Nappisilmiä Montenegrossa

Nyt kun kerran pääsin marraskuisen melankolian ansiosta taianomaisten hetkien kimppuun, haluan jakaa teille toisenkin vastaavan. Tämä hetki on kovin erilainen kuin Ahvenanmaan palju bambeineen. Eläin kuuluu tähänkin tarinaan ja kaunis maisema myös.

Tämä tarina sijoittuu Montenegroon ja siellä tarkemmin Durmitorin kansallispuistoon. Ai niin, enhän ole tainnut kauheasti edes koko upeasta puistosta vielä kirjoitellakaan. No, mennään niihin faktoihin myöhemmin, aloitetaan tähän päivään paremmalla teemalla, visuaalisilla iloilla.

Olin tutustunut luonnonpuistossa mukavaan reissaajaan, jonka kanssa valloitin vuoria muutaman päivän ajan. En ollut kuvitellutkaan, että keskellä Montengron hiljaista kolkkaa, vieläpä sesongin ulkopuolella, voisi tutustua ainoaankaan ihmiseen. Niin siinä kuitenkin kävi, etelä-amerikkalainen Juan käveli kadulla vastaan ja siitä alkoi ystävyytemme (nyt älkää sitten kuvitelko ihan liikaa). Silti, kuka nyt oikeasti tapaa miehen, jonka nimi on Juan, lähes keskellä metsää?

Tämä juttu ei liity kyseiseen Juaniin sen enempää; vain sen verran, että hän oli yksi elementti ihmeellisestä hetkestä. Olimme vaellelleet vuoristossa koko päivän ja löysimme vuoren ylärinteiltä upean kolon. Kolo oli kuin hobbitien koti, jossa olisi voinut kuvitella asuvansa, vain katto puuttui. Pidimme kolossa juomatauon ennen vuoren lopullista valloitusta.

Durmitor MontenegroMaisema oli kaunis. Uusi ystäväni makoili kolon toisella puolella ja sitten koko täydellinen hetki sai pisteen i:nsä päälle. Jostakin tyhjyydestä meidän luoksemme juoksi koiranpentu. Söpö pentu juoksi suoraan Juanin syliin ja jäi siihen. Siis mitä ihmettä? Mistä se koira tulla tupsahti? Annoimme sille nimen, Zabljak, läheisen kylän mukaan.

Niinpä niin, siinä sitten tuijottelin kahdenlaisia nappisilmiä, joiden taustalla oli upeaakin upeampi Montenegron valkoinen vuoristo. Kyllä niitä ihmeellisiä hetkiä on, tässä toinenkin todiste siitä. Tämä muisto piristää ainakin omaa sadepäivääni, ehkä se saa myös sinut miettimään omaa ihmeellistä hetkeäsi.


Puppy eyes in Montenegro

Now that I got into telling stories of magical moments, I will tell you another one. This one took place in the beautiful country of Montenegro, at the Durmitor national park.

I was travelling alone, as normal. I really did not expect to meet anyone on my trip to a quiet national park, outiside the season. But then, I got to know a fun Argentinian guy, basically in the middle of the road. I ended up exploring the mountains of Durmitor in his company during the next days.

One day, we had climbed up the mountains, when we found a very cool place. That place kind of reminded me of a hobbit house, only without a roof. We took a little break to drink in this cool spot, surrounded by amazing scenery of white mountain tops. Then, from the middle of nowhere, a puppy ran towards us. This cute puppy basically ran straight to my new friend’s lap. Wow, where did this puppy even come from?

This whole moment was one of those magical moments. Moments, when you feel like you are in a movie, and that this is not real life. There I was, staring at an amazing sight: there was a handsome guy, the cutest puppy, and a very beautiful mountanious scenery. And no, I was not in a movie, it was real life. It was again one of those magical moments in life that truly happen, if you only open your eyes for them.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate