Rakkautta vain

Se iski vasten kasvojani marraskuisena torstaina kuin salama kirkkaalta taivaalta, se maailman yksinkertaisin totuus.

Kävellessäni marraskuista Laivurinkatua ymmärsin pahimmankin marrasmyrskyn olevan voitettavissa, jos elämässä on rakkautta ja monen asian tuntuvan tyhjältä ja merkityksettömältä, jos siitä on puutetta. Esimerkiksi rakastavassa sylissä, toisen ihmisen läheisyydessä, kaikki tuntuu kauniimmalta.

Mitä ikinä tuo kumma R-sana tarkoittaakaan, se on kaiken etsimiseni syy. Varmaan monen muunkin teistä.

Romanttisen rakkauden kautta sitä on helpohkoa tuntea. Toisille se tosin lienee vain huumaa, joka silti tuo tuon tunteen edes hetkellisesti pintaan.

Toiset matkaavat maailman ääriin löytääkseen sen kenties maailman toisella puolella seikkailevasta ihmisestä. Toiset hiljentyvät meditaatioon löytääkseen sen omasta itsestään. Toiset tuntevat sitä luonnossa. Toiset lemmikkiään kohtaan, toiset lastaan kohtaan ja toiset saavat sitä pienistä, ohikiitävistä hetkistä.

Toiset eivät usko siihen, toiset eivät uskalla uskoa siihen. Toiset pakenevat huomatessaan sen olevan liian lähellä, eivät uskalla heittäytyä siihen. Siinä on jotakin todella pelottavaakin, se ei välttämättä pysykään luonamme. Silti R-sana on kaikkien huulilla, kaikkien toiveissa. Täällä ja kaikkialla, se on maailman ihmisten yleisin toive ja päämäärä.

Lienevätkö sitten sanat rakkaus ja onnellisuus jollakin tavoin synonyymejä keskenään. Käsi kädessä ne tuntuvat ainakin usein kulkevan. Tai kenties rakkaus on portti syvempään onnellisuuteen. Myös sana koti edustaa minulle rakkautta. Koti voi olla joko paikka, ihminen tai mielentila. Kotikin edustaa jotakin niin tuttua ja hyvällä tavalla turvallista, yhteenkuuluvuutta.

Lienevätkö sitten sanat rakkaus ja onnellisuus jollakin tavoin synonyymejä keskenään. Käsi kädessä ne tuntuvat ainakin usein kulkevan.

Kävellessäni torstaina Laivurinkatua kaiken sen harmauden keskellä ymmärsin myös vastauksen minulle vuosia sitten esitettyyn kysymykseen, joka suututti minua. Kysymys kuului: Mitä sinä pakenet matkailulla?

Ja nyt ymmärsin, että etsimisen ollessa suurin syy matkailuun, sen lisäksi myös pakenen jotakin. Pakenen tyhjyyttä. Pakenen tyhjyydentunnetta ja merkityksettömyyttä. Ymmärsin myös, että ennemminkin etsin. Etsin onnenhetkiä. Sen lisäksi matkustan rakkauden perässä, kaikenlaisen rakkauden, syvän onnellisuuden.

Kaukana siihen on helpompi heittäytyä, edes hetkeksi aikaa. Kaukana sitä on helpompi tuntea, aistien ja sydämen ollessa auki. Kaukana, mielen ollessa levollisempi ja ilman odotuksia, sitä on helpompi nähdä kaikissa ja kaikessa. Maailmalla olen kotona ja löydän helpommin ne paikat ja ihmiset, jotka ovat minulle turvasatamia. Paikkoja ja ihmisiä, jotka ovat minulle koti.

Minulle matkailussa on niin paljon rakkautta. Ehkä, jos sitä tuntisikin useammin täällä, enää ei olisi niin kiire pois, etsimään sitä hetkistä ja ihmisistä maailman toisella puolen.

Ehkä tahtia hidastaessa osaisin jopa nähdä sen, uskaltaisin tuntea sen. Siksi olen nyt pysähtynyt, edes hetkeksi aikaa. Olen nyt harmaassa Helsingissä opettelemassa tuntemaan rakkautta, löytämään sitä hetkistä ja ihmisistä, löytämään sitä maailmalle kadotettua osaa taas itsestäni ja näkemään sitä lähempänä. Osaksi tästäkin syystä nimesimme kampaamomme Arohaksi. Aroha, se tarkoittaa Uuden-Seelannin maorien kielellä sanaa rakkaus, kaiken kattava ja myötätuntoinen rakkaus. Sinne minä olen nyt pysähtynyt.

Ja myönnettäköön, että rakkauden tarkoittaessa paljon muutakin kuin romantttista rakkautta, lämmin syli tai edes kissa kainalossa helpottaa harmaata oloa suuresti tuoden lämpöä kehoon ja sydämeen.

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate