Kotiinpaluu Berliiniin

Lentokenttä on vanha, mutta toimiva. Matkatavaroiden hakemisen jälkeen kentän yleiselle puolelle siirryttäessä tuoksuvat herkulliset pretzelit. Naisääni kuuluttaa bussissa jokaisen pysäkin nimen ja paperista tehty viikkokortti pitää leimata vanhanaikaisessa laitteessa.

Kentän lähellä on joki. Luonto on läsnä heti lentokentän ulkopuolella. Metro on keltainen. Jokainen asema on omanlaisensa. Ostan metroasemalta kukan, se maksaa 1,30 euroa. Kukka on joka kerta tänne saapuessani ensimmäinen ostokseni; ensimmäinen asia, jonka haluan kotiini hankkia.

Oma metroasemani on keltainen. Kapuan portaat ylös ja huomaan kulmassa olevan ravintolan palaneen. Näin juuri päivää aikaisemmin kuvan kotini seudulla palavasta rakennuksesta, nyt selvisi, mikä rakennus se oli. Enää ei tarvitse hakea halloumileipää sieltä parilla eurolla. Harmi.

Kotikatu on vihreä. Isot puut ovat täydessä kukoistuksessaan. Hymynaama-avain uppoaa kotitaloni ulko-oveen. Sisäpihalla huomaan heti pinkin pyöräni, se on vielä tallella. Huomaan myös viimein valmistuneen piharemontin. Sen piti oikeasti olla valmis jo pari vuotta sitten. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kipuan portaat ylös. Hopea avain uppoaa vanhaan oveen, jossa lukee sukunimeni. Oven auettua näen tutun keittiön. Näen tutut matkalaukut ja tutun jakkaran. Tuttu peili ja tutut taulut. Tuttu sänky ja tuttu sohva. Tuttu karttapallo ja tutut tikkaat.

Olen tullut kotiin. Hymyilen. Berliinin koti, ihana koti.


The feeling of coming back to Berlin, to my second home, is always as amazing. Officially this home is my only home, the only home that really feels like home – beacause it is mine. Good to be back!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate