Digitaalinen detox alkaa nyt!

Moni meistäkin on varmaan joskus kokenut tarvitsevansa pientä vieroitushoitoa digitaalisesta maailmasta. On älypuhelinta, tablettia ja kaiken maailman laitteita, joiden avulla mieli on jatkuvasti valppaana ottamaan yhteyttä tai olemaan saavutettavissa. Digitaalinen detox ei olisi monellekaan yhtään hullumpi vaihtoehto.

Kaikki tyhjät hetket täytetään puhelimen näpräämisellä, jopa muuttumattoman ruudun tuijottamisella. Koen usein tarkkailevani puhelintani monta kertaa jopa lyhyen bussimatkankin aikana. Ehkä maailmassani on tapahtunut punaisen sydämen tai muuten vain punaisen merkin verran uutta? Aika järjetöntä, miksi ihmeessä uhraan kalliin aikani tällaiseen? Onko oikeasti tärkeää tietää juuri samalla hetkellä kaikista maailman tai ystävieni uutisista? Ei uutinen ole muuttunut tunninkaan päästä miksikään, en varmasti ole jäänyt mistään paitsi.

Olen kuluneen vuoden aikana törmännyt termiin digidetox yllättävänkin usein. Onko oikeasti niin, että meidän tarvitsee jo lähteä asialle omistetulle lomalle päästäksemme normaalia useammin eroon digitaalisesta mediasta, internetin ihmeellisestä maailmasta? Eikö arjen saisi järjestettyä niin, ettei lomaa tarvitsisi uhrata vieroitushoidolle internetistä ja sosiaalisesta mediasta?

Jonkin aikaa sitten oli käynnissä If-vakuutusyhtiön hieno kampanja, jossa kello 22 jälkeen illalla elettiin offline-aikaa. Yhteydet maailmaan sai avata uudelleen klo 7 aamulla. Kampanjasta inspiroituneena tai vain samoja ajatuksia kohdanneena päätin aloittaa offline-aikani eilen. Haastoin mukaan myös poikaystäväni. On järjetöntä, että me kaksi saatamme välillä olla näpräilemässä puhelimiamme vierekkäin sängyllä, sanomatta toisillemme sanaakaan. En halua elää näin.

Eikö arjen saisi järjestettyä niin, ettei lomaa tarvitsisi uhrata vieroitushoidolle internetistä ja sosiaalisesta mediasta?

En myöskään halua olla se ihminen, joka täyttää kaikki tyhjät hetket näpyttelyllä tai sormen liu’uttamisella. En halua kävellä tuijottaen näyttöruutua tai avata ensimmäisenä asiana aamulla digitaalisia laitteita. Tällaisessa elämässä ei ole mitään järkeä ja tällainen tyhjien hetkien täyttö lisää elämään turhaa tunnetta kiireestä. Välillä pitää osata vain olla, ei tarvitse tehdä, saada aikaan tai suorittaa yhtään mitään.

Aloitan kokeilun kuukauden tempauksella. Sen jälkeen tarkistelen tilannetta uudelleen. Tästä eteenpäin omistan illat kirjoille, kynttilöille, elokuville, värityskirjoille, Lily-kissalle, meditaatiolle, parisuhteelle ja vain olemiselle. Päivässä on todella monta tuntia, joiden pitäisi olla aivan riittävästi sometukseen ja bloggaamiseenkin. Katsomaan, laskeeko stressitaso tai saanko ehkä paremmin kiinni taas omista ajtuksistani. Ehkä sinäkin kokeilet?

2 Comments

  1. Mahtava idea ja tulisi itsellekin tarpeeseen. Nykyään tuntuu, että pitäisi olla koko ajan tavoitettavissa ja puhelin ei jätä ollenkaan rauhaan kun eri sovellukset ilmoittavat milloin mistäkin. Yhtenä iltana puhelin unohtui laukkuun illan ajaksi ja olo oli paljon seesteisempi, taidanpa unohtaa sen välillä jatkossakin 😀

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate