Harmonista oloa lumisateisessa Helsingissä

Levoton mieli valtaa minut aina tasaisin väliajoin. Sen kanssa on vain opittava elämään, se vie eteenpäin. Jos mieleni rauhoittuisi täysin, lakkaisin ehkä tutkimisen. Sitä en halua. Haluan elää maailmassa, joka on jatkuvaa tutkimusmatkailua sekä omaan mieleen että ympäröivään maailmaan.

Vielä maanantaina kirosin talvea. Kirosin itsekseni tarpoessani liukkaassa lumisohjossa, rännän tupruttaen märkinä rätteinä tuulen avittamana jokaisesta ilmansuunnasta samaan aikaan. Nyt sunnuntaina vietin monta hetkeä ikkunan edessä, nauttien lumihiutaleiden leikistä ilmassa. Tästä taidan tykätä, tällainen talvi on minua varten.

Vietin viikonlopun kokonaisuudessaan kotona. En paennut kylmää ja pakkasta Senegalin rytmeihin, kuten tein viime viikonloppuna. Nyt nautin rauhoittumisesta, siemaillen vuorotellen punaviiniä ja teetä. Kuuntelin tunnelmointimusiikkia ja rakensin kotia, omaa pientä (oikeastaan aika suurta) pesäkoloa.

Olen siivonnut ja jynssännyt tätä taloa, muutettuani tänne heinäkuussa. Nyt näen, että asiat alkavat löytää paikkansa. Koti ei ole koskaan tuntunut näin paljoa kodilta. Silmä lepää ja mieli lepää, näköjään jopa lumen tupruttaessa. Kesällä nauttiminen oli enemmän kuin helppoa, mutta talven täydelliset hetket ovat vaikeammin saavutettavissa. Tässä kodissa se onnistuu.

Sen lisäksi, että oma huone ja yleiset tilat alkavat tuntua oikeanlaisilta, huomasin kaipaavani taloon sellaista tunnelmointiin sopivaa tilaa. Varasto, krääsää täynnä oleva varasto. Siinä näkyi potentiaali, potentiaalista syntyi kaunis tila. Tuonne tilaan rakentui paikka, jonne minä ja muut talon asukkaat voimme paeta hetkittäin kiirettä ja levottomuutta. Tuossa zen-tilassa musisoidaan ja meditoidaan.

Tuossa kellarin zen-huoneessa pohdiskellaan syntyjä ja syviä, sitähän varten tämä talviunien aika kai on keksittykin. Tähän aikaan vuodesta käydään läpi omaa itseä, omia haaveita ja omia tavoitteita. Maanantain epätoivon jälkeen alkaa taas tuntua, että talvessakin voi olla taikaa. Aion edes yrittää nauttia siitä, vaikkei minusta talvi-ihmistä tulisikaan. Tässä kodissa ja takkatulen äärellä, jos missään, saatan jopa onnistua.

1 Comment

  1. Pingback: Kotikoloni ennen ja nyt - tässä on urbaani viidakkohuoneeni - Urbaani viidakkoseikkailijatar

Leave A Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate