Jokainen päivä on päiväsi, iskä

Marraskuun toinen sunnuntai, isänpäivä, oli aina ennen juhlapäivä. Tänä vuonna sama sunnuntai edustaa isoa ikävää ja pelkkä ajatuskin saa silmäni kostumaan. Isä ei ensimmäistä kertaa elämässäni tule vastaamaan onnittelupuheluuni, maailman parhaan iskän tittelistä pitää tänä vuonna onnitella ilman teknologiaa. Täytyy vain luottaa, että iskä kuulee – ja tietää ilman sanojakin. Istun tätä kirjoittaessani Onnibussissa, matkalla…

matka

Hyppy tuntemattomaan – nyt, jos koskaan

Aika on tullut. On aika kääntää uusi sivu oman elämän kirjassa, on aika hypätä pois tutusta ja turvallisesta − edes hetkeksi. Oman elämäni Eat, Pray, Love -hetki on hiipinyt hitaasti, mutta varmaakin varmemmin luokseni. On aika lähteä. Enää en odota, vaan otan pian ensimmäisen askeleen kohti uutta ja tuntematonta. Avaan uusia ovia ja suljen toisia…

Mene metsään, halaa puuta

Menin eilen metsään, tarvitsin sitä enemmän kuin hetkeen. Menin metsään liikkuakseni luonnossa, antaakseni ajatuksille ja olemiselle tilaa. Menin sinne ollakseni rauhassa, ollakseni yksin. Ennen kaikkea menin sinne halatakseni puuta. Välillä elämä kiertää radallaan niin hurjaa vauhtia, ettei sen kiemuroissa pysy mukana nopealiikkeisinkään mieli tai sydän. Tiedättekö tunteen? Kun kaikkea on mielessä niin paljon, ettei paketti…

Ainahan minun piti muuttaa – joko nyt?

Istuin matkani viimeisenä päivänä nicaragualaisessa paikallisbussissa, niin sanotussa chicken bussissa. Yhdysvalloista tuodun keltaisen koulubussin nahkajäljitelmäpenkillä istuessani tunsin syvää kiitollisuutta. Silmät melkein kostuivat, kun taustalla soi espanjankielinen versio Lambadasta, kun ihmiset juttelivat keskenään ja tekivät toisilleen tilaa täpötäydessä bussissa, kun pyysin nuoren pojan viereeni istumaan espanjaksi tehdäksemme tilaa vanhemmalle naiselle. Siinä tavallisessa hetkessä huomasin tuntevani syvää…

Matkailija omii kulttuurit – vai omiiko?

Kulttuurit sekoittuvat ja kulttuureita edustavat esineet ja perinteet löytävät tiensä monien arkeen sekä koteihin. Missä menee raja kulttuurista inspiroitumisen ja kulttuurin omimisen välillä? Tässä omat ajatukseni mielenkiintoisesta aiheesta. Kotini on sisustettu maailmalta tuoduillla tavaroilla, eri kulttuurien elementeillä. Buddha-patsas on pöytäkoristeena, ikkunalaudalla lojuu rukousnauha ja tyynyn alle laitan välillä guatemalaisen pahoja unia poisvievän pienen nuken, ikkunassa…

Vain aavistus sen tietänee

Istun alas, laitan rauhoittavan musiikin soimaan. Raavin jaloissa olevia hyttysenpistoja, Lapin tuliaisia. Hörpin yrttiteetä ja huokaan syvään. On tullut muutoksen aika, muutoksen tuulet puhaltavat − olen siihen valmis tai en. Vielä viikko sitten ajattelin tulevaa muutosta tilaisuutena ja piristävänäkin vaihteluna. Revin kotini kellarihuoneen seinälevyjä ja raivasin itselleni tilaa pieneen huoneeseen, uuteen huoneeseeni. Edessä on vielä…

pelko

Shokkihoitoa ja pelkoa elämän rankassa koulussa

Elämä muistuttelee tasaisin väliajoin arvaamattomudestaan. Yksi sekunti voi muuttaa elämän, pahimmillaan jopa lopettaa elämän olemassaolon. Kannattaako pelolle antaa valta? Onko pelko myös tarpeellista? Olen aina ollut luottavainen elämän suhteen. Uskonut aina, että asioilla on tapana järjestyä ja että elämä heittää tiellemme juuri sen verran, kun jaksamme kantaa. Ei enempää, ei vähempää. Välillä tökätään kovemmin, välillä…

Tunnepohjainen matkailija Barcelonan kaduilla

Oletko sinä järki- vai tunnepohjainen eläjä? Päteekö sama tavassasi matkustaa? Luetko karttoja ja suunnittelet vai kuljetko päämäärättömästi ja spontaanisti? Samoilen pitkin Barcelonan Bornin kapeita sivukujia. Betoniseinien suojissa saa miellyttävää varjoa paahtavalta auringolta. Tunnistan viemäreiden tuoksun, muistan sen vuosien takaa. Kuumaksi paahtunut Barcelona tuoksuu usein roskille ja viemärille. Välillä kaupunki tuoksuu myös parfyymille. Parfyymin tai muun…

suorittaminen

Matkusta hitaammin – älä suorita lomaasi

Milloin jopa matkailusta tuli kilpajuoksua? Kuka matkustaa eniten, kauimmas ja eksoottisimpaan paikkaan? Kuka saa upeimman kuvan ja kuka tekee jotain, mitä muut eivät ole vielä tehneet? Jotain eeppistä? Bucket listille ruksitaan rukseja suoritettujen etappien yli, satojen ja jopa tuhansien “koe ainakin nämä elämäsi aikana” -kokemusten päälle. Maita lasketaan ja kaikki mahdotonkin pitää tehdä, nähdä ja…

zen ja onnellisuuden taito

Mikä tekikään onnelliseksi?

Buddhan suuri, pullea vatsa symboloi onnellisuutta, hyvää onnea ja yltäkylläisyyttä. Hän tuo kaikille iloa ja leikkisää spontaaniutta.” – Zen ja onnellisuuden taito On hetkiä, joina kyseenalaistaa monta asiaa ja monta omaa valintaansa. Hetkiä, joina kosteat kyyneleet valuvat hitaasti poskia pitkin ja jolloin joutuu kohtaamaan sen kaikkein tärkeimmän kysymyksen: “Olenko onnellinen, niin onnellinen kuin voisin olla?”…

Mitä tekisit, jos sitä ei dokumentoitaisi?

Mitä tekisit, jos sitä ei ikuistettaisi ja sometettaisi? Toimisitko samoin ja tekisitkö silti samat asiat? Inspiroivatko sometuksen aikaansaamat tykkäykset olemaan entistä aktiivisempi ihminen hyvällä tavalla vai alatko suorittaa elämää ollaksesi somessa tykättävämpi? “Hei ripustetaanko riippumatto tuon sillan alle?” “Tiedän, siellä ei oikeasti voi olla, mutta siitä saisi hyvän kuvan someen!” Moni meistäkin elää elämäänsä kertoakseen…

Kun hän tulee, toivota hänet tervetulleeksi

Raketit paukkuvat ulkona, mutta olen sulkenut silmäni. Ulkopuolinen maailma on olemassa, mutta olen nyt omassa maailmassani. Hymyilyttää. Keskityn hengittämiseen liian ihanan kotini tunnelmallisimmassa tilassa, ystävien ja uusien ystävien ympäröimänä. Kynttilät palavat ja eräs meistä on juuri lukenut otteen kirjasta Zen ja rakastamisen taito. Hänen pehmeä äänensä lausui sanat: “Kun hän tulee, toivota hänet tervetulleeksi. Kun…

Matka, jolta et palannutkaan

Joinakin hetkinä on vaikeaa löytää oikeita sanoja. Kulunut viikko on kuitenkin surun verhoama monille. Tässä tilanteessa sanomatta jättäminen tuntuisi pahemmalta. Silläkin riskillä, etten osaa pukea sekavaa ajatuksenvirtaani sanoiksi. Vaikkei tällainen kirjoitus periaatteessa blogini yleiseen linjaan kuulukaan, tuntuisi väärältä sivuuttaa niin monen elämää järisyttänyt tapahtuma ja kertoa vain ja ainoastaan kivoja matkatarinoita. Seuraava juttu tulee taas…

Matkailu

Oppitunteja ja ymmärrystä maailman koulussa

Tietää, miltä maailma näyttää. Tietää maailman monipuolisuudesta. Tietää maailman ihmeellisyydestä. Tietää siitä kaikesta niin paljon, mutta silti niin kovin vähän. Tietää, miltä viidakko kuulostaa. Olla kokenut sammakoiden kurnutus pimeän tullen. Olla nähnyt kolibrin siipien nopeatahtinen vipatus. Muistaa, miten lentokalat liitävät meren yllä. Tietää delfiinien nauttivan aalloissa leikkimisestä. Tietää, miten riisiä istutetaan. Tietää kilpikonnien syövän korallia…

Bloggaaminen

Bloggaamisesta, tarinoista ja läsnäolon hetkistä

Kyselin hetki sitten sosiaalisen median välityksellä ajatuksianne blogimaailmaa kohtaan. Kyynisessä ja hyvälläkin tavalla mediakriittisessä maailmassa moni tuntuu kyseenalaistavan aivan kaiken, jopa blogeissa kerrotut henkilökohtaiset tarinat ja jopa ihmisten henkilökohtaiset kokemukset ja ajatukset.  On totta, että jokaisessa kerrotussa tarinassa kirjoittaja valitsee näkökulman itse. Jokaista pientä yksityiskohtaa ei kerrota ja saman tarinan voi kertoa kovin monin tavoin.…