Reportterina Lontoossa

Matka Lontooseen, kielikurssilaisten maailmaan on nyt tehty. Harmaasta säästään tunnettu Britannia näytti meille blogaajille sekä kaikille EF:n kielikurssilaisille parhaan puolensa. Aurinko porotti koko päivän kirkkaalta taivaalta.

Päivä oli täynnä ohjelmaa. Upeaan hotelliin sisään tsekkaamisen jälkeen kokosimme kansainvälisten blogaajien ja lehdistön edustajien joukot kasaan. Blogaajana päiväni alkoi englantilaisittain iltapäiväteellä Kensington Parkissa sijaitsevassa upeassa ravintolassa, Orangeryssa.

The Orangery on kuningatar Annen ajalta, 1700-luvulta. Se toimi aiemmin kuninkaallisten kasvihuoneena, mutta nykyään paikka on yksi Lontoon suosituimmista teehuoneista. Viereisessä Kensington Palacessa asuu tällä hetkellä prinssi William Katensa kanssa. Prinssi Harrykin ilmeisesti asuu palatsissa. Kovasti yritin näitä kuninkaallisia bongailla, mutta ei tärpännyt tällä kertaa. Prinssi Charlesin olen kuitenkin onnistunut jo näkemään livenä muutama vuosi sitten.

Varsinainen syy Lontoon matkaani oli jo edellisissä postauksissani mainitsemani tapahtuma, Summeranza. Lontoon ulkopuolella sijaitseva Kempton Park kuhisi nuoria, iloisia ihmisiä. Tunnelma oli todella positiivinen ja kielikurssilaisilla näytti olevan hauskaa!

Tilaisuuden aikana pääsimme myös esiintyjien juttusille. Suomalaisille vähemmän tunnettu, brittien Talentista tuttu, The Luminites on neljän nuoren muusikon porukka. Aidonoloisia ihmisiä, jotka vaikuttivat tekevän juuri sitä, mitä rakastavat. Kaikkien heidän yhteinen rakkauden kohde on musiikki. Niinpä juuri tätä elämää pitäisikin elää; tekemällä sitä, mitä rakastaa.

Sky Blu yllätti aitoudellaan ja positiivisuudellaan. Hän kehotti kaikkia uskomaan unelmiinsa ja kertoi itse käyneensä niin sanottua elämän koulua. Hän kertoi asuneensa autossa vuoden ja kirjoitelleensa siellä biisejä. Aiheet biiseihin tulevat ympärillä olevasta maailmasta ja ihmisistä, joita hän tapaa.

Parhaat bileet ovat kuulema olleet ne bileet, joita hän ei liian hauskanpidon takia muista ja toisaalta parhaat bileet voivat olla milloin ja missä tahansa, se riippuu paikalle sattuvista ihmisistä. Sama pätee itsellenikin reissauksen kanssa. Kun minulta kysytään upeinta paikkaa, missä olen ollut, en osaa vastata. Kokemus liittyy aina kokonaisuuteen. Edes paratiisisaari ei ole paratiisisaari, jos sen kokee väärässä seurassa tai väärässä mielentilassa.

Jututin hieman suomalaisia, Brightonissa muutaman viikon englantia opiskelevia tyttöjä ja muutamia muiden maiden edustajia. Mitäs sieltä selvisikään? Minkälainen kokemus koko kielikurssi on ollut? Kannattiko lähteä? Onko ollut sutinaa?

Kaikilla on ollut tosi kivaa ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä kokemukseen. Englannin kielen puhumiseen on tullut paljon lisää varmuutta, kun on päässyt oikeasti puhumaan paikallistenkin kanssa. Oppilaille on paljon yhteistä, järjestettyä ohjelmaa oppituntien lisäksi. Välillä olisi heidän mielestään mukava päästä vähän enemmän vaikka biitsille tai shoppailemaankin. Varsinkin shoppailemaan. Järjestetty ohjelma on kuulema silti tosi kivaa.

Muutamat opiskelijat olivat tutustuneet toisiinsa netissä jo ennen kurssille tuloa. Onhan se varmasti helpompaa lähteä maailmalle, kun on edes yksi jo ennestään tuttu ihminen turvana. Itse muistan vaihto-oppilasvuodestani, ettei minulla ollut jenkeissä ainuttakaan tuttua naamaa lähettyvilläkään. On tämä sosiaalinen media aika reilusti muuttanut maailman menoa. Maailma on paljon pienempi kuin vaikka viisi tai kymmenen vuotta sitten.

Kielikursseilla on ihmisiä maailman monesta eri kolkasta, mutta eniten esimerkiksi Brightonissa vaikuttaisi olevan espanjalaisia ja ruotsalaisia. Suomalaisiakin on kursseilla paljon! Vaikka eri maalaisia yritetään sekoittaa keskenään samoihin ryhmiin, moni päätyy silti hengailemaan eniten maatoveriensa kanssa.

Olin aiemmin kuvitellut, että kielikurssilaiset juhlivat paljon, mutta selvisi, että siihen ei oikein ole aikaa tai mahdollisuutta. Selvisi myös, että lomaromansseja on vain jonkin verran. Espanjalaiset pojat ovat kuulemma kovia iskemään tyttöjä. Ne pojat eivät kuitenkaan ole kiinnostavia, koska he tykkäävät vähän kaikista. Voi niitä ihania teiniromansseja.

Lontoo

Oli kyllä mukava jutustella itseäni nuorempien, reissauksesta kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Kaikki olivat iloisia ja ystävällisiä! En muista nähneeni näin positiivisen fiiliksen nuorisotapahtumaa hetkeen. Toisaalta, onhan se aivan ymmärrettävää. Olisin minäkin hyvällä tuulella, jos olisin ollut pari viikkoa rantakaupungissa opiskelemassa uutta kieltä ja nyt tanssisin Silent Discossa, kuuntelisin the Luminitesia ja Sky Blu:ta sekä pyörisin huvipuiston vempaimissa ja olisin 15-vuotias. Nytkin olin hyvällä tuulella ja minulla oli todella hauskaa, vaikka olenkin vähän vanhempi. Ei siis mikään ihme, että hymy oli monella Summeranzassa juhlivalla herkässä.

Itsekin sain nauraa vatsani kipeäksi ja silmät vetisiksi varsinkin huvipuiston laitteiden pyörityksessä. Niin hauskaa! Wuhuu! Joka vuosi sitä tosin jännittää, että milloin se paha olo alkaa iskeä niissä laitteissa. Vielä ei kuitenkaan ole sen aika, eikä toivottavasti koskaan! Pieni holtiton kieputtele ja vatsa kippurassa nauraminen tekee todella hyvää aina silloin tällöin! Pitääkin päästä vielä vaikka Lintsille tänä kesänä naureskelemaan vähan lisää.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate