Karavaanipäiväkirjat: Dune du Pilat

Päivä 1 − Dyyneillä Ranskassa

Saavuin aamulla jo ennen auringonnousua määränpäähäni. Olin kaupungissa nimeltä Bordeaux, Ranskassa. Takana oli kahdeksan tuntia huonosti nukuttuja yöunia, kuuman bussin penkeille käpertyneenä. Väsymyksestä huolimatta olin innoissani.

Kysyin ohikulkijalta neuvoa bussiasemalle, josta tiesin saavani neovoja, sillä minun oli päästävä lentokentälle. Lentokentällä astuisin Oskarimme kyytiin ja minun sekä espanjalaiseni kauan odotettu karavaanausreissu voisi virallisesti alkaa.

Sain neuvot ja hyppäsin raitiovaunuun, joka tuli eteeni, ennen kuin kerkesin ostaa lippua. Seuraavaksi tarvoin pitkin vasta heräilevän kaupungin hiljaisia katuja. Kaupungilla liikkui lisäkseni lähinnä lenkkeilijät ja siivousautot.

Bordeaux ei saanut sukkia pyörimään jaloissani, ainakaan näin lyhyellä visiitillä. Seuraavaksi minun piti löytää bussipysäkki, josta bussi numero yksi lähtisi kohti lentokenttää. Kysyin vielä apua ja toisin kuin yleensä väitetään, ranskalaiset ihmiset olivat todella avuliaita ja yrittivät puhua englantiakin.

Tunnin bussimatka lentokentälle maksoi alle kaksi euroa ja nukuin koululaisten keskellä koko matkan ajan. Aamun usvan verhoama lentokenttä oli minun ja espanjalaiseni kohtaamispaikka. Siellä jossakin vartiotornin juurella näin tuttuakin tutumman auton ja sitäkin tutumman, parrakkaan miehen. Siellä oli Oskari, siellä oli espanjalaiseni.

Yhteinen unelmien matka alkoi Bordeaux:n lentokentän pihalta. Ajoimme pitkin mäntyjen reunustamia teitä reilun tunnin verran, 70 kilometrin matkan, kohti ensimmäistä virallista päämääräämme. Mistäs muualta olisimmekaan halunneet aloittaa matkan kuin Euroopan suurimmilta dyyneiltä?

Dune du Pilat on upea hiekkadyynialue aivan valtameren rannalla. Löysimme ilmaisen karavaanipuiston yöpaikaksi aivan meren läheltä, mäntyjen alta. Sinne parkkeerasimme Oskarin muiden lajitovereiden keskelle, silti omaan rauhaansa.

Kävelimme silmänkantamattomiin jatkuvalla, valkoisella rannalla. Keräsin simpukoita ja tunsin syvää onnellisuutta valtameren läheisyydestä, auringosta, lomasta ja unelmien matkasta. Ihmettelimme nudistialueen vapautunutta tunnelmaa huvittuneina ja nimesimme Ranskan romantiikan sijasta erotiikan maaksi.

Vaikkei Ranska ehkä olekaan niin romanttinen kuin kuvittelisi, me saimme oman annoksemme romantiikasta, kun kipusimme valtavalle hiekkadyynille katselemaan auringonlaskua, kun katselimme auringon laskiessa liiteleviä riippuliitäjiä ja kun kävelimme käsi kädessä auringonlaskun jälkeisellä hiekkarannalla. Romantiikan kruunasi punaviinillä höystetty kynttiläillallinen. Matka oli todellakin alkanut ja olin juuri siellä, missä halusin olla.


♥  Lue myös tämä juttu Euroopan korkeimmasta hiekkadyynistä!  ♥

1 Comment

  1. Pingback: Dune du Pilat Ranskassa on Euroopan korkein dyyni — Urbaani viidakkoseikkailijatar

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate