Kohti kamalan ihanaa marraskuuta

Usein tähän aikaan vuodesta mieli on alkanut muuttolinnun tavoin tuntemaan tarvetta siirtyä kylmästä lämpimään. Siirtyä sinne, missä elämä on yhtä kepeää kuin lämpimässä tuulessa hulmuava hameenhelmani ja jossa luonto elää vehreässä loistossaan.

Nyt on kuitenkin toisin. Haluan juurtua. Haluan olla läsnä, haluan olla tässä. Haluan elää tätä hetkeä, en odottaa tulevaa. Haluan oppia näkemään käsillä olevasta kaiken sen kauneuden ja ammentaa erilaisuudesta; kylmästä ja kuumasta, kuivasta ja kosteasta, harmaasta ja värikkäästä. Välillä ehkä hammasta purren, mutta haluan.

Elämme lokakuuta ja ainakin tähän asti olen onnistunut pyrkimyksessäni. Kaukokaipuuta ei ole. Sen sijaan nautiskelen Suomen maiseman muuttuvista väreistä ja hankin itselleni talvikelpoisia retkeilyvaatteita, haaveilen nuotiolla keitetyistä nokipannukahveista ja taidan olla valmis näkemään kauneutta jopa kaurismäkeläisen pysähtyneessä tunnelmassa.

Sitä paitsi, minullahan on tältäkin vuodelta jo lukemattomia käsittelemättömiä muistoja alkuvuoden seikkailuilta. Kertomatta on jo niin monta tarinaa joko leirinuotioilla tai virtuaalimaailmassa, että niissä riittää sulateltavaa ja jaettavaa vielä pitkiksi ajoiksi, yli pimeiden kuukausien.

Näillä eväillä kohti marraskuuta, kamalan ihanaa marraskuuta. Millä fiiliksillä te valmistaudutte pimeimpään vuodenaikaan?

2 Comments

  1. Kolme viikkoa ja Balille. En erikoisemmin nauti pimeässä tihkusadekelissä töihin lähdöstä.

  2. Ei ole kovin hyvät fiilikset, kaipaan jo aurinkoa ja lämpöä. Onneksi lähden lämpimään sekä loka- että marraskuussa, ja äkkiähän se aika menee. Kohta on kevät taas(toivottavasti)

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate