Isä, onneksi sinä tiesit

Isänpäivä ei enää viime vuonna alkanut soittamalla iskälle onnittelupuhelua. Se ei ala niin tänäkään vuonna, vaikka otankin ajatuksissani yhteyttä rakkaaseen iskään sinne pilvenhattaran reunalle, sinne energian tähtipölyyn. Kyynel nousee silmäkulmaan, tälläkin kertaa.

Tänäkin vuonna mietin, että onneksi iskä tiesi. Onneksi iskä tiesi, vaikka olinkin kiireinen ja aina menossa, että minä välitin ja rakastin. Tuotakin suurta sanaa iskä oppi käyttämään viimeisinä vuosinaan, onneksi. Ehkä hän tiesi jotain, mitä me emme suostuneet ymmärtämään tai näkemään. Ehkä hän aavisti, että lähtö lähenee.

Muistan kirkkaasti sen isänpäiväpuhelun kolme vuotta sitten, kun iskä puhelimen toisessa päässä lähes onnesta itkien kertoi, kuinka hänelle omistettu isänpäivän blogiteksti oli liikuttanut häntä, saanut hänet onnelliseksi. Se oli ensimmäinen blogiteksti, jonka omistin isälleni ja ainoa sellainen, jonka hän ehti lukemaan. Se oli juttu, jossa kerroin hänen olevan aivan tavallinen iskä, mutta täydellinen juuri sellaisenaan. Juuri sellainen kiltti, vaatimaton ja herkkä iskä, joka antoi ennemmin kuin otti ja halusi muille onnea enemmän kuin itselleen. Sellainen hän oli, aivan ihanan tavallinen iskä, jolla oli tarpeen tullen leikkisyyttä ja pilkettä silmäkulmassaan. Ja voi juku, kuinka komea nuorimies iskä olikaan nuorena ollut, siellä Korpilahdella mopolla sisartensa ja vanhempiensa kanssa asuessaan, peltotöiden ruskettamana ja mopolla ajellessaan. Ei ihme, että rakas Leena-äitinikin näki iskässä oivan isäkandidaatin.

Jos voisin huomennakin aloittaa päiväni soittamalla iskälle Muurameen, hän olisi luultavasti käynyt juuri kävelyllä ja katsoisi televisiota sohvalta. Sanoisin hänelle, että laitahan itsellesi oikein herkkuateria ja juhlista päivääsi.

Jos voisin huomennakin aloittaa päiväni soittamalla iskälle Muurameen, hän olisi luultavasti käynyt juuri kävelyllä ja katsoisi televisiota sohvalta. Sanoisin hänelle, että laitahan itsellesi oikein herkkuateria ja juhlista päivääsi. Jos saisin taas iskän puhelimen päähän, haluaisin kertoa hänelle elämäni monista uusista käänteistä. Kertoisin hänelle, että minulla on nyt aivan oma kampaamo. Kertoisin, että yritän nyt olla myös paikoillaan vähän enemmän; juuri niin, kuten hänkin varmasti toivoi. Kertoisin, että elämääni on marssinut ainakin käymään uusi ihminen, uusi mies. Kertoisin isälle, että hän varmasti tykkäisi tästä viiksimiehestä. Ilahduttaisin iskää kertomalla, että tämä uusi ihminen on aivan suomalainen. Ei sillä, että iskälle olisi ollut mitään muita kansallisuuksia vastaan, mutta kielimuuri on tylsä fakta. Kertoisin myös, että olemme menossa sisareni ja hänen miehensä ja pienen Hertta-tytön kanssa pian mökkeilemään. Kertoisin, että Hertta on ihana pieni tapaus, joka olisi varmasti ilahtunut papan seurasta ja joka olisi saanut papan herkistymään onnesta.

Mutta en voi soittaa. Iskä ei palaa takaisin ikävästä huolimatta, vaikka välillä muistuttaakin itsestään pienin merkein. Valokuvat, hetket ja musiikki. Etenkin se yksi klassinen kappale, joka soi hautajaisissa. Se sama,  joka alkaa edelleenkin tasaisin väliajoin soida radiossa ja soittolistoilla mitä kummallisemmissa tilanteissa. Siellä jossakin iskä olet, tiedän sen. Siellä, missä on kevyt olla.

Ja kyllä sinä jo tiedät kaiken sanomattakin, onneksi silti ehdin myös sanoa.

Hyvää isänpäivää kaikille! Muistakaa sanoa isälle, että hän on tärkeä. Jos jotakin kävisi, olisi huojentavaa tietää, että isäkin tiesi ja tässäkin hetkessä, isän kuuluu tietää.

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate