Minun isäni on herttaisen tavallinen iskä

Tänään juhlitaan isää. Tämän päivän sankareita ovat isät ympäri maan. Oma isäni ei ole sellainen satujen sankari-isä, hän on suursankari omalla tavallaan. Oma isäni ei ole myöskään koskaan ollut nimeltään isä, hän on aina ollut iskä. Joskus lapsena taisin kutsua häntä myös iskaksi ilman pisteitä a-kirjaimen päällä. Rakkaalla isällä on monta nimeä, mutta nyt puhutaan minun iskästäni.

Iskäni on kiltti. Häntä voisi verrata Salatuista elämistä tuttuun talonmies-Seppoon. Samanlainen leppoisa ja viiksekäs kaveri on hänkin. Myös meidän iskä on tehnyt talonmiehen hommia talossa, jossa on asunut jo yli pari vuosikymmentä. Sama muuramelainen kerrostalo on aina ollut myös oma toinen kotini, toisen ollessa luonnollisesti rakkaan äitini luona. Tuonne toiseen kotiini iskä osti aina jäätelöä, kun olimme Jaana-siskoni kanssa tulossa yökylään. Tuon kodin rappukäytävissä juoksentelimme kavereidemme kanssa ja tuonne kotiin liittyy monta lapsuusmuistoa.

image
Muistoja menneiltä ajoilta. Iskä ja tytöt.

Iskä on aina pistänyt muiden tarpeet omiensa edelle. Hän ei vaadi, ei kiellä, eikä tuomitse. Hän on antanut minun ja sisareni elää juuri sellaista elämää kuin olemme itse valinneet. Hän ei narise elämänkumppaneistani, eikä minun ole koskaan tarvinnut pelätä esitellä hänelle ketään itselleni tärkeää ihmistä. Espanjalaiseni kanssa hänellä ei ole yhteistä kieltä, mutta iskän nauravista silmistä voi usein ymmärtää paljon. Tämän kommentin tokaisi espanjalaiseni tavatessaan iskän ensimmäistä kertaa.

Iskä on vähään tyytyväinen. Hän ei kaipaa elämäänsä suuria mullistuksia tai jännitystä, kuten allekirjoittanut. Hänelle rutiinit tuovat turvaa, toisin kuin tiedätte kyllä kenelle. Hän kasvoi maalla, sisaruskatraan ympäröimänä. Hän varttui sodasta toipuvassa Suomessa, eläen yksinkertaisesti ja vaatimattomasti. Välillä häntä joutuu oikein ravistella, että menehän nyt seikkailemaan ja nauttimaan siitä. Nautiskelu ei missään nimessä ole hänelle tutuin sana. Olemme sisareni kanssa yrittäneet opettaa vaatimattomalle iskälle, että esimerkiksi ruoasta saa ja pitää nautiskella. Viedessämme iskän viemään sushia ensimmäistä kertaa, hän tokaisi itselleen tyypilliseen ja vitsikkääseen tapaan: “Suolaa on liian vähän ja kalakin on raakaa!”.

70-vuotias iskä Muuramen huipulla.

Sodanjälkeisessä, rakenteilla olevassa Suomessa matkailu ei ollut itsestäänselvää hupia, tuolloin matkalle lähtivät vain harvat. En siis taatusti ole perinyt tarvetta seikkailla tai matkustaa iskältäni, en myöskään äidiltäni. Meidän perhe ei koskaan ollut sellainen aina lomillaan Kanarialle matkustava perhe, matkustimme lähinnä kotimaassa. Oma matkailukärpäsen puremani tuli jostakin muualta kuin geeneistä.

Vaikkei iskä mikään supermatkailija olekaan, on hänkin matkustanut. Muistan, kun iskä tuli Rhodokselta viikon matkaltaan. Vuosi oli ehkä jossakin 1980-luvun ja 1990-luvun vaihteessa. Olin vielä pieni. Muistan, kuinka odotin tuliaisia. Muistan keittiön pakastimen päälle levitetyn matkalaukun ja muistan karkit. Muistan myös ajalle tyypilliset hapsupaidat, joissa luki isolla Rhodes. Saimme sisareni kanssa sellaiset ja muistan olleeni ylpeä tuosta paidasta, kenties ensimmäisestä oikeasta saamastani tuliaisesta. Hukkaan joutunut valokuva hapsupaidoistaan ylpeistä sisaruksista pitäisi etsiä piilopaikastaan.

Kuin kolme höpsöä marjaa?

Iskä vei minut lentokentällä lähtiessä Yhdysvaltoihin vaihto-oppilaaksi 17-vuotiaana. Hän myös haki minut hieman vajaan vuoden päästä samaiselta kentältä. Hän mahdollisti yhdessä äitini kanssa pääsyni toteuttamaan unelmaani, vaikka se vaati molemmilta kukkaron nyörien tiukkaa kiristämistä arjessa. Siitä olen aina kiitollinen. Jälleen kerran, muiden tarpeet olivat omien edellä.

Vaikka iskäni ei ole sitä aktiivisinta matkailijasorttia, olemme tehneet jopa yhdessä yhden ulkomaanmatkan. Kolmisen vuotta sitten minä ja iskä kävimme muutaman päivän reissulla Berliinissä. Kiertelimme nähtävyyksiä ja hörppäsimme italialaisen ystäväni seurassa Glühweinia joulutorilla. Muistan, kuinka iskälle merkittävin nähtävyys oli joku aivan muu kuin vaikka Brandenburgin portti ja kuinka hän vastasi suomeksi saksankieliseen ohikulkijan kysymykseen. Iskä sanoi, että kyllähän siitä vastauksesta kävi kysyjälle ilmi, ettei hän osaa puhua englantia tai saksaa. Totta.

_MG_4086
Iskä paistattelee päivää (kuten kuvastakin voi päätellä, häntä ei yleensä palele) omilla synnyinseuduillaan, jonka upeita maisemia hän on esitellyt meille.

Iskä ei tykkää kuumista maista. Omaa vilukissan olemustani en myöskään ole perinyt iskältä. Iskällä on useammin kuuma kuin kylmä ja talvellakin hän huitelee menemään ilman kaulahuivia. Huonot talvipukeutumisen lahjat olen kyllä saattanut periä tai oppia häneltä, itsekin viiletän aina menemään aivan liian kevyissä vaatteissa. Ei ihme, ettei talvi ole suosikkivuodenaikani.

Iskä matkustaisi nyt eläkkeellä ollessaan varmasti enemmänkin, jos kielitaito antaisi periksi. Välillä usutan häntä muuttamaan vaikka Etelä-Espanjaan, jossa pärjäisi pelkällä Suomellakin. Ehkä hän lähtisi, jos mukaan tulisi vaikka joku mukava daami tanssikaveriksi. Sellaisen soisin iskälle mielelläni, vaikka sitten isänpäivälahjaksi.

Vaikka oppikoulu tai elämänkoulu ei ole opettanutkaan iskälle kieliä, mikä rajoittaa hänen matkailuaan paljonkin, olen iloinen tietäessäni iskän olevan yksi aktiivisimmista lukijoistani. Iskähän matkailee kanssani ainakin näin virtuaalimaailmassa vaikka minne ja kyllähän me olemme kotimaassa virtuaalimaailman ulkopuolellakin jonkin verran yhdessä seikkailleet. Eiköhän silti kohta olisi taas aika viedä 70-vuotias iskä maailmalle? Tai edes seikkailemaan Suomessa? Jouluksi iskä ainakin pääsee nautiskelemaan huvilaelämästä.

Kiitos iskälle ja onnea kaikille muillekin iseille!

isänpäivä
Runoja isälle alle 10-vuotiaalta Lauralta. Kyllä on runosuoni kukkinut, eikös?

2 Comments

  1. Pingback: Isä, onneksi sinä tiesit — Urbaani viidakkoseikkailijatar

  2. Pingback: Äiti, joka nauttii koruttomasta arjestakin - Urbaani viidakkoseikkailijatar

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate