ajatuksia matkailusta

17 Posts Back Home

♥  Kiinnostaako matkailu aiheena pintaa syvemmältä? Pohditko matkailun eettisyyttä tai haluatko ymmärtää kulttuureja? Jos et matkusta joka kerta vain mennäksesi lomalle, olet oikeassa paikassa. Nämä jutut ovat juuri sinua varten!  ♥

Matkailija lokerossa – minä olen monta

Minä olen monta, on lause, johon kiinnitin huomioni eräänä päivänä kadulla kulkiessani. Laukkuun printattu teksti kolahti. Se muistutti ihmisten moninaisuudesta, meidän kaikkien monista ulottuvuuksista ja alati jatkuvasta muutoksesta. Kuka minä olen ja minkälainen matkailija olen? Kysymykseen ei taatusti ole vain yhtä vastausta, eikä ketään moniulotteista ihmistä tarvitse pistää vain yhteen lokeroon. Eri hetkillä ihminen nauttii erilaisista asioista ja tarvitsee erilaisia elementtejä elämäänsä. Arjen lisäksi sama pätee lomilla. Blogimaailman ja brändien vilskeessä tuntuu välillä, että pitäisi pystyä lokeroida itsensä vahvasti johonkin koppiin ollakseen uskottava siinä omassa kopissaan. Välillä yritän ja joka kerta palaan alkuperäiseen suunnitelmaan ja omimpaan olemukseeni seikkailla maailmojen välillä; etsiä kaupungin ja luonnon, menemisen ja olemisen sekä hippeilyn ja…

Oletko sinäkin matkasitoutumiskammoinen?

Aion lähteä matkalla pian, mutta en vieläkään ole päättänyt matkan kohdetta. Minulla ei ole hajuakaan majapaikoista, ei edes lennoista. Haluan pitää optioni auki. Haluan kuulostella, tunnustella ja fiilistellä kaikkia vaihtoehtoja. En halua sitoutua mihinkään, en ennen kuin olen aivan varma. Olen matkasitoutumiskammoinen. Kammo voi olla vahva ilmaisu, mutta se kuvaa erittäin hyvin nykyistä tapaani matkustaa, ja jopa elää elämääni. Otetaan vaikka esimerkiksi tämänhetkinen tilanne. Olen päättänyt lomailla helmi-maaliskuun vaihteessa. Se on syntymäpäiväni ympärille rakentunut rutiini ja matkailen vuosittain juuri tuohon aikaan. Matkaan pitäisi lähteä kolmen viikon päästä, matka-aika tulee olemaan noin kaksi tai kolme viikkoa. Minulla ei ole vielä lentoja varattuna, koska en ole vieläkään lyönyt lukkoon matkani määränpäätä. Haluan…

Matkustan yksin, olen epäilyttävä

Olen yksin matkalla. Olen epäilyttävä, kun matkustan yksin. Matkustaessani yksin olen joutunut useaan otteeseen normaalia tarkempiin turvatarkastuksiin, etenkin Yhdysvaltoihin matkustaessani. Niin kävi juuri tälläkin lennolla, lentolippuun oli kirjoitettu kirjain S ylimääräisen security checkin merkiksi. ”Matkustatko yksin?” ja ”Oletko menossa tapaamaan ystäviä?”. Nämä kysymykset kuulin juuri hetki sitten Amsterdamin lentokentällä noustessani Houstonin koneeseen. Kyllä ja en: olen yksin, mutta en ole tällä kertaa menossa tapaamaan ystäviä. On epäilyttävää matkustaa yksin, yksin oleileva on outo. Muistan, kun eräässä elämäni vaiheessa matkustin Jenkkeihin jokaisella koulun lomallani. Matkustin aina yksin ja Yhdysvaltain viranomaisilla se nosti aina välittömösti tuntosarvet pystyyn. Olinko menossa töihin Yhdysvaltoihin tai oliko aikeissani jäädä maahan laittomasti? Eräänkin kerran istuin kuulusteluhuoneessa lentoni…

Matkailija omii kulttuurit – vai omiiko?

Kulttuurit sekoittuvat ja kulttuureita edustavat esineet ja perinteet löytävät tiensä monien arkeen sekä koteihin. Missä menee raja kulttuurista inspiroitumisen ja kulttuurin omimisen välillä? Tässä omat ajatukseni mielenkiintoisesta aiheesta. Kotini on sisustettu maailmalta tuoduillla tavaroilla, eri kulttuurien elementeillä. Buddha-patsas on pöytäkoristeena, ikkunalaudalla lojuu rukousnauha ja tyynyn alle laitan välillä guatemalaisen pahoja unia poisvievän pienen nuken, ikkunassa roikkuu unisieppari. Muistan jokaisen tavaran tarinan, tiedän niiden merkityksen. Vaatteissani on kuoseja Afrikasta, Aasiasta ja Arabimaista, kaikkialta. Koruni on ostettu monen maan käsityöläisiltä. Olen luonut tyylini kombinaationa minut minuksi luoneista matkoista ja muistoista. Yhdistelmä montaa kulttuuria ja montaa eri uskontoa ja uskomusta on minä, moniulotteinen minä. Olen tanssinut etnisiä tansseja, jo toistakymmentä vuotta. Suurin intohimoni…

massaturismi

Massaturismia ja autioituneita kyliä – onko mitään tehtävissä?

Mitä tapahtuu, kun turistit ottavat kaupungin haltuunsa, valloittavat sen? Miten käy hintojen ja miten käy arjen sujuvuuden? Berliini on jo kieltänyt vain lomalaisille suunnatut Airbnb-asunnot asuntopulan takia ja Barcelonassa ja Venetsiassa osoitetaan mieltä hintojen nousua ja massaturismia vastaan. Kävelin kesäkuussa Barcelonan kaduilla ja kiinnitin huomiota kaduille ja liikennemerkkeihin ilmestyneisiin tarroihin ja tägeihin. Ne kertovat katalaaniksi kapitalismin tehneen matkailusta turismia ja käskevät turistit menemään kotiin. Nuo tarrat herättivät mielenkiintoni laajaa aihetta kohtaan. Missä mennään vikaan, kun maailmaa ja ymmärrystä avartava matkailu muuttuikin vihaakin aiheuttavaksi aiheeksi? Massaturismi nostaa alueen hintoja Totuus on, että turistit maksavat kaikesta enemmän. Turisti ei aina kyseenalaista hintaa vaan maksaa sen, mitä pitää. Turisti on lomalla ja haluaa nauttia.…

matkapaivakirja

Kirjoitatko sinäkin matkapäiväkirjaa tai bujoiletko?

Olen aina pitänyt päiväkirjaa. Matkoiltanikin olen raapustanut jo monta vihkollista tarinoita, aikana ennen blogeja. Yhdysvalloissa asuessani innostuin leikekirjojen maailmasta eli scrapbookeista. Kävin askartelukaupoissa hamstraamassa kaiken maailman tilpehööriä ja tarvikkeita, joiden avulla vaihto-oppilasvuoden kaikki kauneimmat muistot pahvisine leffalippuineen ja tanssijoukkueen kilpailuinfoineen saisi tallennettua kauniisti kovien kansien väliin. Osaan olla hamstraajaluonne ja trendikäs konmaritus on itselleni haastavaa. Tunnearvotavaroista on todella vaikeaa luopua. Olen säilyttänyt ensimmäisen Interrail-lipun ja ensimmäiset lentolippuni, ties mitä muutakin. Jotkut noista matkamuistoista lojuvat irrallisina laatikoiden pohjalla, mutta jossakin vaiheessa matkojani aloin organisoidummaksi matkapäiväkirjailijaksi. Aloin kirjoittamaan matkapäiväkirjoja arjen päiväkirjan lisäksi aina matkustaessani. Liimailin vihkojen väliin pääsylippuja, muistoja ja uusien tuttavien sähköpostiosoitteita tai joskus jopa kirjasuosituksia tai musiikkilistoja. Tämä kaikki tapahtui…

suorittaminen

Matkusta hitaammin – älä suorita lomaasi

Milloin jopa matkailusta tuli kilpajuoksua? Kuka matkustaa eniten, kauimmas ja eksoottisimpaan paikkaan? Kuka saa upeimman kuvan ja kuka tekee jotain, mitä muut eivät ole vielä tehneet? Jotain eeppistä? Bucket listille ruksitaan rukseja suoritettujen etappien yli, satojen ja jopa tuhansien “koe ainakin nämä elämäsi aikana” -kokemusten päälle. Maita lasketaan ja kaikki mahdotonkin pitää tehdä, nähdä ja kokea. Olisiko vastaiskun aika, alettaisiinko matkustaa hitaammin? Tiedän, itsekin syyllistyn suorittamiseen. Suorittaminen on aikamme kirous ja se on löytänyt tiensä jo matkailuun, lomailuunkin asti. Edes lomalla ei voi vain olla, siitäkin tulee kilpajuoksua. Tämä kilpajuoksu käydään muun muassa tiedottamalla omasta suoriutumisesta koko maailmalle ja vertailemalla omia kokemuksia muiden kanssa. Se, joka kokee eniten, on lomaillut…

Mitä tekisit, jos sitä ei dokumentoitaisi?

Mitä tekisit, jos sitä ei ikuistettaisi ja sometettaisi? Toimisitko samoin ja tekisitkö silti samat asiat? Inspiroivatko sometuksen aikaansaamat tykkäykset olemaan entistä aktiivisempi ihminen hyvällä tavalla vai alatko suorittaa elämää ollaksesi somessa tykättävämpi? “Hei ripustetaanko riippumatto tuon sillan alle?” “Tiedän, siellä ei oikeasti voi olla, mutta siitä saisi hyvän kuvan someen!” Moni meistäkin elää elämäänsä kertoakseen tarinan ensisijaisesti muille, ei niinkään kokeakseen hetkeä itse. Olen pohtinut asiaa aiemminkin. Se vain aina nousee esille uudelleen ja uudelleen; bloggaaja ja someammattilainen kun olen. Tällä hetkellä sosiaalisen median anti määräytyy lähinnä tykkäyksien ja klikkien perusteella. Asiat tehdään arjessakin niin, miten siitä somessa tykättäisiin. Tämä jopa riippumatta, onko joku asia oikeasti lähellä omaa sydäntä ja…

intia

Kohtaa ihminen ihmisenä

Stereotypiat ja oletukset ovat läsnä aina ja kaikkialla. Kun vieras ihminen lähestyy kadulla, päässä liikkuu jo monta ajatusta. Ajatukset ovat yleensä jollakin tavoin negatiivissävytteisiä. Mitä tuo tyyppi haluaa? Pyytääkö hän rahaa vai mitä hän myy? Olen oppinut, että esimerkiksi Aasian maissa lapset saattavat pyytää rahaa, jos heistä ottaa valokuvan. He ovat kenties saaneet tästä joskus rahaa ja ovat nyt oppineet tähän toimintamalliin. Olen myös ymmärtänyt, että joskus lapset haluavat vain nähdä itsensä hienon kameran ruudulla. Kuva kameran näytöllä saa aikaan hihityksen, jonka jälkeen juostaan kiittäen karkuun. Vaihtoehtoja on siis ainakin kaksi, eikä koskaan voi etukäteen tietää, kummasta on kyse. Vaikka stereotypiat perustuvat usein myös omiin kokemuksiin, tilanteisiin pitäisi silti pystyä…

Soolomatkailijan aatoksia

Se ensimmäinen matka aivan yksin on aina jännittävä, se ensimmäinen soolomatka. Muistan hyvin omat pelonsekaiset tunnemyrskyni, kun olin lähdössä ensimmäiselle eksoottiselle seikkailulleni ypöyksin. Tuolloin reissuseuranani oli ainoastaan monta matkaa kanssani taittanut rinkkani. Olin tuolloin matkalla Kaakkois-Aasiaan ja matkani kohteena oli Malesian Borneo. Olin toki matkustanut esimerkiksi Euroopassa aiemminkin yksin, mutta nyt olin lähdössä sooloilemaan eksoottiseen Kaakkois-Aasiaan. Uusi luku matkailujeni kirjassa oli aukeamaisillaan. Pituutta tuolla matkalla oli kahdeksan viikkoa, eikä tarkkaa suunnitelmaa ollut. Olin vapaa seikkailemaan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Tilanne oli ihanteellinen, vaikka myös jännityksen tunne yritti välillä muistuttaa olemassaolostaan. Myös pieni pelko kertoi olemassaolostaan koputtelemalla jossakin sisimmässäni, samalla muistuttaen ihmisten pelotteluista sekä median maalaamista kauhujen uhkakuvista. Ilmassa vellonut jännitys kaikkosi tuhkana…

Neljä hassua tarinaa maailmalta

“Tekevälle sattuu”, tokaisi viime viikolla parturin tuolissa istunut, poskensa sinimustaksi liikuntatunnilla ruhjaissut poika. Ei olisi voinut osua enempää naulankantaan nuoren pojan tokaisu, kun mietitään myös matkailijan elämää. Reissuvuodet ovat vieneet minut tilanteeseen jos toiseen. Naureskelin matkabloggaajien keskuudessa levinneen hassujen kokemusten haasteen vastauksille tutun bloggaajan, Travellover-Annikan, blogissa. Itseäni ei ole haastettu mukaan, mutta oman tieni kulkijana päätän ottaa haasteeseen osaa ilman haastamisiakin ja piristää flunssan kourissa möyrivää mieltäni hassunhauskoilla matkajutuilla. Hassutus 1: Sokean miehen hieronnassa Kamputsea on tunnettu sokeista hierojistaan. Jos näköaisti ei toimi, muiden aistien on järjelläkin ajateltuna pelitettävä erityisen hyvin. Halusin ehdottomasti testata, onko tämä asian oikea laita. Marssin hierontaan. Valitsin nuorelta sokealta mieheltä päähieronnan. Hän ohjasti minut makuulleen…

Matkailu

Oppitunteja ja ymmärrystä maailman koulussa

Tietää, miltä maailma näyttää. Tietää maailman monipuolisuudesta. Tietää maailman ihmeellisyydestä. Tietää siitä kaikesta niin paljon, mutta silti niin kovin vähän. Tietää, miltä viidakko kuulostaa. Olla kokenut sammakoiden kurnutus pimeän tullen. Olla nähnyt kolibrin siipien nopeatahtinen vipatus. Muistaa, miten lentokalat liitävät meren yllä. Tietää delfiinien nauttivan aalloissa leikkimisestä. Tietää, miten riisiä istutetaan. Tietää kilpikonnien syövän korallia hitaasti ja nautiskellen. Tietää mureenoiden lymyilevän koloissaan näyttäen vihaisilta. Tietää elefanttien iholla olevan karvoja. Muistaa, miltä vihaisen ja reviiriään puolustavan apinan hampaat näyttävät. Tietää, että punainen möhnä ihmisten hampaissa on tupakkaa muistuttava nautintoaine. Tietää, että kiinalaiset ryystävät ruokaa hassusti. Tietää, että japanilaiset hymyilevät ja tykkäävät miellyttää. Tietää, että kehittyvissä maissa ollaan usein todella vieraanvaraisia. Tietää,…

Yksin matkalle

Reissaajan identiteettikriisi

Jos pistäisin itseni lokeroon, olisin yksin matkustava reppureissaaja. Ainakin sellainen olen mielikuvissani ja omasta mielestäni, sellainenhan olen jo pidempään ollut. Olen tehnyt ikimuistoisimmat reissut yksin rinkka selässä ja edelleenkin puhun itsestäni soolomatkailijana. Matkalehti-Mondokin teki minusta viime vuoden puolella jutun suosikkilehteeni omaa tietänsä kulkevana soolomatkailijana. Sattuiko kukaan muuten lukemaan tuota juttua? Kun mietin tämän hetken totuutta, näyttäytyy se hieman toisenlaisena. Olen viimeiset 1,5 vuotta reissannut enemmän pariskuntana kuin yksin. Espanjalaiseni on ollut kanssani useilla reissuillani, enkä ole kokenut samanlaista yksinmatkaamisen tunnetta enää hetkeen, en ainakaan muutamaa tuntia pidempään. Myönnän, että sitä tunnetta kaipaan. Kai se on, että kun jotain saa, jostain luopuu. Tekeekö parisuhde siis minusta sittenkin pariskuntamatkailijan? Olenko pariskuntamatkailija, vaikka…

Lentämisen Zen

Onko lentäminen vain pakollinen paha, joka pitää käydä läpi siirtyäkseen paikasta toiseen? Entäs, jos matkustusaika onkin tilaisuus nollata tilanne ja levätä? Kuunnella itseään ja pysähtyä? Tai ehkä se voi olla tilaisuus nähdä upeita maisemia, uudesta perspektiivistä? Juuri nyt istun lentokoneessa, turvavyöllä omaan paikkaani sidottuna. Tämä on minun pesäkoloni juuri nyt. Minun ei tarvitse siirtyä minnekään, eikä minulla ole paljoakaan tekemistä. Minut on pakotettu olemaan paikoillani, ilman suuria virikkeitä tai toisaalta ärsykkeitäkään. Ikkunasta näkyvät upeat vuoristomaisemat, lennämme jossakin Alppien yllä. Kuinka kaunista voikaan olla? Aurinko maalaa maiseman omalla valollaan ja sinne tänne pilvien lomaan muodostuu sateenkaaren värejä. Alhaalla näkyy pieniä kyliä ja vuoristojärviä, vuorten välisissä laaksoissa. Tämä lento on elämys itsessään.…

Navigate