Marraskuisen mielenrauhan metsästys

Joskus on hyvä tietää, mihin suuntaan on elämässään menossa ja joskus täytyy vain antaa virran viedä hetken aikaa mukanaan. Täytyy vain luottaa, että suunta on oikea. Jos ei ole, täytyy myös luottaa siihen, että sen kyllä tuntee ennemmin tai myöhemmin syvällä sisimmässään.

Olen Suomessa ja joudun lähes joka päivä vastaamaan kieltävästi kysymykseen tiedossa olevista reissuista. Fakta on, että nyt täytyy vähän tasata budjettia ja hoitaa omaa taloutta siihen kuntoon, että jossakin vaiheessa uudet ovet voivat avautua. En tiedä, mitä tuolla ovien avautumisella edes tarkoitan, mutta jotain kohti olen selkeästi menossa ja jokin uusi sykli elämässäni on alkamassa.

soulTässä reissuttomassa vaiheessa pyrin keskittymään levottomuuteni taltuttamiseen. En halua levotonta, tutkivaa ja uteliasta mieltäni rajoittaa. Silti yritän oppimaan läsnäoloa, tässä ja nyt. Mieli voi kyllä vaellella aurinkorannoilla ja viidakoissa, mutta onnellisuus tulee kyllä aivan jostakin muualta kuin ulkoapäin ja tässä hetkessä on tärkeää osata olla onnellinen ja tyytyväinen. Välillä se on vaikeaa, useinkin.

Hyvän olon tavoittelemiseeni tässä elämäni vaiheessa kuuluu oleellisena osana näin marraskuussa kynttilöiden ja suitsukkeiden poltto sekä kirjojen lukeminen. Olen huono keskittymään kirjoihin, mutta nyt olen todellakin yrittänyt. Hyvään kirjaan uppoutuminen kynttilänvalossa on arjen luksusta parhaimmillaan.

Liikunnan antamaa energiaa ei kukaan voi kyseenalaistaa. Olen kertonut teille rakkaudestani afrikkalaiseen tanssiin ja joogaan. Olen viimeisen viikon aikana joogannut ja tanssinut intensiivisesti. Vaikka hot joogasali ei muistuta, banaanipuuta ja Buddha-patsaita lukuunottamatta, Balin joogaretriittien maailmaa, on se edes jotakin sinne päin. Olotila kuumaan huoneeseen astuessa on eteerinen, onnellinen.

Onko se sitten tämä marraskuinen melankolia vai joku muu elämäni vaihe, mutta nyt mieli pyörii entistäkin syvällisemmissä sfääreissä. Sinäänsä se ei yllätä, ainahan olen tällainen pohdiskelija ollut. Tässä vaiheessa ei ole mitään vikaa, nautin tästä. Samaan aikaan tiedän, että jonnekin jollakin tavoin uuteen suuntaan olen menossa. Minne, se kaikki selviää ajallaan. Nyt juuri olen tässä, tässä hetkessä ja tässä maassa ja yritän fyysisen minäni lisäksi pitää sen levottoman sieluni ja mielenikin edes jollakin tasolla samassa paikassa.


In search of inner peace

November is definitely not the most charming time of the year in Finland. On the other hand it is the time of my own time, and when I start thinking about life’s deepest secrests. It’s the time when I light those candles, and open those books. I kind of reload my batteries in a more peaceful way.

At the moment I am kind of forced to stay in place for a while. I need to get my bank account in balance so that eventually I can start planning new adventures again, bigger adventures.

At the moment I am trying my best to enjoy, what I have right here, and to be in peace with my restless soul. I have been doing a lot of yoga, and some meditation. I feel like something new is happening in my life, and that I am going to a new direction in a way. Which direction, I do not know. Actually I don’t even need to know. All I need is to trust that the way is right, and if it is not, that I will feel it as well.

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate