Elämäni Seikkailijattaret, upeat reissunaiset

Tämä artikkeli on omistettu kaikille teille, ihanille reissunaisille. 

Kun päätin muutama vuotta sitten, että bloggaaminen on yksinäistä hommaa, kiinnostavat artikkelit netissä levällään ja maailma täynnä maailmalla matkaavia, upeita Suomi-naisia, en tiennytkään, miten upea yhteisö kaiken ympärille kehittyy. Niin vain kävi ja nyt meitä Seikkailijattaria on Suomessa jo yli 5000. Kippis sille!

Facebookin Seikkailijattaret-ryhmä elää omaa elämäänsä ja on ollut upeaa nähdä, miten hyvän fiiliksen yhteisö siitä onkin kehittynyt. Naisenergiaa parhaimmillaan: nainen ei todellakaan ole toiselle naiselle susi vaan parhaimmillaan hengenheimolainen ja sielunsisko. Ryhmässä jaetaan vinkkejä ja tuetaan ystävää hädässä. Ryhmässä autetaan puhtaasta auttamisen ilosta, ryhmässä olemme yhtä.

Sen lisäksi, että virtuaalitodellisuuden ryhmä on aktiivinen, moni on löytänyt ryhmän kautta myös oikeaa reissuseuraa ja jopa hyviä ystäviä. Allekirjoittanut löysi itselleen myös uuden yhtiökumppanin, Tiinan, jonka kanssa idea matkailuteemaisesta kampaamosta sai siivet selkäänsä (tästä lisää aivan pian). Aivan mahtavaa, niin mahtavaa!

Sitten on ne kohtaamiset, ne naiset, joita kohtaa maailmalla. Olen usein matkoillani tutustunut enemmän miehiin kuin naisiin, jostakin kumman syystä. Ehkä juurikin siitä syystä, että aiemmin yksin reissaavat naiset olivat hakusessa ja naisryhmiin tai pariskuntiin on vaikeampaa tutustua.

Nyt jokin on muuttunut. Olen tällä Kaakkois-Aasian reppureissullani tutustunut moniin uusiin ihmisiin ja upeimmat kohtaamiset ovat tapahtuneet naisten kanssa. Kun puhun kohtaamisista, naisten tai miestenkin kanssa, puhun kauniista keskusteluista, hauskoista hetkistä ja sielunkumppanuuksista, upeista uusista ystävistä.

Tällä matkalla, etenkin tällä Thaimaan Koh Phanganin saarella, eteeni on tullut jo useampi uusi ystävä, todellinen sielunsisko. Ehkä upeat naiset ovat viimein uskaltaneet antaa mennä: uskallamme matkustaa naisina maailmassa, joka ei aina ole naisille oikeudenmukainen.

Istuessani ravintolassa, tällä saarella itselleni ensimmäisenä päivänä, näin puolitutut kasvot. Kyllä, puolituttu oli viime kesän Magnesia-festivaalien jonossa tutuksi tullut Eerika, jonka olen tosiaan tavannut aiemmin vain kerran. Eerika on tullut saarelle yksin, mutta oli juuri edellisenä päivänä tutustunut rannalla Mandalaa piirtävään Eevaan, saaden tietää heidän yhteisestä ystävästään. Myös heistä tuli ystäviä, silmänräpäyksessä. Liityin näiden kahden Suomi-Seikkailijattaren pöytään tietämättä, että saman lounaan aikana me kolme toisillemme vierasta naista parannamme koko maailman ja voimme muutaman tunnin lounaan jälkeen kutsua toisiamme oikeiksi ystäviksi, sydäntason ystäviksi. Kaikki me matkustamme yksin, uskallamme seikkailla maailmalla yksin.

Siitä lounaasta se kaikki vilinä alkoi, ihana yhteys ja ystävyys. Joukkoomme liittyi sattumalta (mutta niin luonnollisesti) Pohjois-Thaimaan Paissa ystäväkseni tullut Dana, tai oikeastaan vielä enemmän Danan juuri saarelle saapunut reissuystävä, englantilainen Clara. Clara, joka sattumalta tuntee muun muassa yhden ihanan kampaamoasiakkaani, reissaavan Suomi-Seikkailijattaren. He olivat myös ystävystyneet maailmalla pari vuotta sitten, salamannopeasti. Maailma on niin kovin kumma ja niin uskomattoman pieni.

Saavuin siis tälle saarelle noin viikko sitten ypöyksin. Heti seuraavasta päivästä alkoi upeiden hetkien ja kohtaamisten ilotulitus. Yöuintia, skootteriretkiä, Tinder-juttuja (hehe), maailmanparannusta, musiikkia, tanssia, naurua, halauksia ja yhteenkuuluvuutta, ystävyyttä.

Olen niin ällikällä päähän lyöty, niin kiitollinen. Kai sitä itsekin heitin uusien Seikkailijatar-siskojen verkon vesille jo perustaessani naismatkaajien yhteisön. Sen jälkeen heitä (teitä) alkoi pompsahdella elämääni. Nyt alan toden totta ymmärtää, miten upeita naisia maailma on täynnä. Naisia, jotka valloittavat maailmaa, seikkailevat maailmalla! Olette kaikki timantteja!

Kiitos teille, ihanat ja reissaavat naisystävät: Eerika, Eeva, Clara, Dana, Angelica, Sissi, Anna-Katri, Veera, Kathrin, Noora, Suvi, Nella, Kea…Lista on loputon! Kiitos teille, upeat Seikkailijattaret. Kiitos teille, ihanat ja avoimet reissunaiset!

1 Comment

  1. Ihania kohtaamisia ja jee, hyvä me seikkailijattaret! <3 Itse olen sooloreissannut selkeästi epäsosiaalisemmissa paikoissa (Singapore, Japani), joten kohtaamiset ovat jääneet harmittavan pinnalliselle tasolle. Tai ehkä olen vain luonteeltani ujo..

    Pitää joskus kyllä lähteä Kaakkois-Aasian suuntaan yksinään, ehkä siellä tulisi koettua enemmän sosiaalisia juttuja yksinkin! 🙂

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate