Sri Lanka

15 Posts Back Home

Minne mennä Sri Lankalla? Surffareiden Hikkaduwa vai luonnonystävän kansallispuistot? Sri Lanka ei jätä ketään kylmäksi. Täältä vinkkini monipuoliseen maahan, joka on kuin Intian pienempi sisar.

Oletko nähnyt riikinkukon tanssivan?

Iso lintu istuu puun oksalla, miltei katkaisten oksan painollaan. Uroslintu on aitiopaikalla, tarkkailemassa lähestyviä, ulkonäöltään koruttomampia naaraita. Jeepin takapenkiltä näkyy tien ylittävä olio. Ruhtinaallisella perällä varustettu lintu ylittää hiekkatietä ja parkkeeraa itsensä tien viereen. Lähes saman tien se alkaa tanssimaan. Josko tänään onnistaisi? Jeeppimme parkkeerataan myös, ihastelemaan soidinmenoa. Lintu, ylväs riikinkukkouros, avaa hitaasti ja rutiininomaisesti sulkapeittonsa. Se pyöristää sadat ja taas sadat, luonnon tarkkaan suunnittelemat sulkansa viuhkaksi. Tanssi voi alkaa. Se tepastelee akselinsa ympäri, pitäen samalla naaraisiin vetoavaa ääntä. Se pöyhistelee ja ravistelee itseään, koko ajan akselinsa ympäri tepastellen. Näky vie ohikulkijan mukanaan ja ohittavan naaraan pää kääntyy. Silti, naaras jatkaa matkaansa. Tällä kertaa tanssijalkojen vipatus tai siipien väristely ei riittänyt. Sulat laskeutuvat, odottamaan seuravaa ohikulkijaa. Ehkä sitten onnistaa. Sijainti: Sri Lanka, Yala National Park

sri lanka juna

Hyppää junan kyytiin Sri Lankalla

Harvoin matkan kohokohtiin kuuluu siirtymä paikasta toiseen, mutta voisin melkein väittää, ettei matka Sri Lankalla ole kokonainen ilman paikallista junaelämystä. Tämä elämys ei maksa maltaita, mutta se vie sinut ikimuistoiselle matkalle keskelle aitoa Sri Lankaa. Hyppää kanssani junan kyytiin Sri Lankalla. Sri Lankan punaiset junat kiitävät eteenpäin ovet ja ikkunat avoimina. Välillä erittäin täysissäkin junissa paras mahdollinen paikka löytyy yllättävästä kohdasta, avonaisesta oviaukosta. Tunne tuuli kasvoilla ja ihaile maisemia, aitiopaikalta käsin. Lapset huutavat kurkku suorana junan kiitäessä tunneleiden läpi. Junan käytävillä kulkee kaupustelijoita, eikä nälkäisenä tarvitse matkustaa. Mieti tarkkaan, mitä valitset. Ystävämme vatsatauti ei varmastikaan olisi mukava matkaseuralainen etenkään holtittomasti liikkuvassa junassa. Sri Lankan kaunein junareitti kulkee maan sisäosassa. Vuoristoinen reitti Ellasta Nuwara Eliyan kaupunkiin vie matkaajan teeplantaasien ohitse, pienten kylien läpi. Kaikkialla on katseltavaa, joko kaunista maisemaa tai elämänmakuista elämää. Matkan varrella kannattaa harkita päiväretkeä maailmanloppuun eli Horton’s plains -kansallispuistoon. Myös rannikon junareitti on kokemisen arvoinen. Hyppää junaan vaikka Colombossa ja matkusta etelän Galleen asti. Etenkin Colombon seudulla junarata kulkee aivan rantaviivaa pitkin. Maisemiltaan tämä reitti ei vedä vertoja vuoristoreitille, mutta näissäkin junissa pääsee fiilistelemään vapautta, hiukset junan ikkunasta tai ovesta liehuen. Muilla kulkuneuvoilla Sri Lankalla Maan bussiliikenne on asia erikseen. Täyteen ahdettu bussi on edullinen tapa…

Sri Lanka Mirissa kokemus

Anna minun paljastaa Sri Lankan Mirissan salaisuus

Minkälainen kohde on Sri Lankan Mirissa ja onko se käymisen arvoinen? Mitä Mirissassa kannattaa tehdä, jos sinne yleensäkään kannattaa mennä? Muistan, kun luin Lonely Planetista ensimmäisen kerran Sri Lankan nousevasta rantakohteesta nimeltä Mirissa. Kirja lupaili leppoisaa rantakohdetta, mutta löysinkin itseni täyteen rakennetulta rannalta, jossa päädyin harha-askeleena juomaan virvoitusjuomaa venäläispopin rytmien siivittämässä rantabaarissa. En tykännyt Mirissasta ja ihmettelin, miksi kukaan tykkäisi siitä. Toinen kerta toden sanoo ja annoin seuraavalla Sri Lankan reissullani Mirissalle uuden mahdollisuuden. Ehkä en vain ollut löytänyt oikeaa kohtaa rannasta. Se Mirissa, minkä vuosi sitten löysin ei tehnyt minuun sen suurempaa vaikutusta kuin ensimmäinen kertakaan. Minulle Mirissa on jollakin tavoin sieluton. Rannan hotelleista oli vaikeaa löytää rentoa leppoisuutta ja kiinnostavin majapaikka, puumaja, oli huonon kuntonsa takia vain koriste. Itse olisin voinut yöpyä siellä, lattian rikkoutumisen ja torakoidenkin uhalla. Niin paljon rakastan puumajoja. Vaikkei Mirissa olekaan suosikkipaikkani Sri Lankalla, löysin toisella kertaa myös sen potentiaalin. Mirissan sielu ei oikeastaan olekaan ylihinnoitetulla rannalla, se löytyy tien toiselta puolelta, joen ympäristöstä. Itse majoittuisin seuraavaksi rannan sijasta edullisemmin ja rauhallisemmin jossakin joenvarren majapaikoista. Mirissan toinen puoli Joen ympäristössä luonto on läsnä. Joen puolella on myös kukkula, jonka huipulla sijaitsevan temppelin kupeessa järjestetään meditaatiota. Alueella järjestetään myös joogatunteja. Joen läheisen talon…

Hikkaduwa Sri Lanka

Hikkaduwa – Sri Lankan monipuolisin rantakohde

Sri Lanka on rantakohteiden mekka. Etsit sitten hiljaista rantaa tai bileparatiisia, löydät varmasti etsimäsi. Minulle yksi kohde on Sri Lankalla ylitse muiden, mutta se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Kellertävä hiekka polttelee jalkojen alla ja palmut kaartuvat postikorttimaisen kauniisti rannan päälle tasaisin väliajoin. Aallot lyövät rantaan ja vedessä pulikoi surffareita sitä täydellistä aaltoa metsästäen. Rannalla kävelee mies, hän myy kookoksia. Maa on Intian eteläpuolella sijaitseva, entiseltä nimeltään tunnettu Ceylon, nykyinen Sri Lanka. Oma rantakohteiden suosikkini Sri Lankalla on Hikkaduwa. Hikkaduwan kilometrien pituiselta rannalta olen löytänyt sopivan tasapainon kaikkea. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, tunteeni lämpenivät pikku hiljaa. Alkuun oikeastaan melkien inhosin paikkaa. Tai ehkä se oli vain pettymys. Oli mitä oli, tuo pettymyksen ja inhon tunne kesti vain päivän tai pari. Hikkaduwa – surffia ja löhöilyä Kun itse saavuin Hikkaduwalle ensimmäisen kerran, olin hieman järkyttynyt. Yövyin juurikin siinä väärässä osassa rantaa ensimmäiset yöt. Rannan vilkkaimmassa osassa isot hotellit ovat vallanneet rantatontit ja tunnelma on kuin missä tahansa vilkkaassa turistikohteessa. Älä missään tapauksessa varaa majoitusta tästä osasta rantaa, jos luotat mielipiteeseeni. Olin pettynyt Hikkaduwaan, miksi ihmeessä minulle oli suositeltu niin kaameaa paikkaa? En löytänyt letkeää rantamenoa kuin vasta poistuttuani tuolta rannan niin sanotulta massaturismialueelta. Onneksi poistuin tuosta ruuhkaisesta…

Udawalawe kansallispuisto

Udawalawen kansallispuisto: Elefantteja ja riikinkukkoja Sri Lankalla

Kun puhutaan safareista, yleensä mietimme ensimmäinä eteläisen Afrikan maita. Safarille voi suunnata muillakin mantereilla ja esimerkiksi Sri Lanka on loistava kohde eläinbongareille. Elefantteja, leopardeja, krokotiilejä, riikinkukkoja ja monia muita lajeja voi bongailla avomaasturin kyydistä todella helposti ja edullisestikin monissa maan kansallispuistoissa. Sri Lankan kansallispuistoista tunnetuimpia ovat Yala ja Udawalawe. Olen käynyt molemmissa, molempi parempi. Kolme vuotta sitten aloitin Sri Lankan luontoseikkailuni maan kaakkoisosasta, Yalan kansallispuistosta (siitä lisää toisessa jutussa) ja tämän vuoden reissullani halusin päästä myös erityisesti elefanteistaan tunnettuun Udawalawen puistoon. Udawalawe on koti sadoille elefanteille. Elefantteja ei kuulemma voi olla näkemättä päiväretken aikana. Riikinkukkoja, muita lintuja, krokotiileja, peuroja, vesipuhveleita, elefantteja ja jopa leopardeja etsitään auton kyydissä istuen. Udawalawen kansallispuisto on loistava päiväretkikohde Teimme Udawalaween päiväretken länsirannikon Midigamasta käsin. Päädyimme tällä kertaa helppoon vaihtoehtoon ja valitsimme paikallisliikenteen sijasta jo aeimmin meitä kyydinneen, mukavan tuktuk-kuljettajan. Yksi syy tähän helppoon vaihtoehtoon oli poikaystäväni sairastelu, toinen Sri Lanka sekopäiset bussikuskit. Matka alkoi jo aamuyöllä, lähdimme matkaan noin kello 3am. Aikaa määränpäähän, tuktukilla huristellen, kului reilut kolme tuntia. Aamuyöllä maan tiet olivat mukavan rauhaisat, lukuunottamatta siellä täällä poukkoilevia kulkukoiria. Saavuimme kansallispuiston alueelle auringonnousun aikaan. Kuljettajamme oli sopinut tuttunsa kanssa meidän kyydityksestä kansallispuistossa. Näin asiat usein hoituvat Aasiassa,; aina joku tuntee jonkun, joka…

Unawatuna Sri Lanka

Sri Lankan Unawatuna – löytö vai pettymys?

Sri Lanka on noussut viime vuosina uuteen kukoistukseen maan rauhoituttua sisällissodan jälkeen. Maa on tunnettu rannoistaan. Kullankeltaista hiekkaa kilometri toisensa perään voi löytää pitkin maan rannikkoa. Onko sitten turismin lisääntyminen hyvä vai huono juttu, sitä en tiedä. Useat eteläisen Sri Lankan rantakohteista sijaitsevat aivan vilkkaan tien varressa, mikä säikäytti minut ensimmäisellä Sri Lankan reissullani. Myöhemmin yllätyin, miten vähän tai ei ollenkaan meluisan tien melu kuuluu rannoille. Yksi aivan tien varressa, melkein tien takana piilossa, sijaitseva rantakohde on noin 150 kilometriä Colombon lentokentältä etelään (julkisilla kulkuneuvoilla tähän matkaan menee noin kolme tuntia ja hinta esimerkiksi junalla on vain muutaman euron) sijaitseva Unawatuna. Olin kuullut Unawatunasta sekä hyvää että huonoa. Olen oppinut, että Sri Lankalla on lukuisia rantakohteita, jotka ovat mielestäni tuotteistettu pilalle. Ravintolat ovat ylihinnoiteltuja, ruoka on mautonta, kaikki aitous on kadonnut, rannoilla parveilee elantoaan tavoittelevia kaupustelijoita liiaksi asti ja vieri vieressä on muovituoleja. Tällaiset kohteet eivät ole minua varten – etenkään, jos ne on tehty vain ja ainoastaan turistien toiveita tyydyttämään. Unawatunassa on suuri ranta. Rannalla on vieri vieressä ravintoloita ja hotelleja. Hotellit etenkin rannalla ovat melko persoonattomia, minuun ne eivät tehneet vaikutusta. Itse suuntasin Unawatunaan päivänä, jolloin kaipasin matkan toiseksi viimeiselle päivälle helppoa lomailua ja jopa hemmottelua.…

Sri Lanka paikallinen elämä

Kadonneen jäljillä Sri Lankalla

Muistatteko tarinan anteliaisuudesta ja vieraanvaraisuudesta? Tarinan avoimuudesta ja ennakkoluulottomuudesta? Tarinan siitä, kun pieni tutkimusmatkani vei minut paikallisen perheen kotiin Sri Lankalla? Nyt on tuon tarinan jatko-osan vuoro. Se oli kolmisen vuotta sitten, kun tutustuin suureen srilankalaiseen perheeseen. Otin heistä satoja kuvia ja tarkoitukseni oli lähettää kuvat heille postissa. Kului viikkoja ja kuukausia, kuvat olivat edelleen vain tietokoneellani. Jossakin vaiheessa päätin, että en lähetä kuvia – toimitan ne heille jonakin päivänä heille henkilökohtaisesti. Toimituksen hetki koitti, sillä matkustin Sri Lankalle uudelleen – kolmen vuoden jälkeen. Teetin kymmeniä kuvia paperikuviksi ja pakkasin ne rinkkaani. Tämä toimitus oli erityisen tärkeä. Minulla ei ollut mukanani heidän osoitettaan, kuvittelin löytäväni tien perille. Toisin kuitenkin kävi. Sokkeloiset tiet harhaannuttivat minut reitiltä ja päädyin kyselemään kuvia näyttämällä, josko joku tuossa samassa kylässä asuva tunnistaisi nämä kuvissa olevat ihmiset. Olo oli kuin televisiosta tutussa Kadonneen jäljillä -ohjelmassa. Viimein löytyi ihminen, joka tunnisti kuvien ihmiset ja opasti meidät talolle. Tunnistin talon ja muistin nuo kolmen vuoden takaiset hetket noissa maisemissa. Tiellä näkyi tyttö. Oliko se sama kaunis tyttö, jonka kanssa olin kolme vuotta sitten leikkinyt? Kyllä, niistä nappisilmistä ei voinut erehtyä. Huidoin tytön luokseni ja näytin hänelle valokuvan hänestä. Tytön ruskeat silmät loistivat. Pian talon portin takaa…

matkailu avartaa

Matkailu avarsi, taas kerran

Maisemat vilisevät ohitse. Palmuja, ränsistyneitä taloja, vesistöjä, lehmiä ja kulkukoiria. Poltetuista roskista tuleva savun haju tunkee junaan sisälle avoimista ovista ja ikkunoista. Itsekin istun junan oviaukossa, oven ollessa selkosen selällään. Sain heitetttyä rinkkani matkatavarahyllylle, se painaa enemmän kuin tänne tullessa. Teetä, asusteita, vaatteita ja luontaiskosmetiikkaa, kaikkea sitä olen rinkkaani kasannut. Tarvitsen tain en, niihin hourahdin. Taas kerran olin pakannut mukaani liikaa, melkein olisin voinut lähteä matkaan tyhjällä rinkalla ja täyttää sitä pikku hiljaa matkan edetessä. En kai koskaan opi. En, vaikka takana on erittäin monta lyhyttä ja vähän pidempää matkaa. Taakse jää Sri Lanka maisemineen. Taakse jäävät tropiikin tuoksut ja tropiikin kostea kuumuus. Taakse jää villinä pauhaava meri ja taakse jäävät meluisat tiet ja jollakin tavoin kaoottinen elämä. On kotiinpaluun aika. Tämä matka, kuten matkat yleensäkin, oli myös matka omaan itseeni. Jouduin tilanteisiin, jollaisiin en ole tottunut. Jouduin tekemään enemmän kompromisseja kuin pitkiin aikoihin. Ravintolan tai majapaikan valinta ei ollut vain omissa käsissäni ja jouduin kyselemään toisen ihmisen mielipidettä. Se on kai hyväkin oppi, epäitsekkyys nimittäin. Välillä se, mitä luulee haluavansa muuttuu hetkessä. Välillä se, kuka luulee olevansa onkin minä itse aiemmin – nyt olenkin ehkä jotain muuta. Ennen nautin jostakin, miksei sama asia tuo nautintoa enää nyt?…

lomafiilis

Suloinen joutilaisuus

Olen levoton sielu, kyllä te sen jo tiedätte. Paikallaan olo on haastavaa ja haluaisin kokea ja saada kaiken nyt ja heti, mistään luopumatta. Haluaisin kaikki mahdolliset elämykset ja kokemukset, mutta tämän tiedostavana olen nykyään pyrkinyt hidastamaan tahtia. Yritän ymmärtää, että joskus vähemmän on enemmän. Lomalla ei tarvitse nähdä ja kokea kaikkea. Välillä tekee oikein hyvää vain olla ja möllöttää. Älkää vain ymmärtäkö väärin; olen kokenut tälläkin reissulla jo enemmän kuin moni kokee kokonaisen vuoden aikana. Tästä kaiken kokemisesta huolimatta olen myös osannut vain olla. Olen viettänyt lähes kokonaisen päivän maaten suosikkiriippumatossani, syntyjä syviä pohtien ja valtamerta tuijotellen. Olen istunut majataloni verannalla sadetta kuunnellen ja ympäröivää maailmaa ihmetellen, observoiden. Juuri nyt voisi olla oikea hetki avata toinen mukanani kantamista kirjoista, joita kumpaakaan en tapani mukaan ole vieläkään avannut. Tunnen itseni, joka kerta haluaisin lukea matkalla sata kirjaa, mutta joka kerta valitsen pysähtymisen hetkillä joko linnun laulun tai sammakon elämän tarkkailun. Ehkä nytkin, tässä hetkessä, pitäisi vain osata olla. Ehkä en avaa kirjaa, en puhelinta tai muutakaan. Ehkä nyt vain olen – edes hetken.

Malediivit ja Sri Lanka

Mitä mahtuu yhteen reissuviikkoon?

Matka on kestänyt jotakin viikon ja kymmenen päivän välillä, en edes tiedä. Matkapäivien määrä hupenee huolestuttavaa tahtia, eikä kotiin ei ole ikävä. Joka kerta sama juttu; jopa kuukauden reissut tuntuvat usein liian lyhyiltä ja mielessäni pyörii joka kerta se iso matka ilman aikatauluja. Nyt en kuitenkaan ole sillä isolla matkalla, vaikka isoja asioita tälläkin pienellä reissulla on tapahtunut. Kuinka täynnä elämää voi yksi viikko, tai kymmenen päivää, olla? Olemme saarihypelleet Malediivien paratiisisaarilla, yöpyneet kelluvassa villassa, snorklailleet kilpikonnien ja manta-rauskujen kanssa. Olemme keskustelleet Malediivien poliittisesta tilanteesta ja illallistaneet täysikuun valaisemalla hiekkarannalla. Vierailimme yhden päivän resortissa ja toisaalta näimme enimmäkseen paikallista elämää, siitä positiivisesti yllättyen. Olemme vaihtaneet maata ja kulttuuria. Sri Lankan tutkimusmatka on vasta alussa, mutta jo ennestään tuttu maa on jo muistuttanut kauneudellaan ja vieraanvaraisuudellaan, miksi tänne edes halusin palata. Olen syönyt suosikkiruokiani, kokeillut surffausta, tepastellut rannalla ja löhöillyt riippumatossa. Voisin sanoa, että olen laiskotellut – joskus se tekee oikein hyvää kaiken suorittamisen keskellä. Tapahtumantäyteiseen reissuun on myös mahtunut paljon muuta. Rannan kookoskauppias kutsui meidät kotiinsa illalliselle ja menimme. Tuo illallinen oli tilanteena hieman erikoinen, koimme olevamme siellä vain ja ainoastaan rahan takia. Toisaalta, se on aika ymmärrettävää. Siitä lisää toisen kerran. Tähän reissuun on mahtunut myös toinen…

matkalla Sri Lankalla

Malediiveilta Sri Lankalle

Malediivit ovat jääneet taakse ja matka on jatkunut. En todellakaan kokenut olevani vielä valmis jatkamaan matkaa, mutta kai keskeneräisyyden tunne voi olla hyväkin. Malediivien kokemus jäi osaltani erittäin kesken, sinne aion ehdottomasti palata. Kaikesta Malediiveihin liittyvästä kerron teille lisää talven pitkinä kuukausina. Sen voin sanoa, että taas on maailmassa yksi paikka, joka vei sydämeni. Kuinka monelle voi sydämensä edes menettää? Nyt istun aamiaisella, turkoosilla muovituolilla, vihreäpöytäliinaisen pöydän ääressä. Edessäni on kolme paahtoleipää, mukakas, hedelmämehu ja kannullinen kahvia. Aallot lyövät rantaan tasaiseen tahtiin ja kello on täällä Sri Lankan Hikkaduwalla nyt 9:23 aamulla. Se on vain 2,5 tuntia enemmän kuin Suomessa. Hikkaduwa, rantakohde Sri Lankan lounais-osassa.Tänne jumituin kolmisen vuotta sitten noin kolmeksi viikoksi, täällä viihdyin. Voisin jumittua tänne taas, täällä viihdyn taas, vai pitäisikö sanoa edelleen. On hauska tunne huomata, miten samaan paikkaan palattaessa muistot alkavat palailla mieleen. Tuossa majatalossa yövyin viimeksi, tuolla baarissa saatoin ehkä vähän jopa humaltua ja tätä rantaa pitkin tallailin aamuin, illoin. Tuolla ovat surffaajat ja nämä kulkukoirat ovat kilttejä, niistä voi saada jopa aamulenkkiseuraa. Ensimmäinen ateria tänne eilen illalla saavuttuamme oli suosikkiruokaani Sri Lankalla, rottya. Sellaista suolaista, täytettyä lettua. Ehdin jo huolestua, kun en ensin löytänyt suosikkipaikkaani kyseisen ruoan syöntiin. Se löytyi, tunnistin omistajan…

omatoimimatka

Valmiina matkaan kohti Aasiaa

Tänään tuuli kovempaa kuin aikoihin ja päivä on harmaampi kuin monen suomalaisen iho pimeän talven jäljiltä. Lehtiä lentelee siellä täällä ja voisin väittää, että juuri nyt on oikea hetki painella maailman ääriin. Kun tässä maassa puut riisuuntuvat alasti, on hyvä hetki siirtyä itsekin hetkeksi jonnekin, missä vaatetusta ei tarvitse päivä päivältä lisätä. Lokakuun kääntyessä marraskuuksi alkaa levoton sieluni usein haikailla tropiikin lämmön perään. Tämä tunne valtaa minut aivan joka vuosi juuri samaan aikaan ja nyt päätin juurikin tällä kriittisellä hetkellä tehdä asialle jotakin – minä lähden lämpimään! Tällä hetkellä, tavallisena torstaina, olen bussissa matkalla Helsinki-Vantaalle. Rinkka selässä ja reppu sylissä näpyttelen tätä masiinaa täpötäynnä olevan bussin takapenkillä. Seuralaiseni seisoskelee surffilautansa kanssa bussin korkeimmassa kohdassa. Minulla on hänelle suklaapatukka, jonka meinasin lähetttää täältä takaa kaikkien edessäni istuvien apua käyttäen hänelle, koska olen jumissa laukkuineni. En kuitenkaan viitsinyt, loman jälkeen saattaisin kehdatakin. Tämä on minun ja karavaanarinakin tunnetun espanjalaisen ensimmäinen yhteinen kaukomatka. Miten ihmeessä poikaystävän kanssa edes matkustetaan? En taida enää edes muistaa. Voi muuten olla, että joku päivä tämä karavaanarisurffaripoikaystäväni saa tarinoissani nimenkin, mutta vielä ei ole sen aika. Ehkä, jos selviämme tästä matkasta ilman suurempia kommelluksia. Ehkä sitten. Jalka puutuu. En mahdu liikkumaan rinkkani kanssa. Tähän täytyy taas…

Sri Lanka

Sri Lankan lumoissa

Sri Lanka on maa, jonka nimi tuntuu olevan tällä hetkellä kaikkien huulilla. Kyseessä on Intian valtameren ympäröimä, monipuolinen ja kaunis saarivaltio, joka tarjoaa jokaiselle jotakin. Olit sitten kiinnostunut luonnosta, surffiaalloista, teeviljelmistä tai historian havinasta, Sri Lankalta löydät varmasti etsimäsi. Sri Lanka on vasta viime vuosina rauhoittunut pitkän sisällissodan jäljiltä ja tällä hetkellä turismi tuntuu olevan kovassa nousussa. Kuvitella, että maassa sodittiin vuodesta 1983 aina vuoteen 2009 asti. Voisin jopa sanoa, että nyt jos koskaan kannattaa matkustaa sinne – ennen suuria turistimassoja. Olen lähdössä muutaman päivän päästä Sri Lankalle, Malediivien välipysähdyksen kautta. Kerta maassa ei ole minulle ensimmäinen, kuten ehkä jotkut teistä muistavatkin. Seikkailin Sri Lankan ihmeellisellä saarella osin yksin sekä osin sisareni kanssa kuukauden päivät vuoden 2012 talvella. Oli muuten aikamoinen reissu. Sri Lankaa voisi kuvailla siistinä versiona Intiasta. Maat muistuttavat monin tavoin toisiaan, mutta ovat kuitenkin aivan omanlaisensa. Viehätyin Sri Lankasta, tuttavallisesti “Lankasta”, heti pienen alkulämmittelyn jälkeen. Alkuun ihmettelin isoja hotelleja ja meluisia teitä, jotka kulkevat välillä aivan paratiisirantojen vieressä. Häiriinnyin liian lähelle tulevista miehistä ja liian tungettelevasta käyttäytymisestä. Parissa päivässä kaikki kuitenkin muuttui. Parin päivän jälkeen löysin paikkani maasta, löysin tieni turistivirtojen ulkopuolelle ja löysin maan aitouden. Tutustuin paikalliseen perheeseen, istuin maailman hulluimpien bussikuskien kyydissä, pyhiinvaelsin,…

Paikallisen perheen luona Sri Lankalla

Olen lähdössä viikon päästä matkalle. Tämä tulee olemaan minun ja espanjalaisen karavaanirini (hän ehkä oikeasti tunnistaisi itsensä jutuistani vaikka espanjalaisena surffarina, mutta karavaanari mikä karavaanari) yhteinen matka Suomen rajojen ulkopuolelle. Saa nähdä, miten käy. Tämä matka vie minut Malediivien kautta Sri Lankalle. Tiedän, en ole kertonut teille vielä juurikaan edellisestäkään Sri Lankan reissustani reilun parin vuoden takaa ja nyt olen jo menossa haalimaan uusia tarinoita kerrottavaksi. Tällaista tämä on, elämä liikkuu välillä nopeampaa kuin tämä blogi. Ennen matkaan lähtemistä haluan jakaa teille ainakin jotain Sri Lankaan liittyvää. Vietin maassa kuukauden osittain yksin ja osittain sisareni kanssa vuonna 2012. Kiertelin maassa ristiin rastiin ja suurimmaksi osaksi aikaa asetuin Hikkaduwan surffirantojen alueelle, siellä viihdyin. Kun mietin tuota matkaa, päällimmäinen ja lämpimin muistoni on paikallinen perhe, johon tutustuin valokuvausretkeni päätteeksi. Erään talon pihassa oli kolme naista, jotka vilkuttivat minulle. He hymyilivät ja huitoivat innokkaina minua luokseen. Menin. Tietysti menin. Pian ympärillä oli myös kasa lapsia, nappisilmäisiä lapsia. Sitten oli myös perheen isä, mummo ja tädit. Ihmisiä oli yhteensä noin 20 ja välillä joku perheelle vaatteita myyvä kaupustelijakin astui taloon. Oli kai kuullut, että talossa on muukalainen. Muukalaiset kiinnostavat. Olin superstara. Minut toivotettiin tervetulleeksi tuon perheen kotiin, jonne palasin matkani aikana vielä…

Vieraanvaraisuutta Sri Lankalta

Kuinka usein me suomalaiset kutsumme ventovieraita kotiimme? Emme kovin usein. Välillä tuntuu, että en ole päässyt näiden reissujuttujeni kanssa vielä alkua pidemmälle. On niin monta oleellista tarinaa kerrottavana ja niin monta tärkeää paikkaa esiteltävänä, mutta kaikki ajallaan. Kun reissaan omatoimisesti, haluan tutustua paikallisiin ihmisiin. Haluan oppia ymmärtämään paikallista kulttuuria edes hieman pintaa syvemmältä ja haluan asettaa itseni turistikohteiden länkkäriravintoloita syvemmälle vieraan maan kulttuuriin. Yksin reissatessani olen päätynyt jos jonkinmoisiin tilanteisiin. Tänään haluan kertoa teille reissusta Sri Lankalle ja perheestä, johon tutustuin tutkimusmatkallani pieneen kylään. Olin lähtenyt kamerani kanssa samoilemaan turistirannan läheiseen, paikalliseen kylään. Rannalla hengaavat matkaajat eivät juuri koskaan mene rantaa kauemmaksi. Minä taas halusin löytää tuosta turistikohteesta sen aidon puolen, sen tavallisen elämän. Marssin kamerani kanssa pikkuteitä pitkin, kohti tuota kylää. Samalla tunnustelin ihmisten reaktiota ja yritin tarkkailla, olenko tervetullut. Ihmiset vilkuttivat ja hymyilivät, tunsin oloni turvalliseksi ja uskalsin jatkaa matkaani. Ainoastaan yksi erikoinen mies lyöttäytyi hetkeksi seuraani, sanoen muutaman sanan suomeksi. Hänestäkin pääsin onneksi eroon melko nopeasti. Pian erään talon pihassa olevat naiset vilkuttivat minulle lakkaamatta, hymyissä suin. He huitoivat minua sinne. Minähän menin, tietysti. Tästä alkoi minun ja tämän paikallisen perheen ystävyys. Perheeseen kuuluu ydinperheen omien lapsien lisäksi serkkuja, setiä ja tätejä. Olin kunniavieras. Leikin…

Navigate