Matkapäiväkirja: Kohti Nepalia

Kaupallinen yhteistyö: Kirkon Ulkomaanapu

Namaste!

Vielä aamulla olin tekemässä hääkampausta rakkauttaan sinetöivälle asiakkaalle ja nyt istun lentokoneessa, matkalla Helsingistä Dubain kautta Nepaliin.

Kerta Nepalissa on itselleni ensimmäinen ja viikon matka on kaikkea muuta kuin kepeä ja viihdyttävä lomamatka. Tällä matkalla unohdetaan maailman turistikohteita valloittavat smoothie bowlit ja avokado toastit. Tällä matkalla pysytään kaukana surffirannoista ja rantabaareista. Matkalla ei vaelleta Himalajan kauniissa vuoristomaisemissakaan. Sen sijaan tämä matka vie syvälle Nepalin aitoakin aidompaan elämään, keskelle maan hauraimmassa asemassa olevien maaseudun asukkaiden arkea ja kyseessä on puhtaasti työmatka.

Kyseessä on Kirkon Ulkomaanavun kanssa toteutettava yhteistyömatka, jonka aikana minä ja viihdyttävästä Asikaine-blogistaan tunnettu Maiju pääsemme tutustumaan Kirkon Ulkomaanavun kenttätyöhön, jolla ei muuten ole suoranaisesti tekemistä minkään tietyn uskonnon kanssa. Apua saavat uskonnosta riippumatta ne, jotka moni muu sivuuttaa ja apu annetaan muun muassa koulutuksen ja toimeentulon kautta. Tärkeällä asialla olemme ja on erittäin kiinnostavaa nähdä, minne kaikki ne lahjoitukset oikein menevät.

Juuri hetki sitten kirjoittelinkin välillä minut viime aikoina vallanneesta blogimaailman merkityksettömyydestä, mutta nyt olemme kaiken muun kuin merkityksettömyyden äärellä. Nyt olen viestinviejän roolissa asiassa, jolla on huomattavasti enemmän merkitystä kuin sillä, mistä löytyvät Balin Canggun parhaat bileet tai kahvit (myös sellaisille jutuille on toki aikansa ja paikkansa, mutta olen viime aikoina kaivannut enemmän pintaa syvempiä juttujen aiheita).

Matka kestää viikon verran ja tulemme liikkumaan paikoissa, jotka eivät elä turismista tai joissa ei juurikaan edes ole turismia. Näiden paikkojen lämpötila saattaa pyöriä tällä hetkellä yli 40 asteen tuntumassa, hurjaa. Tutustumme entisten maaorjien (velkavankeudessa eläviä, usein jopa kastittomia ihmisiä) työllistymisprojektiin ja näemme konkreettisesti, mitä nykyään lailla kielletty ja torppariuteen verrattava asema tarkoittaa.

Vaikka olemmekin vaikeiden asioiden äärellä, uskon löytäväni myös nepalilaista ystävällisyyttä ja vieraanvaraisuutta sekä oppivani taas pienen palasen verran lisää maailmasta ja ihmisyydestä. Ehkä ymmärrän tätä kaikkea taas hieman enemmän tai jopa entistä vähemmän, mutta ainakin olen nyt maailman oikeudenmukaisuutta tukevan tahon joukoissa. Pienilläkin teoilla on suuri merkitys.

Nyt heitän kirjoituskapineeni lentokoneen istuimen alle, avaan ikkunan ja odotan, että maisema alkaa muuttua vuoristoisemmaksi ja että näen Himalajan jylhän kauneuden elämäni ensimmäistä kertaa. Kohta myös astun Nepalin maaperälle elämäni ensimmäinen kerran.

Jännittynein terkuin,
Laura

Psst! Pistäkäähän seurantaan myös Instagram-tilini ja siellä etenkin Insta-story, niin pääsette kanssani virtuaalimatkalle ja voitte heitellä minulle kysymyksiäkin!

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate