Kukkotappeluja Balilla

Balin saari, Ubudin kylä ja valtava ihmisjoukko. Mikä ihmeellinen torikokous edessämme mahtoikaan olla? Vastaus selvisi aidan taakse kurkkaamalla. Kyseessä ei ollutkaan ihan tavallinen torikokous meikäläisittäin. Kyseessä oli ihka oikea kukkotappelu.

Olen eläinten ystävä, enkä haluaisi nähdä minkään elävän olennon kärsivän. Jopa kuvottavan hämähäkin tai torakan liiskaaminen tuntuu suurelta vääryydeltä. Hyttynen, tuo rasittava inisevä verenimijä, on ainoa lajike, jota kohtaan en tunne minkäänlaista myötätuntoa. Nuo pirulaiset voisivat vaikka puolestani kadota koko planeetalta.

Eläin- ja ötökkärakkaudestani (no joo, en minä ötököitä varsinaisesti rakasta) huolimatta päädyin parin vuoden takaisella Balin reissullani uusien ystävieni kanssa suosittuun paikallisten kylätapahtumaan, kukkotappeluun.

Indonesialaiset, perinteisiin asuihin pukeutuneet miehet, ovat treenauttaneet rakkaita kukkojaan ja esittelivät niitä ylpeinä minullekin. Nämä kukot tuntuvat olevat omistajilleen todellisia ylpeyden aiheita, joita silitellään kuin kissoja tai koiria. Silti, kaiken tämän hellyyden osoituksen päätteeksi kukot heitetään kuoleman kehään. Niiden jalkoihin sidottiin kannuspiikit, jotka toimivat aseena kahden kukon välisessä, raa’assa tappelussa.

Vetoa lyödään ja jännityksellä seurataan, kenen kukko vie voiton. Aikamoista. En tiedä, kuinka laillista tällainen viihde Balilla virallisesti on – suosittua ainakin vaikutti olevan. Voi kukko raukat, mutta silti en rupea aiheesta moralisoimaan. Ainakin nämä kukot ovat ennen viimeistä koitostaan saaneet rakkautta ja huolenpitoa osakseen.

Psssst! Jutun kuvat ovat hypänneet pois matkasta blogin muutossa. Asia korjaantuu pian!


The Indonesian island of Bali, a small town of Ubud and a big crowd of people. What is happening? Why have all these people gathered in the gardens of a temple and why are all of these men dressed in traditional clothes?

As an animal-loving person my first choice when travelling in the beautiful island of Bali would not be going to an event, where any living creature is being hurt. I even find it hard to kill a little spider or a disgusting cockroach. Mosqitoes, those bloodsuckers, on the other hand are a species I feel no pity for.

Still, a traditional cockfight was where I ended up out of curiosity a couple of years ago with a group of other travellers. When I saw the big crowd behind the fences, I thought I had sneaked to some kind of a religious gathering. Soon I realized it was not even close to being religious, it was something totally different. I had entered a zone of raw fighting.

A cockfight seems to be something special for Balinese men, even if I have no idea how legal it is. Most likely it is not legal at all. All the men were dressed traditionally. Among them, there were only a couple of ladies who were selling something. They of course carried these items at the top of their head like many Asians do.

The men seemed to take good care of their pets. They were actually petting the roosters in the way people usually pet their cats or dogs. The roosters seemed to be loved and they are something to be proud of. The proud owners of these fighting birds were showing their strong and beautiful roosters to me as well.

Still, these birds are raised and trained for fighting. They have sharp spurs or knives taped and attached to their legs and they are ready to fight against all other male individuals. The actual fight I saw was over in seconds and the people who bet money on the winning male get paid.

This is a cruel sport but at least these birds seem to have a better life before the act of killing than the birds in their small cages here, in many Western countries. The birds actually seemed to be important and taken well care of before the possible final fight – at least it looked like it.

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate