Koirien viemänä Italiassa

Moni teistä on varmasti nähnyt kuvasarjan valokuvaajan tyttöystävästä, joka johdattaa kultaansa ympäri maailmaa. Mitä tapahtuikaan Italiassa, kun kaksi suloista koiraa johdattivat minua ja italialaista ystävääni (sohvasurffaus-host, josta tuli ystävä) pienen italialaisen kylän seudulla?

Tiemme vei pienten katujen poikki aina mäen kukkulalle asti. Matalia rakennuksia, pieniä sisäpihoja ja vanhoja ovia. Sieltä koirat johdattivat meidät mukulakivikujia pitkin metsäpolulle ja sillan alta lehtipuumetsään, kohti vuoristoa.

Koirat kuljettivat meitä perässään pitkin keväisen kostean Italian metsäpolkuja ja pakottivat meidät ylittämään joen. Nälän ja janon yllättäessä pysähdyimme sunnuntaisella kävelyllä syömään ja juomaan mukavalle terassille, jossa ruoka- ja juomatuokion aikana seurassamme oli myös kaksi hevosta ja kolme muuta koiraa. Oikeasti, hevosia terassilla!

Kultaiset noutajat tapasivat matkan varrella valkoisen koiran, jonka nimi oli Nuvola eli Pilvi. Pilvi karkasi koiramme nähtyään, mutta palasi muutaman minuutin kuluttua huolestuneen omistajansa luokse.

Koirat veivät meidät maissipellon halki joen varteen. Matka jatkui pienen Pohjois-Italialaisen kylän läpi, josta kukaan teistä ei luultavasti ole koskan kuullutkaan. Sieltä söpöjä kortteleita ja kujia pitkin ja aina kotiin asti.

Tällainen ei-niin-tyypillinen Italian lomailijan sunnuntai minulla oli ja sen tietty arjenomaisuus teki siitä juurikin niin ikimuistoisen. Vai voitteko väittää, että kovin moni lomalainen päätyy reissullaan metsäkävelylle koirien kanssa? Tuskinpa.

Psssst! Jutun kuvat ovat hypänneet matkasta pois blogin muutossa. Asia korjaantuu pian!

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate