Mustetta ihoon Borneolla

Olen tatuointien ystävä. En tosin aivan kaikenlaisten tatuointien ystävä. On olemasssa rumiakin kuvia, erittäin rumia. Omani edustavat minulle tärkeitä asioita ja esimerkiksi jalkapöytääni koristaa värikäs pala tropiikkia, pala paratiisia. Se tosin odottaa pientä fiksausta, mutta jostakin kumman syystä olen vältellyt tuota hetkeä. Jalkapöytä ei ole se kivuttomin paikka tatuonnille, voin kertoa.

Viime talvena istuin myös yllättäen balilaisella, tuttavieni omistamalla tatuointistudiolla, melkein jo neula ihollani. Pojat olisivat halunneet jotain puuhaa siinä sadetta pidellessämme. Päätin kuitenkin tuolla hetkellä jättää ihoni rikkomisen väliin, koska olin jatkamassa matkaani Malesian Tioman-saarelle.

Tiomanilla ymmärsin tehneeni erittäin hyvän ratkaisun jättäessäni tuon tatuoinnin väliin, koska saarella kuhisi keskimääräistä verenhimoisempia kärpäsiä, jotka hyökkäsivät innokkaina kaikkiin pieniinkin haavoihin kiinni. Yök, yök ja yök.

Kolmen vuoden takaisella Borneon reissullani istuskelin myös tatuointistudiolla Kuchingissa. Tuolloin olin päätynyt jälleen reissututtavuuksien kautta kyseiselle Borneo Headhunter-tatuointistudiolle.

Hostellilla tutuksi tulleet reissaajapojat ottivat minut mukaansa seuraamaan vierestä, kun uuden tuttavuuden ihoon ruvettiin kirjaimellisesti hakkaamaan (no joo, naputtelemaan) aitoa Borneo-tatuointia.

Ainakin toinen tatuoijista oli juuriltaan aito pääkallonmetsästäjä, Iban-heimon edustaja. Pääkallonmetsästys on ainakin omien tietojeni mukaan loppunut tuolla, mutta olihan se silti aika jännittävää tietää tuonkin heimon historiasta!

Kuvat hakataan ihoon bambutikun avulla ja tämä menetelmä ilmeisesti sattuu nykyaikaisia menetelmiä vähemmän. Kipu on tietysti yksilöllistä. Kuva parantuu muutamassa päivässä, joten reissaajatkaan eivät joudu montaa viikkoa pysymään poissa auringon alta tai vedestä.

Tatuoinneilla on vahvoja symbolisia merkityksiä ja ne kuuluvat vahvasti esimerkiksi juurikin tämän mainitsemani heimon kultttuuriin. Miehille yleinen tatuointi on esimerkiksi molempiin olkapäihin hakattavat kukkaa muistuttavat kuviot. Muistaakseni nämä kukat symboloivat pojan muuttumista mieheksi. Tällainen kukka britti-Joen käteen naputeltiin.

Myöhemmin Borneon reissullani näin lisää näitä täysin tatuoituja heimolaisia. Upeita, suuria, vaikuttavia kuvia! Kuvitella, että heidän kulttuurissaan tatuoinnit ovat olleet yleisiä jo paljon ennen meitä. Harmi, että jossakin vaiheessa länsimaissa juurikin nämä heimotatuoinnit, tribaalit, saivat hieman huonon maineen yleistyttyään liikaa. Fakta kuitenkin on, että heimotatuoinnit ovat oikessa ympäristössään makeita ja merkityksellisiä!

Itsekin olin aikeissa ottaa jonkun aidon Borneo-tatuoinnin ihooni matkamuistona ensimmäisestä Borneon reissustani. Se olisi luultavasti ollut joku naiseuteen liittyvä kuva, kuten lintu. Tällä tatuoinnilla olisi todellakin ollut tarina sen taustalla. Reissuohjelmaani sopivia aikoja ei tatuoijan kalenterista tosin löytynyt, joten jouduin jatkamaan matkaani Kuchingista ilman uutta kuvaa ihollani. Ehkäpä ensi kerralla sittten, jos siltä vielä tuntuu. Suosittelen siis etenkin Erneston asiakkaaksi haluaville, Iban-tatuoinnista kiinnostuneille, ajan varausta etukäteen!

Psssst! Jutun kuvat ovat hypänneet matkasta pois blogin muutossa. Asia korjaantuu pian! 


I like tattoos. Not all of them, though. There can be some really ugly ones as well. The ones I have on my skin all represent something important to me. For example, I have a colorful piece of paradise tattooed on my foot. It still needs to be fixed a bit, but for some reason I haven’t felt like doing it. I can tell, a foot isn’t exactly the least painful place to get inked.

A year ago I also found myself almost with a needle on my skin in Bali, while I was hiding from the rain at some friends’ tattoo studio. That time I decided to skip it, because I was still continuing my trip to Tioman island in Malaysia. It was a great choice actually, because there were so many crazy flies in Tioman, that just loved all wombs and blood. Disgusting.

Three years ago I also spent some time at a tattoo studio, this time in Kuching, in Malaysian Borneo. I had met a couple of travellers at my hostel and one of them was just about to go get himself inked.

The studio is owned by a real Iban man, Ernesto, (a tribe in Borneo that is also called the headhunters tribe). The tattoo my new friend got was a traditional Bornean tattoo, that is done by scretching the skin, and actually tapping the ink into the skin by hand, with who sticks.

This kind of a tattoo is supposed to heal faster than the modern tattoo. The picture Joe got was a flower on his shoulder, that represents boys turning into men. I learnt, that traditionally the boys get two of them, on on each shoulder. They are called Borneo flowers (bunga terong) and represent the flowers of an eggplant.

Later on my trip I met many people with these original tribal tattoos. They looked amazing! It is a shame, that at one point in the Western countries these tribals got so popular, that they started to look not so nice anymore. The fact is, that tribal tattoos have a long history behind them and they are really meaningful – and can be beautiful as well.

I was also curious about getting a real Bornean tattoo. I would have gotten a female version of what Joe got. I suppose, it would have been some kind of a bird. This time, my travelling schedule didn’t really work out with Ernesto’s schedule, too bad. I needed to get going in a few days to explore more of Borneo. Next time, while in Kuching, I think it will be my turn to get inked in the headhunters’ way.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate