karavaanipäiväkirjat

Showing 14 Results Back Home

Karavaanipäiväkirjat: Galiciaa ja viimeisten päivien tunnelmia

Päivä 12, 13 ja 14 Galicia, olemme todellakin perillä määränpäässämme. Avaan silmät jälleen kerran uuden hiekkarannan kupeesta, aaltojen kohinan keskellä. Näihin aamuihin voisi tottua, oikeastaan alankin jo tottua. Tuntuu samaan aikaan helpottavalta että kamalalta, että olemme tulleet tämän matkan määränpäähän. Helpottavalta määränpään saavuttaminen tuntuu ainoastaan, koska Oskarilla ei ole kaikki hyvin. Jo aiemmin sen reistaillessa oltiin epäilty moottorin kannentiivisteen (älkää kysykö, mikä se on) olleen rikki, mutta vika pistettiinkin johonkin tiivistenauhaan. Nyt alamme olla vakuuttuneita, että vika on alun perin pelkäämämme. Onni on, että nyt Oskaria ei tarvitse korjata kiireellä, hinnalla millä hyvänsä. Nyt se ei ole enää jossakin…

Karavaanipäiväkirjat: Pelkoa ja kiukkua, välillä näinkin

Päivä 11 − Espanjan rannikolla karavaanaamassa Päivä alkaa hieman kireissä tunnelmissa Ribadesellan kaupungissa. Elämä pienessä ja liikkuvassa kodissa, kaikki jaettuna, ei aina ole helppoa. Ihmissuhteet eivät ole helppoja muutenkaan ja kun siihen vielä yhdistetään pientä aikataulustressiä, autohuolia ja muuta, riitelypaketti on valmis. Onneksi välillä riitely puhistaa ilmaa. Toisaalta olen oppinut, että me kaksi tulemme kai aina olemaan melko tulinen kombinaatio, tarvitaan ilmaan puhtautta tai ei. Aamiaisen jälkeen jatkamme matkaa. Pienen arvonnan päätteeksi otamme suunnaksi rantakaupungin nimeltä Tapia de Casariego. Matkaa on noin kilometriä ja saavumme perille lounasaikaan. Lounaspaikaksi valikoituu satamassa sijaitseva Nautico, joka vaikuttaa vilkkaalta. Vilkkaus on aina hyvä…

Karavaanipäiväkirjat: Ribadesellan hurmaava rantakaupunki

Päivä 10 – Ribadesella Tuntuu hyvältä herätä uuteen päivään auringon valaisemien vuorten alapuolelta, lintujen laulaessa ja sirkkojen sirittäessä. Päärynäpuut, omenapuut ja viikunapuut ympärillämme luovat mukavaa tunnelmaa aamuauringon säteiden osuessa niiden vihreisiin lehtiin. Aika rientää. Uusi päivä on taas luonamme ja matkan on taas jatkuttava. Meillä on vielä noin 500 kilometriä ajettavana ja aikaa on enää muutama päivä. Minne ihmeeseen tämä aika rientää? Kahden viikon loma tuntui ruhtinaallisen pitkältä ajatuksen tasolla, mutta realistisesti se on vain pieni hetki. Onneksi siihen pieneen hetkeen mahtuu monen kuukauden edestä elämyksiä ja kauneutta, mutta silti se hetki on liian lyhyt. Tuntuu, kuin olisimme vasta…

Karavaanipäiväkirjat: Picos de Europa

Päivä 9 – Picos de Europa Heräsin San Vicenten kaupungin satama-alueen parkkiruudusta ensimmäisen kerran jo joskus aamuyöllä. Se senkin inisevä pieneliö herätti vinkunallaan minut raapimaan sormeani, johon se samainen pieni pirulainen oli pistänyt. Kurkkasin ikkunasta ja vedessä lillluvat puuveneet olivat oikeastikin veden vallassa, toisin kuin illalla laskuveden aikaan olivat olleet. Uni tulee onneksi vielä luokseni ja viipyy oikeaan aamuun asti. Aamiaisen jälkeen jatkamme pikimmiten matkaa kohti seuraavaa kohdetta, joka on näiltä näkymin rannikkokaupunki Lljanes. Siellä pitäisi olla surffiaaltoja, niiden perässähän me aika pitkälti olemme pistelleet menemään. Suunnitelma muuttuu, kun tajuamme olevamme todella lähellä Picos de Europan kansallispuistoa. Tuo vuorenhuippujen…

Karavaanipäiväkirjat: Surffausta Santoñassa ja San Vicentessa

Päivä 8 − Santoña ja San Vicente Aamun ensimmäiset valonsäteet herättävät minut Oskarin yläpediltä joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Kurkkaan ikkunasta ulos, värikkäiden tiibetiläisten lippujen välistä. Näen pitkän, hiljaisen hiekkarannan. Sen saman, jonka viereisellä parkkipaikalla olimme yömme viettäneet. Pitkä aamukävely hiekkarannalla, Atlantin aaltojen kohistessa. Hyräilen itsekseni, katselen vedessä surffaavaa espanjalaistani ja olen omissa ajatuksissani. Tällaisia aamuja ei voita mikään, meren rauhoittavaa voimaa ei voita mikään. Kävelen pitkän rannan päästä päähän, välillä hölkkäänkin. Palaan autolle, jonne näen surffarini jo suuntaavan. Viereisessä autossa nukkunut nainen heräilee. Hän on sveitsiläinen ja on reissannut omalla farmariautollaan jo monta kuukautta. Talven hän viettää Sveitsin…

Karavaanipäiväkirjat: Tavallisia espanjalaisia rantakaupunkeja

Päivä 7 − Rantakaupungista rantakaupunkiin Harmaa aamu ja ensimmäinen syksyisen sateinen päivä matkallamme alkoi leirintäalueelta San Sebastianin vuoristoseudulta. Aamiaisen jälkeen kirjaudumme ulos suhteellisen kalliilta leirintäalueelta, joka maksaa meille 32 euroa. Ainakin alue oli todella siisti ja hyvin huollettu, vaikka hintaakin sillä on yli 10 euroa enemmän kuin keskiverrolla leirintäalueella täällä päin Eurooppaa. Aloitamme päivän ennalta päättämättömän ajourakan. Suunnan tiedämme, määränpäätä emme. Suuntamme on kohti etelää ja kohti Galiciaa. Ohjastamme navigaattorin viemään meidät kohti Santanderia, matkan varrelle jää kaupungeista muun muassa Bilbao. Nyt emme halua kuitenkaan kaupunkiin, haluamme surffirannalle. Reitti vie meidät vuoriston läpi, se ei ole Oskarille koskaan hyvä…

Karavaanipäiväkirjat: San Sebastian ja Richard Gere

Päivä 6 – San Sebastian Uusi aamu Biarritzissa, omassa liikkuvassa hotellissamme, alkaa kuten edellinenkin. Jo seitsemän aikaan aamulla kaduilla alkaa näkyä märkäpukua päälleen kiskovia surffareita ja aamulenkkeilijöitä. Eukka suuntaa heti autossa nautitun aamukahvin jälkeen veteen, minä jo kantakuppilakseni muodostuneeseen Etxola Bibiin, josta tilaan café au lait -kahvin ja croissantin. Biarritzissa on elämää jo kahdeksan aikaan aamulla jopa lauantaina. Nautiskelen auringosta, merinäköalasta ja aamukahvistani. Tuntuu haikealta jättää Biarritz taakse, olen menettänyt yhden palan matkailusydämestäni Biarritzin rennon tyylikkäälle kaupungille. Matka jatkuu, mutta ajettavaa seuraavaan kohteeseemme eli Espanjan San Sebastianiin on vain noin 50 kilometriä. Tie vie pitkin rannikkoa ja kauniissa maisemissa.…

Karavaanipäiväkirjat: Surffia ja silmäniloa Biarritzissa

Päivä 4 − Biarritz matkailuautolla Aikainen aamu, matkan neljäs aamu. Aamu Biarritzissa tuntuu kuin unelta. Heräämme Oskarimme yläpedistä ja aamun ensimmäinen ääni on valtameren kohina. Avaan ikkunan ja näen märkäpukua päälleen kiskovan miehen edessämme olevan auton vieressä. Mies huomaa tuijotukseni ja käännän pääni vaivihkaa merelle. Kokkailemme aamiaista tarvikkeista, joita kaapista löytyy, ennen kuin suuntaamme leipomoon hakemaan 90 senttiä maksavaa patonkia ja kauppaan hakemaan juustoja. Olemme todellakin parkissa Biarritzin parhaalla paikalla, eikä yö maksanut meille penniäkään. Kahvi näissä maisemissa maistuu taivaalliselta ja aurinkokin alkaa jo lämmittää. Päivä kuluu rantaelämän yhdistyessä kaupunkielämään. Tämä paikka on täydellinen kombinaatio rentoa rantaelämää (kaduilla paljain…

Karavaanipäiväkirjat: Biarritz

Päivä 3 − Biarritz ja Hossegor Matkan kolmas roadtrip-päivä alkaa kolauksilla ja herään aikaisin aamulla Oskarin kolahteluun. Onneksi kyse ei ole muusta kuin leiripaikkamme puiden heittelemistä tammenterhoista, jotka tipahtelevat silloin tällöin auton peltiin. Lomalla ei tarvitse herätyskelloa, mieluummin herään lintujen viserrykseen ja tammenterhojen tipahteluun. Teemme tapamme mukaan herkullisen aamiaisen, josta tosin onnistun heittämään kahvit syliini ja penkeille. Pieni huolimattomuus on näköjään tullut matkalleni mukaan, onnistuin nimittäin myös pari päivää aiemmin tuhoamaan kalliin kamerani päästämällä sen veden valtaan. Tai oikeastaan vesi otti sen valtaansa aika yllättäen, mikä ei tosin vakuutusyhtiön mielestä ollut yllättävää tai ennalta arvaamatonta. Olen siis koko matkan…

Karavaanipäiväkirjat: Arcachonista Hossegoriin

Päivä 2 − Arcachon ja Hossegor Herään ennen kuin kello soi. Kurkistan matkailuautomme sängyn yläpuolella olevasta ikkunasta ulos ja näen taivaan maalautuneen auringonnousun väreillä. Sirkat sirittävät ja linnut visertävät, haluan herätä jo ajoissa uuteen päivään unelmieni matkalla. Tällainen olen, elämystenmetsästäjä. Tepastelen yksin rannalle paljain jaloin, tavoitteeni on matkan aikana viettää mahdollisimman paljon aikaa avojaloin ja meikittä. Ranta on muutaman minuutin kävelymatkan päässä karavaanausmetsästämme, mutta aaltojen pauhaus kuuluu autollemme asti. Se on pelkästään mukava ääni, vaikka muuten en olekaan melun ystävä. Olen rannalla ainoa ihminen, hetkeä myöhemmin nainen kävelee koiransa kanssa rantaa kohti, seuraavaksi tulee kaksi kalastajaa. Tunnelma on pastellinen…

Karavaanipäiväkirjat: Dune du Pilat

Päivä 1 − Dyyneillä Ranskassa Saavuin aamulla jo ennen auringonnousua määränpäähäni. Olin kaupungissa nimeltä Bordeaux, Ranskassa. Takana oli kahdeksan tuntia huonosti nukuttuja yöunia, kuuman bussin penkeille käpertyneenä. Väsymyksestä huolimatta olin innoissani. Kysyin ohikulkijalta neuvoa bussiasemalle, josta tiesin saavani neovoja, sillä minun oli päästävä lentokentälle. Lentokentällä astuisin Oskarimme kyytiin ja minun sekä espanjalaiseni kauan odotettu karavaanausreissu voisi virallisesti alkaa. Sain neuvot ja hyppäsin raitiovaunuun, joka tuli eteeni, ennen kuin kerkesin ostaa lippua. Seuraavaksi tarvoin pitkin vasta heräilevän kaupungin hiljaisia katuja. Kaupungilla liikkui lisäkseni lähinnä lenkkeilijät ja siivousautot. Bordeaux ei saanut sukkia pyörimään jaloissani, ainakaan näin lyhyellä visiitillä. Seuraavaksi minun piti…

Dune du Pilat Ranskassa on Euroopan korkein dyyni

Tiesitkö, että Euroopan korkeimmat dyynit sijaitsevat Ranskassa, Atlantin rannikolla? Minkälainen paikka on Dune du Pilat ja kannattaako sinne matkustaa? Hiekkaranta jatkuu silmin kantamattomiin. Rannan toinen puoli kohoaa vaalenkeltaisena hiekkavuorena korkeuksiin, aina sadan metrin korkeuteen asti. Paikoitellen hiekkavuori on jyrkkärinteinen, joistakin paikoista pääsee kipuamaan ylös asti. Hiekka luistaa jalkojen alla ja kipuamispaikka pitää valita tarkkaan. Hiekkavuoren päällä liitelee riippuliitäjiä, osa aivan kiinni hiekassa. Onneksi törmäys ei olisi kovinkaan kohtalokas. Kiroan edellisenä päivänä rikkoutunutta kameraani ja joudun ikuistamaan upeat hetket kovin toisenlaisissa tilanteissa optimaalisella Gopro-kamerallani. Euroopan korkeimmat dyynit sijaitsevat Ranskassa Ranskan rannikolla, muutaman kymmenen kilometrin päässä kaupungista nimeltä Bordeuax, sijaitsevat Euroopan…

Matkailuautolla Euroopassa – vapaan elämäntavan ytimessä

Olen matkailuautolla Euroopassa. Herään aamulla valtameren aaltojen tasaiseen kohinaan. Keitän kahvit, valmistelen aamupalan ja istun matkailuautomme kotoisan pöydän ääreen nauttimaan aamiaisesta, jonka kruunaa täydellisyyttä hipova maisema. Samanlaista maisemaa ei monikaan hotelli voisi tarjota. Kaiken kukkuraksi euroilla mitattavaa hintaa yölle liikkuvassa kodissamme ei ole, mutta sen arvo tunnetasolla on mittaamaton. Matkailuautoelämän antama vapaus on itselleni kaikki kaikessa. Espanjan ja Ranskan matkalla emme olleet sidottuja paikkoihin tai hotelleihin. Etenimme Biskajanlahden rannikkoa, pysähdellen kauniissa ja kiinnostavissa paikoissa. Ainoa rajoite oli aikataulu. Maksoimme parin viikon matkan aikana majoituksesta yhteensä noin 120 euroa, kolmelle eri leirintäalueelle. Leirintäalueita käytimme vain päivinä, kun halusimme lämpimään suihkuun,…

Tyylikkään rento Biarritz on hurmaava surffikaupunki

Kun mietin Ranskan Biarritzia, mieleeni tuli vielä hetki sitten elitistinen ja jopa snobbaileva rantakaupunki, jossa elokuvamaailman suuret tähdet siemailevat kuplajuomaansa rantaravintoloissa. Kaupunki, jossa naiset kävelevät nenä pystyssä ja jossa miehillä on taaksepäin kammatut hiukset ja kauluspaita. Mielikuvani osoittautui täysin vääräksi, Biarritz on paljon muutakin.

Navigate