intia bussi

Elämää intialaisen bussin ikkunalasin takaa

Olen Intiassa, bussin kyydissä. Autojen pakokaasu leijuu ilmassa ja jokaisesta ilmansuunnasta kaikuu kovaääninen tööttäily. Puna-keltainen bussi liikkuu tökkien muiden samanlaisten välistä, tiputtaen bussiasemalla osan matkaajista pois ja mahdollistaen uusien matkaajien sisäänpääsyn. Hindi-musiikki kaikuu auton kaiuttimista ja sinisellä kuvioidut penkit hytkyvät liikenteessä. Ikkunoista näkyy kaikkea maan ja taivaan välillä, joka suunnassa tapahtuu erilaisuuteen tottumattomille länsimaalaisille silmille jotakin uutta. Itse en enää hätkähdä, kertani Intiassa ei ole ensimmäinen, eikä meno ole kovin paljon kummallisempaa kuin naapurimaassa eli Sri Lankalla. Bussi tööttäilee koko…

Kurkistus matkapäiväkirjaani Goalta ja spontaanin matkailijan vinkit

*Kaupallinen yhteistyö. Osa matkasta toteutetaan osana momondo ambassador -projektia. Ennen ensimmäistä reissuani Aasiaan en osannut kuvitellakaan, minkälaista lomailu muiden tarinoista tutuissa lomaparatiiseissa ja eksoottisissa kohteissa olisi. Omien ensimmäisten reissujeni aikaan tietoa ei ollut juurikaan saatavilla ja Lonely Planetin opaskirja oli jokaisen reissaajan Raamattu. Tässä vinkkini Goalle sekä Keralaan, matkapäiväkirjani sivuilta!

Neljä hassua tarinaa maailmalta

“Tekevälle sattuu”, tokaisi viime viikolla parturin tuolissa istunut, poskensa sinimustaksi liikuntatunnilla ruhjaissut poika. Ei olisi voinut osua enempää naulankantaan nuoren pojan tokaisu, kun mietitään myös matkailijan elämää. Reissuvuodet ovat vieneet minut tilanteeseen jos toiseen. Naureskelin matkabloggaajien keskuudessa levinneen hassujen kokemusten haasteen vastauksille tutun bloggaajan, Travellover-Annikan, blogissa. Itseäni ei ole haastettu mukaan, mutta oman tieni kulkijana päätän ottaa haasteeseen osaa ilman haastamisiakin ja piristää flunssan kourissa möyrivää mieltäni hassunhauskoilla matkajutuilla. Hassutus 1: Sokean miehen hieronnassa Kamputsea on tunnettu sokeista hierojistaan. Jos…

matkailuautolla euroopassa

Karavaanipäiväkirjat: Pelkoa ja kiukkua, välillä näinkin

Päivä 11 − Espanjan rannikolla karavaanaamassa Päivä alkaa hieman kireissä tunnelmissa Ribadesellan kaupungissa. Elämä pienessä ja liikkuvassa kodissa, kaikki jaettuna, ei aina ole helppoa. Ihmissuhteet eivät ole helppoja muutenkaan ja kun siihen vielä yhdistetään pientä aikataulustressiä, autohuolia ja muuta, riitelypaketti on valmis. Onneksi välillä riitely puhistaa ilmaa. Toisaalta olen oppinut, että me kaksi tulemme kai aina olemaan melko tulinen kombinaatio, tarvitaan ilmaan puhtautta tai ei. Aamiaisen jälkeen jatkamme matkaa. Pienen arvonnan päätteeksi otamme suunnaksi rantakaupungin nimeltä Tapia de Casariego. Matkaa…

Ribadesella Espanja matka

Karavaanipäiväkirjat: Ribadesellan hurmaava rantakaupunki

Päivä 10 – Ribadesella Tuntuu hyvältä herätä uuteen päivään auringon valaisemien vuorten alapuolelta, lintujen laulaessa ja sirkkojen sirittäessä. Päärynäpuut, omenapuut ja viikunapuut ympärillämme luovat mukavaa tunnelmaa aamuauringon säteiden osuessa niiden vihreisiin lehtiin. Aika rientää. Uusi päivä on taas luonamme ja matkan on taas jatkuttava. Meillä on vielä noin 500 kilometriä ajettavana ja aikaa on enää muutama päivä. Minne ihmeeseen tämä aika rientää? Kahden viikon loma tuntui ruhtinaallisen pitkältä ajatuksen tasolla, mutta realistisesti se on vain pieni hetki. Onneksi siihen pieneen…

Picos de Europa

Karavaanipäiväkirjat: Picos de Europa

Päivä 9 – Picos de Europa Heräsin San Vicenten kaupungin satama-alueen parkkiruudusta ensimmäisen kerran jo joskus aamuyöllä. Se senkin inisevä pieneliö herätti vinkunallaan minut raapimaan sormeani, johon se samainen pieni pirulainen oli pistänyt. Kurkkasin ikkunasta ja vedessä lillluvat puuveneet olivat oikeastikin veden vallassa, toisin kuin illalla laskuveden aikaan olivat olleet. Uni tulee onneksi vielä luokseni ja viipyy oikeaan aamuun asti. Aamiaisen jälkeen jatkamme pikimmiten matkaa kohti seuraavaa kohdetta, joka on näiltä näkymin rannikkokaupunki Lljanes. Siellä pitäisi olla surffiaaltoja, niiden perässähän…

Karavaanipäiväkirjat: Surffausta Santoñassa ja San Vicentessa

Päivä 8 − Santoña ja San Vicente Aamun ensimmäiset valonsäteet herättävät minut Oskarin yläpediltä joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Kurkkaan ikkunasta ulos, värikkäiden tiibetiläisten lippujen välistä. Näen pitkän, hiljaisen hiekkarannan. Sen saman, jonka viereisellä parkkipaikalla olimme yömme viettäneet. Pitkä aamukävely hiekkarannalla, Atlantin aaltojen kohistessa. Hyräilen itsekseni, katselen vedessä surffaavaa espanjalaistani ja olen omissa ajatuksissani. Tällaisia aamuja ei voita mikään, meren rauhoittavaa voimaa ei voita mikään. Kävelen pitkän rannan päästä päähän, välillä hölkkäänkin. Palaan autolle, jonne näen surffarini jo suuntaavan. Viereisessä…

Karavaanipäiväkirjat: Tavallisia espanjalaisia rantakaupunkeja

Päivä 7 − Rantakaupungista rantakaupunkiin Harmaa aamu ja ensimmäinen syksyisen sateinen päivä matkallamme alkoi leirintäalueelta San Sebastianin vuoristoseudulta. Aamiaisen jälkeen kirjaudumme ulos suhteellisen kalliilta leirintäalueelta, joka maksaa meille 32 euroa. Ainakin alue oli todella siisti ja hyvin huollettu, vaikka hintaakin sillä on yli 10 euroa enemmän kuin keskiverrolla leirintäalueella täällä päin Eurooppaa. Aloitamme päivän ennalta päättämättömän ajourakan. Suunnan tiedämme, määränpäätä emme. Suuntamme on kohti etelää ja kohti Galiciaa. Ohjastamme navigaattorin viemään meidät kohti Santanderia, matkan varrelle jää kaupungeista muun muassa…

Karavaanipäiväkirjat: San Sebastian ja Richard Gere

Päivä 6 – San Sebastian Uusi aamu Biarritzissa, omassa liikkuvassa hotellissamme, alkaa kuten edellinenkin. Jo seitsemän aikaan aamulla kaduilla alkaa näkyä märkäpukua päälleen kiskovia surffareita ja aamulenkkeilijöitä. Eukka suuntaa heti autossa nautitun aamukahvin jälkeen veteen, minä jo kantakuppilakseni muodostuneeseen Etxola Bibiin, josta tilaan café au lait -kahvin ja croissantin. Biarritzissa on elämää jo kahdeksan aikaan aamulla jopa lauantaina. Nautiskelen auringosta, merinäköalasta ja aamukahvistani. Tuntuu haikealta jättää Biarritz taakse, olen menettänyt yhden palan matkailusydämestäni Biarritzin rennon tyylikkäälle kaupungille. Matka jatkuu, mutta…

Biarritz matkailuauto roadtrip surffaus

Karavaanipäiväkirjat: Surffia ja silmäniloa Biarritzissa

Päivä 4 − Biarritz matkailuautolla Aikainen aamu, matkan neljäs aamu. Aamu Biarritzissa tuntuu kuin unelta. Heräämme Oskarimme yläpedistä ja aamun ensimmäinen ääni on valtameren kohina. Avaan ikkunan ja näen märkäpukua päälleen kiskovan miehen edessämme olevan auton vieressä. Mies huomaa tuijotukseni ja käännän pääni vaivihkaa merelle. Kokkailemme aamiaista tarvikkeista, joita kaapista löytyy, ennen kuin suuntaamme leipomoon hakemaan 90 senttiä maksavaa patonkia ja kauppaan hakemaan juustoja. Olemme todellakin parkissa Biarritzin parhaalla paikalla, eikä yö maksanut meille penniäkään. Kahvi näissä maisemissa maistuu taivaalliselta…

Biarritz matkailuautolla

Karavaanipäiväkirjat: Biarritz

Päivä 3 − Biarritz ja Hossegor Matkan kolmas roadtrip-päivä alkaa kolauksilla ja herään aikaisin aamulla Oskarin kolahteluun. Onneksi kyse ei ole muusta kuin leiripaikkamme puiden heittelemistä tammenterhoista, jotka tipahtelevat silloin tällöin auton peltiin. Lomalla ei tarvitse herätyskelloa, mieluummin herään lintujen viserrykseen ja tammenterhojen tipahteluun. Teemme tapamme mukaan herkullisen aamiaisen, josta tosin onnistun heittämään kahvit syliini ja penkeille. Pieni huolimattomuus on näköjään tullut matkalleni mukaan, onnistuin nimittäin myös pari päivää aiemmin tuhoamaan kalliin kamerani päästämällä sen veden valtaan. Tai oikeastaan vesi…

Karavaanipäiväkirjat: Arcachonista Hossegoriin

Päivä 2 − Arcachon ja Hossegor Herään ennen kuin kello soi. Kurkistan matkailuautomme sängyn yläpuolella olevasta ikkunasta ulos ja näen taivaan maalautuneen auringonnousun väreillä. Sirkat sirittävät ja linnut visertävät, haluan herätä jo ajoissa uuteen päivään unelmieni matkalla. Tällainen olen, elämystenmetsästäjä. Tepastelen yksin rannalle paljain jaloin, tavoitteeni on matkan aikana viettää mahdollisimman paljon aikaa avojaloin ja meikittä. Ranta on muutaman minuutin kävelymatkan päässä karavaanausmetsästämme, mutta aaltojen pauhaus kuuluu autollemme asti. Se on pelkästään mukava ääni, vaikka muuten en olekaan melun ystävä.…

Karavaanipäiväkirjat: Dune du Pilat

Päivä 1 − Dyyneillä Ranskassa Saavuin aamulla jo ennen auringonnousua määränpäähäni. Olin kaupungissa nimeltä Bordeaux, Ranskassa. Takana oli kahdeksan tuntia huonosti nukuttuja yöunia, kuuman bussin penkeille käpertyneenä. Väsymyksestä huolimatta olin innoissani. Kysyin ohikulkijalta neuvoa bussiasemalle, josta tiesin saavani neovoja, sillä minun oli päästävä lentokentälle. Lentokentällä astuisin Oskarimme kyytiin ja minun sekä espanjalaiseni kauan odotettu karavaanausreissu voisi virallisesti alkaa. Sain neuvot ja hyppäsin raitiovaunuun, joka tuli eteeni, ennen kuin kerkesin ostaa lippua. Seuraavaksi tarvoin pitkin vasta heräilevän kaupungin hiljaisia katuja. Kaupungilla…

Postia lennolta, melkein Pariisista asti!

Norwegianin lentokone kaartaa jossakin Tanskan päällä ja lentoaikaa on jäljellä noin tunti. Edessäni on viinilasi, ostin sen hintaan 6,5 euroa. Kaukana ovat ne ajat, kun lyhyillä lennoilla tarjoiltiin herkkuja ilmaiseksi, mutta toisaalta tuohon aikaan ei myöskään päässyt lentämään Helsingistä Pariisiin hintaan 39 euroa. Juoma on tässä tapauksessa henkilökohtainen valintani ja valitsin sen, koska olen nyt lomalla. Olen siis matkalla Helsingistä Pariisiin. Matka ei todellakaan lopu Euroopan romanttisimpaan kaupunkiin, vaan Pariisin Orlyn lentokentältä säädän itseni bussiasemalle, josta hyppään klo 22:30 lähtevään…

White night magic In Finnish archipelago

Suuri seikkailu Suomen saaristossa alkakoon

Olen Turussa. Istun tavallisen hotellin tavallisessa hotellihuoneessa. Huone on siisti ja mukava, muttei herätä minussa sen suurempia onnenkiljahduksia. Kävin syömässä tavallisen illallisen tavallisessa ravintolassa. Ruoka täytti vatsani, muttei maistunut mitenkään ihmeellisen upealta. Tänään tosin tavallinen tuntuu hyvältä. Tänään lataan vain akkujani, enkä kaipaa mitään ihmeellistä. Ehkä on jopa parempi, ettei ympärilläni ole juuri nyt henkeäsalpaavaa maisemaa, jota kuvata ja ihastella joka kulmasta. Maiseman katselun sijasta avasin television. En juuri koskaan katso televisiota, joten maailmankirjat ovat erittäin sekaisin. Tämä todellakin on…

Slovenian vinkit

Ensifiiliksiä Sloveniasta

Istun lentokoneessa. Vanhan potkurikoneen ropellit pyörivät kovaa vauhtia, nokka on suunnattu Slovenian Ljubljanasta kohti Varsovaa, jossa vaihdon kautta otan suunnakseni Helsingin. Olen väsynyt, mutta pää on täynnä ajatuksia. Olen onnellinen päästessäni kotiin rapsuttamaan Lily-kissaa ja päästessäni pesemään pyykkejä parin päivän päästä starttaavaa Viron autoseikkailua varten. Eukka on jo Oskarin kanssa Viron maaperällä, häntä rapsuttelen vasta parin päivän päästä. Olen myös onnellinen kuluneiden viiden päivän uusista elämyksistä. Vaikka Slovenia on pieni maa, viisi päivää ei riitä sen tutkimiseen. Nyt sain vain…

Postikortti Palermosta: Lomaa kaupunkilomasta

Terveiset Palermosta! Aurinko alkaa jo laskea Sisiliassa vuorten taakse. Silti tämä hetki Palermossa ei ole hiljaisesta kuullutkaan. Tämä kaupunki ei taida edes tietää, mitä hiljainen tarkoittaa. Hakeuduin meren äärelle, että pääsisin edes hetkeksi kauas moottoreiden hurinasta ja tööttäilystä. Se käy aika raskaaksi – jatkuva melusaaste nimittäin. Skootteri siellä, skootteri täällä, ambulanssi kiitää ohitse, autot tööttäilevät ja jopa ihmiset puhuvat lähes huutaen. Ette usko, kun kerron miten tämän hetken hiljaisuuden etsinnän kanssa kävi. Saavuin satamaan, jossa olin saanut eilen hieman hengähtää…

lomafiilis

Suloinen joutilaisuus

Olen levoton sielu, kyllä te sen jo tiedätte. Paikallaan olo on haastavaa ja haluaisin kokea ja saada kaiken nyt ja heti, mistään luopumatta. Haluaisin kaikki mahdolliset elämykset ja kokemukset, mutta tämän tiedostavana olen nykyään pyrkinyt hidastamaan tahtia. Yritän ymmärtää, että joskus vähemmän on enemmän. Lomalla ei tarvitse nähdä ja kokea kaikkea. Välillä tekee oikein hyvää vain olla ja möllöttää. Älkää vain ymmärtäkö väärin; olen kokenut tälläkin reissulla jo enemmän kuin moni kokee kokonaisen vuoden aikana. Tästä kaiken kokemisesta huolimatta olen…

sairaana matkalla

Kauhun yö – sairaana matkalla

Sairaana oleminen on asia, josta kukaan ei nauti. Sairastaminen kotona on edes hieman siedettävämpää kuin jossakin maailman kaukaisessa kolkassa sairastaminen. Suomessa tietää, mistä apu löytyy; apu on yleensä aina lähellä ja avun saa omalla äidinkielellään. Toista se on sairastaa kaukana kotoa, kaukana tutusta ja turvallisesta. Melkein joka kerta kaukomailla reissatessani olen sairastanut jonkunlaisen flunssan. Johtuuko se sitten lämpötilavaihteluista, ilmastoinnista ja paahtavasta helteestä vai jostakin muusta – sitä en tiedä. Myös se kovin mukava turistiripuli taitaa olla monelle teistäkin jo tuttu…

Uusi koti Langkawilla

Oli aamuyö. Kello ei ollut lyönyt vielä kuuttakaan, kun minareetista alkoi jo kuulua rukouskutsu. Tällä kertaa ääni oli kovin epävireinen, tai ehkä se vain kuulosti siltä kesken levottoman yöuneni. Myös kukko kiekui muutaman sekunnin välein ja kaikki viidakon äänet sekoittuivat muuhun äänimaailmaan. Sammakot kurnuttivat kovaa ja muut villin viidakon eliöt huusivat kilpaa niiden kanssa. Olen todellakin Malesiassa, moni merkki viittasi tänäkin aamuna siihen. Toisaalta, tämä maa voisi olla myös esimerkiksi Indonesia. Samat muslimien rukouskutsut ja samat kukkokiekuut kaikuvat sielläkin. Teki…