Karavaanipäiväkirjat: San Sebastian ja Richard Gere

Päivä 6 – San Sebastian

Uusi aamu Biarritzissa, omassa liikkuvassa hotellissamme, alkaa kuten edellinenkin. Jo seitsemän aikaan aamulla kaduilla alkaa näkyä märkäpukua päälleen kiskovia surffareita ja aamulenkkeilijöitä.

Eukka suuntaa heti autossa nautitun aamukahvin jälkeen veteen, minä jo kantakuppilakseni muodostuneeseen Etxola Bibiin, josta tilaan café au lait -kahvin ja croissantin.

Biarritzissa on elämää jo kahdeksan aikaan aamulla jopa lauantaina. Nautiskelen auringosta, merinäköalasta ja aamukahvistani. Tuntuu haikealta jättää Biarritz taakse, olen menettänyt yhden palan matkailusydämestäni Biarritzin rennon tyylikkäälle kaupungille.

Matka jatkuu, mutta ajettavaa seuraavaan kohteeseemme eli Espanjan San Sebastianiin on vain noin 50 kilometriä. Tie vie pitkin rannikkoa ja kauniissa maisemissa. Moni reitin varrella olevista rantakylistä vaikuttaa kauniilta. Me emme kuitenkaan pysähdy, haluamme päästä päämääräämme todellisena hellepäivänä jo hyvissä ajoin. Päivälle on luvattu lämpöä +29 astetta ja olemme kuitenkin jo syyskuun lopulla.

Näpyttelemme navigaattoriin netistä löytämämme leirintäalueen osoitteen ja seuraamme ohjeita. Tie alkaa nousta uhkaavasti vuoristoon ja Oskarin lämmöt alkavat kohota liiankin suuriin lukemiin. Otamme pienen tuulettelutauon näköalapaikalla, tuuletamme myös espanjalaiseni hermoja, jotka eivät suoraan sanottuna ole sieltä kestävimmästä päästä.

Matka jatkuu ja onneksi leirintäalue on enää vain parin kilometrin päässä. Kirjaamme itsemme sisään leirintäalueelle ja pulitamme siitä mukavuuksilla varustetusta lystistä 32 euroa. Välillä vain on pakko päästä leirintäalueelle suihkuun, täyttämään auton vesitankki, pesemään pyykkiä ja saada autoon sähköä.

Auto jää alueelle ja me hyppäämme paikallisbussin kyytiin ja kohti San Sebastianin keskustaa. Matkaa on puolisen tuntia ja lippu maksaa 1,70 euroa. Kaupunki on ruuhkainen triathtlonin vuoksi, mutta eipähän tarvitse itse olla hermoilemassa ratissa.

Kuulen San Sebastianissa parhaillaan järjestettävistä elokuvafestivaaleista. Punainen matto on viritetty jo teatterin eteen. Illalla sitä pitkin saattaa kuulemma marssia kuka tahansa ja huhu kertoo, että Richard Gere on kaupungissa.

San Sebastianissa olen käynyt kerran aiemmin, vuonna 2002. Tuolloin minun ja ystäväni Interrail toi meidät muutamaksi tunniksi San Sebastianin kauniisiin maisemiin. Hevosenkenkää muodoltaan muistuttava ranta näyttää edelleen tutulta ja mieleeni palaa joitakin reilimuistoja. Paljoakaan en enää muista, muistan lähinnä syöneeni patonkia vanhassa kaupungissa.

Tällä kertaa herkuttelen, en syö vain kuivaa patonkia. San Sebastian on tunnettu ruokakulttuuristaan ja olisi rikos olla nautiskelematta. Pinchoja, jäätelöä, viiniä… Paikalliset tapakset, pinchot, olisivat vegaanin painajaisia. Lähes kaikissa on joko lihaa, juustoa tai kalaa, parhaimmillaan niitä kaikkia kasattuna päällekkäin pienen patonginpalan päälle.

Kuulen San Sebastianissa parhaillaan järjestettävistä elokuvafestivaaleista. Punainen matto on viritetty jo teatterin eteen. Illalla sitä pitkin saattaa kuulemma marssia kuka tahansa ja huhu kertoo, että Richard Gere on kaupungissa.

Vietämme aikaa Zurriolan rannalla, joka on nuorekkaampi surffiranta. Istumme rannan baarissa ja katselemme rantaelämää. Kiertelemme rannan tuntuman kaduilla, jotka selkeästi ovat kivojen ravintoloiden ja kuppiloiden kehto.

Illan suussa siirryn punaisen maton tuntumaan satojen muiden ihmisten kanssa jännittämään, kuka nousee mistäkin autosta punaiselle matolle. Voisiko herra Gere olla todellakin tulossa juhlistamaan elokuvajuhlien päätösiltaan? Tunnelma on jännittynyt ja mitä enemmän kiljuntaa kuuluu, sitä suurempi tähti matolle astelee. Itse en tunnista montaakaan heistä, mutta paikalliset teinit tuntuvat tunnistavan kaikki kasvot.

Viimein tunnistan eräät kasvot ja kuulen tutun elokuvatähden nimen takaani. Richard Gere! Siinä hän tallustaa kauniin mallinnäköisen blondin kanssa. Herra Gere on vanhentunut. Hiukset ovat valkoisenharmaat ja hän ei enää näytä samalta kuin ihanassa Pretty Woman -elokuvassa, mutta sama lempeä katse hänellä on edelleen. Hän kävelee hitaasti ja arvokkaasti blondi käsipuolessaan ja etenee noin kahden metrin päässä minusta.

Huikeaa, vaikka en olekaan mikään varsinainen julkkisbongari, on Richard Gere jo sen luokan tähti, että hänen näkemisestään livenä voi jo pistää rastin ruutuun, vai mitä?

Palaamme bussipysäkille ravintolaillallisen jälkeen ja unille kipuamme tuttuun ja turvalliseen Oskarin yläpetiin. Sellainen päivä San Sebastianissa tällä kertaa.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate