Kameli aarrekartassa

Olen säästellyt muutamia ikimuistoisia kokemuksia oikeille hetkille. Hetkille, jolloin voin virittäytyä tarinan vaatimaan tunnelmaan täydellisesti ja nauttia kokemuksen jakamisesta teidän kanssanne kiireettömästi.

Tarinat Saharasta ovat odottaneet kiltisti kylmää ja synkkää marraskuista iltaa, jolloin voisin laittaa kynttilät palamaan Saharan hiekan keskelle. Se ilta on nyt saapunut. Nyt on aika hypätä takaisin Marokkoon ja palata paikkaan, jonka olin kuvitellut vain villeimmissä unelmissani.

Ennen varsinaisten juttujen alkua haluan kertoa teille salaisuuden. Kerroin vuoden aluessa askarrelleeni itselleni aarrekartan (tiedän olevani hieman hömppä näissä jutuissani, mutta tykkään olla). Sellaisen leikkaa ja liikaa- periaatteella toimivan julisteen, johon kasailin lähitulevaisuuden unelmiani kuvina ja sanoina. Paljoakaan en aio tästä ihmeellisestä aarrekartasta paljastaa, mutta yhden asian aion: kartassani oli kameli ja kamelia taluttava mies autiomaassa.

Olin oikestaaan jo unohtanut, mitä kaikkea aarrekarttani piti sisällään.Keskellä Saharan autiomaata, kamelin selässä istuessani, mieleeni palasi tämä samainen kartta. Mieleeni tuli ajatus:

Ei oo, totta! Laitoinko mä sen kuvan autiomaasta ja kamelista mun aarrekarttaan?

Reissusta kotiin palattuani, Saharan autiomaassa kamelilla ratsastettuani, tarkistin asian heti. Kyllä vain, kuva oli siellä.

Hulluinta tässä kaikessa on se, että koko reissu Marokkoon tuli aivan puskista. En vielä Marokkoon lähtiessäni tiennyt olevani matkalla Saharaan, meidänhän piti mennä blogireissulle tutustumaan Marokossa järjestettäviin festareihin. Sitä paitsi, koko reissu melkein peruuntui pari päivää ennen matkalle lähtöä.

Kliseistä ehkä, mutta unelmat voivat toteutua. Suuret ja pienet unelmat.

Sattumaa tai ei, toteutin erään pitkäaikaisen unelmani toukokuisella Marokon reissullamme ja siitä luvassa juttuja pian. Tunnelma kotonani on nyt oikea niihin hetkiin palaamiseen, ihaniin hetkiin mystisessä autiomaassa.

aarrekartta


A camel on the treasure map

I am a dreamer. Sometimes I believe (or want to believe) in clichés like “dreams do come true” and “if you only believe so”.

I have been waiting for a right moment to share my stories from one dream that came true. Right now, on this dark and grey day in November, the moment has come.

In the next days I will share stories from the desert of Sahara with you. This whole experince was very unreal. Like I said, I like to believe in some funny things, and to make my life nicer by believing in them. I made myself a treasure map in January. You know, this kind of a paper where you glue pictures and words about your dreams in the near future.

So, I did the all cut and glue thing. I had fogotten about the fact, what exactly was there. In May, while I was riding a camel in the desert of Sahara, a thought came to my mind: “Did I glue the picture of a man and a camel in the desert in my treasure map?”.

As soon as I got back home from this trip (which was actually supposed to be a trip to a city in Morocco, where we were supposed to go to a festival), I checked the treasure map. Yes, there it was. The picture of the camel, the desert and the man was right there, in the middle of my map.

Wow, dreams do come true. Sometimes in very unexpected ways. In the next days I will share you my stories from the amazing Sahara. Stay tuned, my adventurers!

Leave A Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate