Elontila: Maatilamajoitusta Kolilla

En ollut koskaan yöpynyt maatilamajoituksessa ja en ollut koskaan nähnyt majapaikan omistajan silmien kostuvan lähtiessäni – nyt olen.

Kolin reissun jutuista tältä erää viimeisimpänä, vaan ei missään tapauksessa vähäisimpänä, vuorossa on jossakin määrin matkamme kohokohta ja seikkailuidemme tukikohta, joka löytyi mukavan sattuman kautta.

Kolin seudun majoitusvaihtoehtoja tutkiessani löysin mökkimajoitusta ja hotellimajoitusta, mutta minä etsin jotakin muuta. Halusin löytää persoonallisen ja tunnelmallisen paikan, josta aamuisin lähteä ja jonne iltaisin palata. Puskaradio lauloi ja kuulin paikasta nimeltä Elontila, joka tunnetaan historiansa takia myös nimellä Mattilan tila.

Maatilamajoitusta Kolilla, kuulosti juuri siltä, mitä olin etsinyt. Valinta oli tehty. Pieni mutka matkassa oli, että kyseinen paikka ei yleensä talvisaikaan majoita matkailijoita. Tämä asia oli ratkaistavissa ja minä ja sisareni saimme puhelinsoitolla majapaikan järjestettyä, aina kannattaa siis yrittää.

Elontila oli juuri sitä, mitä olin kaivannut. Vanhan maatilan lämmin tunnelma oli käsin kosketeltavissa ja en voi sanoin kuvailla, kuinka ihana tunne oli palata puulla lämmitettyyn, vanhaa tyyliä kunnioittavaan kammariimme päivän patikoinnin jälkeen. Sielu lepäsi, todellakin.

Sisävessoja ei ole ja peseytyminen tapahtuu saunalla. Kaiken tämän koin pelkästään positiiviseksi asiaksi ja erittäin tunnelmalliseksi. Arvostan lomillani sitä, että asiat eivät ole arkisia ja minulle tavallinen sisävessa on kovin arkinen asia. Siistiin huussiin tai saunalle lompsiessa saatoin pysähtyä kuuntelemaan hetkeksi kymmenien lintujen keväisen viriiliä konserttia, sellaista ei kuule kotonani Helsingin Kalliossa.

Elontilan pihamaalla käyskentelee kesäisin Antti-kukko kanoineen sekä lampaita. Nyt ne olivat ikävä kyllä talvehtimassa muualla. Paikassa muuten järjestetään hauskoja lomapaketteja nimeltään Lomalla paimenessa.Tämä herätti ainakin oman mielenkiintoni. Myöhemmin selvisi, että tällainen loma tarkoittaa juurikin sitä, mitä nimi antaa ymmärtää.

Tilalla on siis mahdollista majoittua ja samalla pitää huolta tilan lampaista (jotka tosin tarvitsevat ilmeisesti enemmän silittelyä ja seuraa, kuin sen suurempaa huolenpitoa) ja leikkiä vaikka maatilallista muutaman päivän ajan. Ei hassumpi idea; lampaiden silittelyä, aamupalaa ja keittolounasta, saunomista, vaeltelua, lintujen laulua ja rentoutumista. Pitääkin pistää korvan taakse!

Paikan sielun luovat kuitenkin Elontilan isäntä ja emäntä, Ilkka ja Kaija. Tämä pariskunta elää luontoa kunnioittaen, keskellä Kolin kansallispuistoa. Keskustelut heidän kanssaan olivat jo itsessään aarteen arvoisia. Elämänviisautta, jota mielellään kuuntelisi tuntikausia. Niinhän siinä välillä kävikin, että aamupalatuokiossa vierähti useampi tunti, kun vain juttelimme syntyjä syviä. Etenkin siis kaikille yhtään syvällisistä pohdinnoista nauttiville, suosittelen kuuntelemaan, mitä tällä herttaisella pariskunnalla on annettavanaan! Välillä he jopa saattavat intoutua musisoimaan tilallaan vieraiden iloksi.

Voisin jauhaa tästä ihanasta majapaikasta ummet ja lammet ja ehkä joku päivä päädynkin jutuissani muistelemaan tätä paikkaa, jossa oli niin hyvä olla ja jonne haluan joku päivä palata. Ehkä palaankin vaikka muutamaksi päiväksi leikkimään paimenta tai jollekin tilalla järjestettävälle kurssille tai retriitille. Olisihan kesäinen Koli ja kesäinen Elontila sitä paitsi aivan oma juttunsa.
Vinkvink! Majoittua voi päärakennuksen kammarien lisäksi myös aitassa tai riippumatossa. Jos ei majoitusta kaipaa, Elontilalla toimii myös tunnelmallinen Haltija-kahvila, jonne kannattaa piipahtaa vaikka teelle ja juttutuokiolle.

Psssst! Jutun kuvat ovat hypänneet matkasta blogin muutossa. Asia korjaantuu pian!

2 Comments

  1. Pingback: Energiaa Kolilta — Urbaani viidakkoseikkailijatar

  2. Pingback: VR:n vapaamatkustajana Suomessa - Urbaani viidakkoseikkailijatar

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate