat ja vahvat mielipiteet muille, olen vain utelias,…