Miltä näyttää entisten maaorjien maailmassa, keskellä Nepalin maaseutua?

Kaupallinen yhteistyö: Kirkon Ulkomaanapu

Minkälaista on elämä Nepalissa, yhdessä maailman köyhimmistä maissa? Miltä näyttää entisten maaorjien maailmassa ja miltä tuntuu katsoa silmästä silmään ihmisiä, joille länsimaisten itsestäänselvyydet ovat vain kaukaisia unelmia? Ja ennen kaikkea, mitä asialle voi tehdä? Pääsin mukaan Kirkon Ulkomaanavun kenttätyömatkalle ja nyt kerron kaiken näkemäni ja kokemani omin sanoin.

Hiekka pöllyää kuivilla ja kuoppaisilla teillä maastoautojemme kurvaillessa jossakin Länsi-Nepalin ja Intian rajamailla. Ulkona on yli 40 astetta lämpöä ja luultavasti poistumme ilmastoidusta autosta ennen määränpäätämme vain pakon edessä. Kaikilla täällä ei ole samaa mahdollisuutta, toiset taistelevat kuumuuden kanssa päivittäin. Me olemme vain vieraita, katsomme kaikkea ulkopuolisin silmin. Olemme sentään matkalla jonnekin, missä kuulemme kaiken täällä asuvien näkökulmasta. Ihmisten, jotka eivät välttämättä ole koskaan aiemmin päässeet kertomaan tarinaansa tai edes ajattelemaan, että heidän tarinallaan olisi merkitystä. Meille entisten maaorjien tarinalla on, sillä täytyy olla.

nepal maaseutunepal liikenneNepal maaorja

kirkon ulkomaanapu

Kehitysmaissa elämä tapahtuu ulkona

Liikennettä on kaupunkien ulkopuolella suhteellisen vähän, mutta lehmiä, vesipuhveleita ja pyöräilijöitä on sitäkin enemmän. Vastaan tulee bussi, jonka katolla seisoo vuohi. Tielle hyppää koira ja välillä ihminen, välillä joukko ihmisiä. Paikallinen kuskimme joutuu olemaan nopea liikkeissään. Hän ei puhu englantia ja välillä rikkoo hiljaisuuden puhumalla kovaan ääneen puhelimessa tai laittamalla nepalilaisen musiikin soimaan. Nukahtelen sen tahtiin. Vaikka aikaero Suomen ja yhden maailman köyhimmistä maista eli Nepalin välillä on vain 2 tuntia 45 minuuttia, takana on pitkät lennot Helsingistä Dubain kautta Kathmanduun ja sieltä yhden yön jälkeen vielä tunnin lento Nepalgunjin kuumaan kaupunkiin, josta tämä automatkamme kohti virallista kohdettamme Nepalin maaseudulla starttasi.

Välillä kulkumme pysähtyy, kun lehmälauma päättää ylittää tien ja välillä ohitsemme kaartaa rämä bussi. Välillä ohitamme hevoskärryt tai esimerkiksi suurta heinäkasaa kuljettavan pyöräilijän, välillä yhden pienen pyörän päällä etenevän perheen. Myös ohitettava kansallispuisto hidastaa menoa. Onneksi ikkunan läpi voi bongailla jopa villieläimiä. Tiikerit ja sarvikuonot piileksivät jossakin varjossa, mutta krokotiilit näyttivät nauttivan auringosta.

nepal maaseutunepal maaseutunepal

Noin 25% ihmisistä asuu Nepalissa köyhyysrajan alla

Länsi-Nepal on erittäin köyhää aluetta ja suuri osa toimeentulosta tulee maataloudesta. Koko Nepalissa noin 25% ihmisistä asuu köyhyysrajan alapuolella. Olosuhteet ovat muutenkin haastavat lämpötilan pyöriessä ihmisen ruumiinlämpöä korkeammissa lämpötiloissa. Talvella samalla alueella taas kuulemma saattaa olla yllättävänkin kylmä. Olosuhteet ovat äärimmäiset. Jälleen kerran, me tulemme vain käymään, toiset ovat täällä jäädäkseen, ilman pakopaikkaa.

Heppoiset asumukset reunustavat teiden varsia. Savesta tehdyn talon pihassa näkyy nainen, joka harjaa hiuksiaan. Sisältä juoksee lapsi. Toisen talon pihamaalla on nainen, joka pumppaa yhteisön ainoasta kaivosta vettä suureen kanisteriin. Vesi on harvinaista luksusta ja vain äärimmäisen harvalla on kotonaan juoksevaa vettä. Jopa peseytyminen tapahtuu vettä ämpäristä kaataen. Pitkät kokovartalosuihkut ovat asia, josta harva täällä osaa edes uneksia.

Kauempana näkyy kioski, jonka suomassa varjossa parveilee miesporukka. Pellolla on mies, joka kävelyttää vesipuhvelia. Tasaisen maan pelloilla näkyy ihmisiä, naisilla on pellollakin päällä värikkäät ja omaan silmääni kauniit vaatteet.

Heppoiset asumukset reunustavat teiden varsia. Savesta tehdyn talon pihassa näkyy nainen, joka harjaa hiuksiaan. Sisältä juoksee lapsi. Toisen talon pihamaalla on nainen, joka pumppaa yhteisön ainoasta kaivosta vettä suureen kanisteriin.

nepalnepalnepal

Kaikkialla on elämää, elämä tapahtuu ulkona. Kaikkialla on kontrasteja, ääniä ja yllättäviä hetkiä. Samaan aikaan kaikki on hyvin arkista, arkista näille ihmisille. Ulkopuolisen silmin kiehtovan erilaista, täällä asuvalle vaikeaa ja raskasta selvitytymistä. Rappioromanttinen voi näyttää kiehtovalta, mutta sen ollessa arkipäiväinen pakko, siitä on kauneus kaukana.

Matkalla Kirkon Ulkomaanavun kanssa, kenttätyöhön tutustumassa

Olemme matkalla tärkeästä syystä, tutustumassa Kirkon Ulkomaanavun kenttätyöhön ja täällä Nepalissa entisten maaorjien työllistymisprojektiin. Jännittää. En tiedä, mitä pitäisi odottaa tai mitä tuleman pitää. Kukaan ei kai oikein tiedä. Sen tiedän, että virallisesti maaorjuus eli eräänlainen sukupolvelta toiselle siirtyvä velkavankeus lakkautettiin virallisesti 10 vuotta sitten, mutta pian vierailemamme ihmiset ovat edelleen haastavassa asemassa yhteiskuntaan sopeutumisen kanssa. Monella ei ole maata tai toimeentuloa ja moni samassa tilanteessa oleva joutuu ihmiskaupan uhriksi tai huonolla palkalla töihin esimerkiksi Intiaan.

kirkon ulkomaanapukirkon ulkomaanapu

Olemme lähestymässä määränpäätämme. Auto ajaa entistä kapeampaa ja kuoppaisempaa tietä pitkin. Edellä oleva auto pöllyyttää näkyvyyden sameaksi. Teiden varsien asumukset ovat hyvin yksinkertaisia ja jokaisella pihamaalla näkyy joku eläin. Auto kääntyy pienen pienestä risteyksestä ja parkkeeraa pihamaalle, jossa ensimmäiseksi näkyy joukko lapsia ja porsas.

Olemme perillä. Tämä on ensimmäinen Kirkon Ulkomaanavun projektin tukema yhteisö, johon olemme tulleet tutustumaan. Tulevien päivien aikana tutustumme vielä moniin muihinkin yhteisöihin. Osa niistä on jo päässyt hyvään alkuun tuen avulla ja osalla kaikki on vasta alussa. Kaikki yhteisöt koostuvat yhteiskunnan silmissä hyvin vähäarvoisista ihmisistä, jotka vielä muutamia vuosia sitten elivät maaorjina ja käytännössä ikuisessa velkavankeudessa maanomistajille. Osalla ei edelleenkään ole henkilöllisyystodistusta ja osa ei edes tiedä, että sellainen pitäisi olla.

Täällä projekti keskittyy etenkin naisten auttamiseen. On tutkittu, että naisten työllistymisellä on positiivisia vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Naisen työ mahdollistaa usein sen, että perheellä on tarpeeksi rahaa saada lapset kouluun ja koulutus on käytännössä avain hyvään tulevaisuuteen.

kirkon ulkomaanapu

Poistumme viimein ilmastoidusta autosta todellisuuteen, astumme hetkeksi tarkkailijoiksi aivan toisenlaisista taustoista tulevien arkeen. Ohitan savitalon ja kaksi lehmää. Koirat tappelevat reviiristään. Edessäni näkyy joukko parhaimpiinsa pukeutuneita naisia, jotka katsovat meitä toivon pilke silmissään. Upea nuori nainen pitkässä, pörröisessä tukassaan ja lapsi sylissään, kiiruhtaa vielä joukkoon. Toinen äiti imettää jo lastaan.

nepalnepal

Miten olisi voinut saada apua, jos ei osannut pyytää?

Istumme alas, saamme kaulaan kukkaseppeleet ja meille tarjotaan vettä. Emme voi ottaa vastaan samaa vettä, joka on täällä asuville arkipäivän luksusta. Meidän suolisto ei ole tottunut samanlaiseen veteen. Kieltäydymme kohteliaasti ja istumme alas muovituoleille, koko värikkäästi pukeutuneen ihmisjoukon eteen. Katseet kohtaavat. Näen ujoja hymyjä. Hymyilen takaisin.

Esittelemme itsemme ja vaikenemme. Annamme heidän puhua. Annamme heidän nyt kertoa tarinaansa. Me kuuntelemme. Olemme täällä sitä varten.

kirkon ulkomaanapukirkon ulkomaanpu

nepal

Menee hetki, ennen kuin kukaan uskaltaa avata suunsa. He eivät ole tottuneet puhumaan tällaisista asioista. Pehmeä ja odottava hymy ihmisten silmissä kuitenkin kertoo, että toivoa on ja jo ensimmäisen rohkeutensa keränneen naisen kommentista voi päätellä, että kiitollisuus pientäkin tukea kohtaan on suuri. Se pieni tuki on mahdollistanut, että kaikilla heillä on nyt avaimet valoisampaan tulevaisuuteen ja taloudellisesti itsenäisempään elämään. Joku on saanut siemeniä viljelläkseen ja oppitunteja siitä, miten niitä viljellään ja myydään. Toinen on saanut pienen sikalan ja kolmas valmiudet peltotöihin. Joku kommentoi, että on niin onnellinen, kun pääsee nyt niin lähelle niin kaukaa tulleita ihmisiä. He arvostavat vierailuamme.

Esittelemme itsemme ja vaikenemme. Annamme heidän puhua. Annamme heidän nyt kertoa tarinaansa. Me kuuntelemme. Olemme täällä sitä varten.

kirkon ulkomaanapumaiju asikainenlaura santanenlaura santanen

Kaikilla on nyt enemmän toivoa tulevan suhteen kuin koskaan aiemmin ja huomaan itsekin, kuinka arvokas vierailumme on heille. Ihmisille, jotka eivät yhteiskunnan silmissä ole oikeastaan minkään arvoisia, mutta jotka ovat nyt tulleet kuulluiksi ja huomatuiksi. Ihmisille, joista joihinkin ei haluta edes koskea.

nepal maaseutukirkon ulkomaanapu

nepalnepal maaorjanepal

Toivoa on

Juttutuokion jälkeen huomaan ujoa supattelua. Yksi värikkäisiin pukeutuneista naisista rohkenee sanomaan sanan, jonka lähes jokainen tämän pallon tallaaja varallisuudesta ja juurista riippumatta tuntuu tietävän: selfie. Jää on rikottu. Hyväksymme ja olemme hyväksyttyjä. Saamme kutsun eräiden tyttöjen huoneisiin. Heidän pihallaan on valkoinen kani, jota he esittelevät ylpeinä. Kohtaamme pihamaalla noin 90-vuotiaan naisen, joka on aikoinaan karannut omalta maanomistajaltaan ja joka kuvailee elämää uudessa yhteisössä hyvänä. Hänen ohuita jalkojaan koristavat mustat tatuoinnit. Haluan tietää lisää, haluan tietää tästä kaikesta lisää.

Onneksi olemme vasta matkamme alussa. Tästä on hyvä jatkaa tätä tutkimusmatkaa, sukeltaa entistäkin syvemmälle Nepalin entisten maaorjien ja sitä kautta ihmisyyden moniulotteiseen tarinaan ja jakaa tärkeiden ihmisten tarinaa. Tarinaa, jota kukaan muu ei välitä kertoa. Minä välitän, toivottavasti sinäkin välität. Ja aion kertoa kaikesta vielä lisääkin, tämäkin on vasta alkua.

kirkon ulkomaanaputatuointi tribal

nepal

nepal

kirkon ulkomaanapu

Mikä Kirkon Ulkomaanapu?

Kirkon Ulkomaanavun työn tarkoitus on auttaa hauraimmissa asemissa olevia ihmisiä uskontoon, etniseen taustaan tai poliittiseen vakaumukseen katsomatta. Teemoina ovat koulutus, rauha ja toimeentulo. Alkuun apua tuli sodan runtelemaan Suomeen ulkomailta, nyt on aika pistää hyvä kiertämään ja apu suunnataan maihin, joiden taakkaa moni ei ota kantaakseen. Apua annetaan ympäri maailmaa, yhteensä 14 maassa. Nepalin projekteihin voi tutustua lisää vaikka täällä.

Miten voi auttaa?

Suorat lahjoitukset entisten maaorjien, muun muassa kuvissa näkemiesi ihmisten yhteisöihin, onnistuvat tämän linkin kautta. Pienikin apu on todistettavasti iso apu. Kiitos, kun välität.


Psst! Lukaise myös aiempi juttu matkakuulumisistani ja myös mukana olleen Maijun kuvaus matkaltamme hänen Asikaine-blogistaan.

1 Comment

  1. Kiitos tämän tarinan jakamisesta! Tällaista työtä tarvitaan niin paljon. Toivottavasti tuki jatkuu ja kasvaa, ja jonain päivänä maailma olisi oikeasti tasa-arvoisempi.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate
%d bloggaajaa tykkää tästä: