Soolomatkailijan aatoksia

Se ensimmäinen matka aivan yksin on aina jännittävä, se ensimmäinen soolomatka. Muistan hyvin omat pelonsekaiset tunnemyrskyni, kun olin lähdössä ensimmäiselle eksoottiselle seikkailulleni ypöyksin. Tuolloin reissuseuranani oli ainoastaan monta matkaa kanssani taittanut rinkkani.

Olin tuolloin matkalla Kaakkois-Aasiaan ja matkani kohteena oli Malesian Borneo. Olin toki matkustanut esimerkiksi Euroopassa aiemminkin yksin, mutta nyt olin lähdössä sooloilemaan eksoottiseen Kaakkois-Aasiaan. Uusi luku matkailujeni kirjassa oli aukeamaisillaan.

Pituutta tuolla matkalla oli kahdeksan viikkoa, eikä tarkkaa suunnitelmaa ollut. Olin vapaa seikkailemaan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Tilanne oli ihanteellinen, vaikka myös jännityksen tunne yritti välillä muistuttaa olemassaolostaan. Myös pieni pelko kertoi olemassaolostaan koputtelemalla jossakin sisimmässäni, samalla muistuttaen ihmisten pelotteluista sekä median maalaamista kauhujen uhkakuvista.

Soolomatka
Matka syvälle Borneon viidakkoon taittuu paremmin seurassa. Sopiva porukka saatiin kasaan majatalolla. En tuntenut porukasta aiemmin ketään, mutta pian olimme yksi iso kaveriporukka.
soolomatka
Matkaseuraksi voi välillä päätyä kuka vain, vaikka itseä nuoremmat ja hassunhauskat matkaajat.

Ilmassa vellonut jännitys kaikkosi tuhkana tuuleen jo lentokoneessa. Näin sille käy oikeastaan joka kerta. Viimeistään se kaikkoaa astuttuani uudelle mantereelle. Yleensä heti koneeseen marssimisen jälkeen mieleni irtoaa arjesta ja alan jo valmistautumaan henkisesti uuteen. Jännitys vaihtuu uteliasuudeksi ja innokkuudeksi. Sisäinen hymy alkaa vilkkua myös ulkopuolelle. Reissatessani yksin olen onneni korkeimmilla kukkuloilla. Soolomatkoilla vapaa ja levoton sieluni hymisee kovaan ääneen tyytyväisyydestä.

Soolomatkalla parasta on vapaus

Soolomatkailun ehdottomasti paras puoli on sen antama vapaus. Yksin reissatessa olen oppinut nauttimaan omasta seurastani. Saan mennä juuri sinne, minne milloinkin haluan ja saan myös olla menemättä, jos se tuntuu paremmalta. Voin kuunnella itseäni ja omia tarpeitani. Saan itsekkäästikin mennä omat tarpeeni ja tunteeni edellä, en ole kenellekään selitysvelvollinen.

soolomatka
Välillä on mukavaa seikkailla aivan yksin. Tällä melontareissulla tosin seuraani yritti lyöttäytyä seuraksi kutsumaton meloja.
image
Luontoretkeily yksin on taianomaista ja etenkin eläinkohtaamiset ovat uskomattomia, kun mukana ei ole muita ihmisiä.

Mitä suuremmalla porukalla matkustaa, sitä moninaisempaa mielipidettä, unirytmiä ja mukavuusaluetta joukkoon mahtuu. Olen oikeastaan jopa aika huono joukkomatkailija. Soolona mennessä kuuntelen vain itseäni sekä painelen omilla ehdoillani eteenpäin. Syön aivan itse valitsemassani ravintolassa, valvon juuri niin pitkään kuin haluan ja vietän aikaani itse valitsemassani paikassa.

Reissatessani yksin olen onneni korkeimmilla kukkuloilla. Soolomatkoilla vapaa ja levoton sieluni hymisee kovaan ääneen tyytyväisyydestä.

Soolomatkalla voi kuunnella itseään

Yksin seikkaillessani olen myös kokenut unohtumattomimmat kohtaamiset ja elämykset. Yksin ollessani herätän poikkeuksetta paljon mielenkiintoa. Minusta ollaan kiinnostuneita, välillä tietysti rasittavuuteenkin asti. Yksin olen vapaa hyppäämään esimerkiksi toisen ihmisen skootterin kyytiin (näin on käynyt esimerkiksi Indonesian Lombokilla) tilaisuuden tullen ja voin spontaanisti tarttua tielleni tarjottuihin tilaisuuksiin. Soolona matkatessa on helppoa kuunnella omaa intuitiota sekä seurata oman sydämen ääntä.

soolomatka
Ystävä voi löytyä bussista. Tämän skotin kanssa jaoin myös yhden yön ajan huoneen rahaa säästääkseni.
image
Tämä uusi matkakaveri löytyi lentokentältä.
image
Välillä yhdessä matkaavat pariskunnatkin kaipaavat muuta seuraa kuin toistensa seuraa. Tämän hauskan pariskunnan tapasin eräällä saarella.

Soolomatkalla ei tarvitse olla yksin

Useinkaan yksin matkailussa ei oikeasti tarvitse olla fyysisesti yksin – ellei niin toivo. Etenkin reppureissaajien suosittuja reittejä tallaillessa päätyy usein paikkoihin, joissa ympärillä on samankaltaisia seikkailijoita. Seuraa on helppoa löytää ja muut samanhenkiset on helppo bongata väkijoukosta paikallisesta väestöstä erottuvan ulkonäkönsäkin takia.

Moni maailmalla matkaavista seikkailijoista on reissussa täsmälleen samoista syistä, uteliaana ja innokkaana. Kaikkia yhdistää jo ainakin yksi asia, jonkin asteinen kiinnostus reissausta kohtaan. Päivän tai muutaman tunnin tuttavuuksien kanssa yksikin yhteinen intressi riittää jo mainiosti. Matkailujuttujen parissa voi viettää aikaa jopa ventovieraan kanssa niinä seurankipeinä hetkinä, jolloin omat ajatukset alkavat kyllästyttää.

image
Seuraa voi löytää mistä vain ja yksin matkaavana saattaa päätyä mitä kummallisimpiin tilanteisiin.
image
Majapaikkojen ja ravintoloiden työntekijät ovat myös helppoa juttuseuraa.

Monesti on haastavaa antaa upean matkalla kohdatun ihmisen jatkaa matkaansa. On kovin helppoa kiintyä ihmisiin ja yksin reissatessa moni tuttavuus saattaa nopeastikin päästä syvemmälläkin tasolla lähelle omaa sydäntä. Ventovieraille matkatuttaville on välillä liiankin helppoa avautua kaikesta maan ja taivaan väliltä. Parhaimmillaan keskustelut etenevät silmänräpäyksessä maailmankaikkeuden tarinoihin, särkyneisiin sydämiin ja salatuimpiin unelmiin.

Olen etenkin soolomatkoillani tutustunut toinen toistaan upeampiin tapauksiin, joista moni on jäänyt vähintääkin ystäväksi naamakirjaan. Muutamien kanssa olen jopa myöhemmin tavannut jossakin toisessa maailman kolkassa, mikäli reissusuunnitelmat ovat vieneet tiemme toiseen eksoottiseen tai vähemmän eksoottiseen paikkaan samaan aikaan.

Kai soolomatkailun hienous on jossakin uusien tuttavuuksien ja oman ajan välimaastossa. Yksin matkatessaan on helppoa vaeltaa päivät yksin, mutta silti jakaa iltaisin päivän kokemukset vaikka majapaikan muiden matkaajien kanssa. Seuraa saa, kun sitä tarvitsee, mutta kenellekään ei tarvitse selitellä tarvetta kokea asioita myös yksin.

image
Välillä matkalla ystävystyy aivan oikeasti.
image
Pistämällä itsesi likoon ja olemalla avoin on helppoa tutustua myös paikallisiin ihmisiin.

Onko sinun helppo tutustua ihmisiin matkaillessa? Onko maailmalta tarttunut sydänystäviä tai edes naamakirjakavereita?

1 Comment

  1. Kummallista. Päällimmäisenä tulevat mieleen juuri ne rasittavat kiinnostuksen herättämiset. Kiukku siitä, että aina minut yritetään pelastaa, paikallisten mummokaverusten huoli ja epäluulo: voiko minulle tuntemattomalle antaa puhelinnumeronsa hädän varalta, pitääkö minulle antaa kymppi, jotta pärjään keskellä Berliiniä yksin. Kokemusta on vain Euroopasta.

    Toisaalta upeimmat, tai muistoihin syvimmälle painuneet, New Yorkin -elämykset ovat Ranskassa tapaamani newyorkilaiset, jotka viettivät minun ja reissukaverini kanssa paljon aikaa siellä. Sellainen ainoat valkoiset bussissa -kokemus. Ystävän seurassa oli helppo olla luottavainen.

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate