Kielikursseja ja vaihto-oppilasvuosia

Aamulla lähden siis taas maailmalle, Lontooseen. Nyt en tosiaan kovin pitkäksi aikaa, mutta maailmalle kuitenkin. Tuntuu, että voisin pakata jo valmiiksi muutaman erilaisiin reissuihin tarkoitetun kassin. En ole edes kerennyt Turusta palattuani purkaa tuota laukkuani. Se on kyllä kumma juttu, miten joka kerta pakkaaminen tuntuu yhtä hankalalta, vaikka sen on tehnyt jo satoja kertoja.

Tämän Summeranza-reissun aikataulut alkavat olla selvillä ja lento lähtee varhain aamulla. Aikaa Lontoon kaupungin tutkimiseen ei tällä kertaa juurikaan jää. Pian kaupunkiin saapumisen ja majapaikkaan kirjautumisen jälkeen suuntaan EF:n kielimatkojen kansainvälisen joukon kanssa festarialueelle.

Aika kiitää ja edellisestä Lontoon reissustani on kulunut jo kolmisen vuotta ja olisi hauska taas käydä tuon vilkkaan metropolin katuja tallailemassa vähän enemmänkin. Ehkä tällä kertaa voisin harkita festaroinnin lisäksi edes jonkun yökerhon tanssilattioiden tallailua. No mutta, katsotaan.

Koska kyseessä on EF:n kielimatkalaisten tapahtuma, festarialue on täynnä nuoria ja kansainvälisiä kielikurssilaisia monesta maailman kolkasta. Mieleeni muistuukin aika, jolloin ystäväni lähtivät ylä-asteelta ja lukiosta kielikursseille ja palasivat takaisin täynnä itsevarmuutta ja jotenkin aivan uusina ihmisinä. Onhan kielikurssi monelle nuorelle se ensimmäinen yksin tehty ulkomaanreissu.

Mainitsin jo edellisessä postauksessani, että itse en ole koskaan osallistunut tällaisille kielikursseille. Nyt lähden todistamaan kaikkea sitä, mitä kielikursseilla tapahtuu ja minkälaisiin festareihin koko homma huipentuu.

Vaihto-oppilas, ei kielikurssilainen

Vaikken yläasteelta tai lukiosta lähtenytkään kielikurssille, valitsin tuolloin astetta suuremman seikkailun. Lähdin lukion ensimmäisen vuoden jälkeen vaihto-oppilaaksi kokonaiseksi lukukaudeksi jenkkeihin. Tuo oli ehkä elämäni suurin päätös ja ilman tuota päätöstä en luultavasta kirjoittaisi nyt tätä reissublogiakaan.

Vaihto-oppilasvuoteni oli ensimmäinen kunnollinen ulkomaanreissuni. Tuota ennen olin käynyt vain päiväristeilyllä Ruotsissa perheeni kanssa. En ollut koskaan istunut edes lentokoneessa. Tuosta vuodesta jäi käteen todella paljon ja päällimmäisenä valtava maailmannäkemisen tarve. Tuo vuosi opetti, että kyllä minä pärjään maailmalla ja että tämä pallo on täynnä upeita paikkoja ja ihmisiä. Vaihto-oppilasvuoteeni tulen palaamaan blogauksissani vielä moneen kertaan, koska se oli itselleni niin merkityksellinen kokemus ja elämää muuttava vuosi.

Kannustan suuresti kaikkia kielikurssista tai vaihto-oppilasvuodesta haaveilevia lähtemään maailmalle! Mikäs olisikaan sen mukavampi tapa opetella niitä englannin tai vaikka espanjan lauserakenteita kuin tehdä sitä yhdessä muiden kansainvälisten opiskelijoiden kanssa ja vieläpä jossakin vieraassa, kiinnostavassa maassa? Just Go.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate