Sukellus pintaa syvemmälle Langkawilla

Rakas matkapäiväkirja,

Hiki valuu solkenaan, palmun lehdet kohisevat ja riippumatto keinuttaa leppoisasti. Laiskottaa, hyvällä tavalla. Samaan aikaan kun suuri joukko ihmisiä pyöräilee tänään kilpaa Langkawin saaren ympäri, minä otan iisisti riippumatossani, parhaimman reissukaverini (puhun edelleen riippumatosta) syleilyssä. Aulassa hengailevat britit sen sijaan juovat kaljaa ja suunnittelevat ryyppyreissua – kukin tallaa tavallaan.

Alun perin ideana oli kai jatkaa jo eilen matkaa, mutta Langkawin saari vetää minua magneetin lailla puoleensa. Sillä on jatkuvasti lisää yllätyksiä varalleni ja en lakkaa hämmästelemästä sen monipuolisuutta. Täällä on oikeastaan kaikkea, mitä juuri nyt kaipaan. Vielä jos lisäisi surffiaallot ja snorklailun, niin paketti olisi täydellinen. Ehkä jostakin voin nyt joustaa, olenhan saanut niin paljon kaikkea muuta.

Kun viipyy yhdessä paikassa pidempään, alkaa kuulua joukkoon. Alkaa tutustua ihmisiin, jotka tietävät lomaparatiisista paljon enemmän kuin itse. Minulla on täällä muutama uusi tuttava. Yksi heistä on erittäin loistava Tarzan, viidakon ihminen. Hän tuntee viidakon ja hän on nyt uusi oppaani ja uusi kaverini, joka johdattaa minut Langkawin salattuihin paikkoihin.

Osa suunnitelmista on uskomattomia. Kerron niistä lisää, jos ne toteutuvat. Yhteen liittyy hiljainen saari, veneretki, riippumatto, kitara, ystäviä ja nuotiotuli. Erittäin ihanaa hippeilyä, one love.

Eilen tiemme vei skootteriretkellä salatulle vesiputoukselle. Siis haloo! Paikka oli uskomaton ja piti hieraista silmiä pariin otteeseen. Perhosia siellä täällä, täysin luonnonvarainen ja tuotteistamaton vesiputous. Oli kirkasta vettä, sudenkorentoja ja luonnon ääniä. Otin jopa luonnonmukaisen pedikyyrin, vedessä uiskenteli juuri niitä kaloja, joita kauneushoitolat nykyään käyttävät kalajalkahoitoihin. Tämä hoito ei maksanut mitään.

Tiemme vei myös hiljaiselle rannalle, jossa oli vain apinoita ja me. Hiekka loisti kullankeltaisena ja toisella puolella näkyi Thaimaa. Sanon tämän nyt ja tulen sen sanomaan vielä kyllästymiseen asti: pidä silmät auki, tutki perinteisten turistikohteiden ulkopuolella, uskalla mennä hiljaisiin paikkoihin ja ole utelias. Tällä tavalla pääset reissussa pintaa syvemmälle ja usein vasta siellä piilevät parhaimmat palat!

Huomenna taidan muuttaa uuden kaverini luo asustelemaan, hänen kotonaan on runsaasti tilaa ja monta kissakaveria sekä yksi hurmaava koira, joka tykkää istua skootterin kyydissä korvat lerpattaen. Pure freedom!

Terkuin, Laura

 


Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate