marokko majoitus

Missä majoittua Marokossa?

Marokko on arkkitehtuurisesti yksi maailman kiinnostavimmista kohteista. Rosoisia pintoja, haalistuneita maaleja, värikkäitä seiniä, yksityiskohtaisia ovia ja ikkunoita sekä kauniita muotoja. Marokkoon matkaavan ei kannata etsiä majoitusta tyypillisestä hotellista, yöt kannattaa viettää perinteisessä marokkolaisessa riadissa. Kadulle näkyy usein vain vaatimaton ovi ja seinät, mutta sisäpihalla aukeaa paratiisi. Riadin keskellä on aina puutarha. Rakennuksissa on sisäpiha, jossa on usein kasvillisuutta ja suihkulähde. Riadin huoneet on sijoiteltu sisäpihaa ympäröiville käytäville ja rakennukset ovat kertakaikkisen kauniita ja koristeellisia. Olen testannut ja hyväksi todennut kolme tällaista marokkolaista majapaikkaa, kaksi niistä sijaitsee Marrakechissa ja yksi etelän Essaouirassa. Voisin asua tällaisessa rakennuksessa, ne ovat niin kauniita ja harmonisia. Ei ihme, että marokkolainen tyyli on tällä hetkellä sisustuksen saralla muodissa. Muutama majoitusvinkki Marokossa Riad Alegria, Marrakech Marrakechin medinassa sijaitseva, upea riad. Huoneet ovat siistit ja kauniit, kattoterassi kruunaa kaiken. Aamiainen kattoterassilla, Marrakechin kattojen yllä ja haikaroiden ympäröimänä on upea kokemus. Aamiaisen jälkeen voi loikoilla terassin aurinkotuoleissa ja pulahtaa pieneen uima-altaaseen. Riad Chorfa, Marrakech Tämä upea riad sijaitsee myös loistavassa paikassa, Marrakechin medinan pienten ja sokkeloisten kujien uumenissa. Kaunis sisäpiha on tämän riadin houkuttavin paikka, kattoterassia ei tässä paikassa ainakaan tietääkseni ollut. Sisustus on täydellinen kaikkine pienine yksityiskohtineen. Meidän huoneemme oli kaksikerroksinen ja olisin voinut muuttaa siihen…

Marokko-tyylinen sisustus

Sisusta koti Marokolla

Home is not a place, it’s a feeling. Muutan viikonloppuna. Muuton kynnyksellä sisustusasiat ovat taas nostaneet päätään ajatusvirtani syövereistä. Pitkästä aikaa olen kiinnostunut laittamaan kotini uuteen uskoon ja tekemään tulevasta asunnostani juuri minun kodiltani näyttävän, matkailijan kodin. Maailmalta on mukaani tarttunut myös kasa sisustusideoita: Balin puukalusteet, Turkin mausteiset värit sekä tunnelmalliset lamput ja Suomen metsien luonnonmateriaalit. Tällä hetkellä minua inspiroi kuitenkin kaikkein eniten Marokko. Tuhannen ja yhden yön tarinat ja orientaalinen tyyli. Mausteiset värit, pastellivärit, istuintyynyt, koristeelliset ovet, hauskat muodot, värikkäät laatat ja se sopiva rosoisuus. Matkakohteistani poimimistani elementeistä haluan rakentaa uuden kotikoloni, jossa voin sitten syksyn sateisina iltoina suunnitella tukevia matkoja, villasukat jalassa ja teekupponen kädessä. Koti – kyllähän sielläkin täytyy viihtyä.

Nomadielämää

Maailmalla kiertelee jatkuvasti suuri joukko ihmisiä, joilla ei ole pysyvää osoitetta. Osa heistä elää modernia elämää kaikkine lisukkeineen ja toinen osa elää kaukana kaikesta ja tietämättömänä yhteiskunnan asioista. Tämän päivän irtolaisten joukossa niin sanottu diginomadien joukko edustaa suurta osaa maailmaa kiertävistä matkaajista. Työpaikka kulkee mukana maailman äärissä asti ja työpäivän oleellisimpia asioita ovat wifi sekä kannettava tietokone. Sitten ovat ne seikkailevat, vapaata elämää elelevät hippisielut. He eivät välttämättä tee töitä ja matkustavat fiiliksen mukaan sinne, minne nenä milloinkin näyttää esimerkiksi liftaamalla. He ovat 2000-luvun Jack Kerouaceja. Tällaisesta vapaudesta kai itsekin haaveilen, joko diginomadiuden mahdollistamana tai muuten vain vapaana viilettäen. Raha on pienoinen hidaste. Toisaalta voisin yhtä hyvin leikellä elantoni saamiseksi ihmisten hiuksia maailmalla ja olla kuin Instagramissa seuraamani The Nomad Barber. Nomadiparturointia olen oikeastikin harkinnut. Olisihan se aika näppärää matkustella ja kuljettaa mukanani vain saksia. Välillä voisin leikellä hiuksia rannalla, välillä uima-altaan reunalla ja välillä viidakon laidalla. Ehkä joku päivä innostun ideasta enemmän ja ryhdyn tuumasta toimeen. Oikeita nomadeja Viime keväisellä Marokon matkallani näin nomadeja sanan oikeassa merkityksessään. Saharan autiomaassa asuu edelleen, vuonna 2015, savimajasta toiseen aasiensa kanssa vaeltavia kiertolaisia. Heitä saattoi bongata hiekkaerämään laidalta, pensaan suojista. Välillä kaukana horisontissa näkyi vaeltava, suuriin vaatteisiin varustautunut kulkija. On uskomatonta…

laura santanen

Minkälaista on viettää yö Saharan tähtitaivaan alla?

Tähtitaivas tuikki. Kaupungin valoista ei ollut tietoakaan ja hiekka pöllysi. Yö Saharan autiomaassa oli unohtumaton kokemus, joka pitää kokea – edes kerran elämässä. Kuinka monta juttua saa kirjoitettua yhden vuorokauden reissusta autiomaahan? Näköjään aika monta. Niin suuren vaikutuksen valtava Sahara teki tähän seikkailijattareen. Olen kertonut teille aamukahvista aavikolla, majoituksesta Saharassa, autiomaassa autoilusta, kangastuksista, kameliratsastuksesta ja auringonlaskusta. Vielä on vuorossa tältä erää viimeinen juttu: yö Saharan tähtitaivaan alla. Olin kaukaisissa unelmissani haaveillut nukkumisesta autiomaassa, taivasalla. Yö teltassa vai patja tähtitaivaan alla Saharassa? Tämä unelma toteutui toukokuisella Marokon reissulla. Kerroin jo aiemmin, että meillä oli käytössä teltta, jota emme juurikaan asuttaneet. Jos kerran minulla oli vaihtoehtona Saharan reissullani nukkua ulkona, en edes harkinnut telttayöpymistä. Kuinka ainutlaatuisesta tilaisuudesta olisin luopunutkaan? Sitä en halunnut. Kameliratsastusta ja jammailua, ennen yötä Saharassa Kameliratsastuksen jälkeen sunnuntai-illan ohjelmaamme kuului herkullinen ateria perinteisessä nomadi-teltassa. Nälkä olikin jo kurninut vatsassa ja voitte vain kuvitella, kuinka hyvältä kaikki marokkolaiset herkut maistuivat. Njamskis. Ruokailun jälkeen oli jamit. Telttapaikan pieni henkilökunta viihdytti meitä soittamalla perinteisiä soittimia ja laulamalla. Me soitimme, tai ainakin yritimme soittaa heidän kanssaan. Sunnuntai-iltoihini kuuluu Berliinissä ja välillä Helsingissäkin samantyyppiset musisointisessiot, mutta olihan fiilis saharalaisessa nomaditeltassa berberi-miehien ympäröimänä nyt aika eri maailmasta. Vatsa täynnä ja mieli onnellisena roudasimme…

Marokko Sahara kameliratsastus

Kamelin selässä kohti Saharan auringonlaskua

Olin vain unelmissani kuvitellut ratsastavani kamelin selässä hiekkadyynien välissä kohti auringonlaskua. Välillä unelmilla on taipumus toteutua ja niin toteutui tämäkin unelmani. Ratsastin kamelin selässä ensimmäisen kerran Minnesotassa vuonna 1999. Muistan mökkyisen kyydin pienessä aitauksessa, menimme ympyrää. Toinen kerta oli hieman erilainen. Aitausta ei ollut, ympärilläni oli vain silmin kantamattomiin jatkuva hiekkameri, auringon laskiessa punaisen ja oranssin eri sävyihin värjäytynyt Saharan autiomaa. Olin unelmoinut tuosta hetkestä. Se oli toukokuinen sunnuntai. Berberi-oppaamme oli laittanut kamelit lähtövalmiuteen ja minä sekä kaksi norjalaista matkabloggaajaa vain hyppäsimme ratsaille. Lonks, lonks. Kameli nousi ensin polvilleen, sitten takajalkojen kautta etujaloille ja pian olin korkealla, lähtövalmiina. Ratsastimme dyynien keskellä, Saharan hiljaisuudessa. Ei autojen ääniä, ei taustamelua, ei puheensorinaa. Ainoa ääni oli kameleiden tasainen askellus pehmeään, iltaa kohden viilenneeseen hiekkaan. Tasaisen mökkyistä menoa, puolelta toiselle liikahdellen. Olo kamelin selässä, kohti dyynien taakse laskevaa aurinkoa ratsastaessa oli epätodellinen. Tuntui, kuin olisin ollut unessa. Oikeasti, piti melkein nipistää itseäni, että ymmärsin oikeasti olevani siinä. Mieti nyt; Saharan autiomaa, hiljaisuus, hiekkadyynit, auringolasku ja kamelit. Tuntui, kuin olisin vaipunut johonkin meditatiiviseen tilaan. Katselin vain ympärilleni ja ihmettelin elämää. Kä-sit-tä-mä-tön-tä! Välillä räpsin kuvia, tietysti. Silti, yritin myös vain ikuistaa tuon hetken muistoihini ja oikeasti elää sen hetken, sen maagisen hetken. Ratsastimme hissukseen…

Marokko glamping sahara

Glamping-elämys Saharan autiomaassa

Millaista majoitusta on Saharan autiomaassa? Haluaisitko kenties nähdä, miltä näyttää autiomaateltta? Viikonloppu on ollut täynnä kulttuuria. Eilen musiikkia ja tämän illan pyhitin elokuvalle. Kyseinen elokuva, Tracks, kertoo Australian halki kameleiden ja koiransa kanssa kävelevästä naisesta. Autiomaa ja karut paikat kutsuvat näköjään muitakin. Itse en ehkä aivan yhtä extreme-matkalle lähtisi, mutta elokuva oli kaunista katseltavaa. Se myös viritti sunnuntai-iltani sopivalle taajuudelle ja voin taas jatkaa juttusarjaani Saharasta. Nyt esittelen teille erään viiden tähden hotellin, tavallaan. Oikeasti ainoat tähdet, jotka tähän hotelliksi kutsumaani telttaan liittyvät ovat autiomaan tähtitaivaan tähdet. Saharan majapaikkamme oli siis Erg Chegaga desert camp. Aikaa emme omassa, kolmen hengen teltassamme juurikaan tosin viettäneet, mutta haluan vain esitellä teille paikan, jossa autiomaassa majoittuva seikkailija käytännössä voisi majoittua ja viettää aikaakin. Itse voisin kuvitella oleskelevani tuollaisessa pidempäänkin, mielenrauha ja meditatiivinen vaikutus olisivat taattuja. Saharan reissulla voi valita monentasoista majoitusta, ei tietysti mitään luksus-hotelleja jättimäisine uima-altaineen. Se olisi lievästi sanottuna epäeettistäkin, kyseessä on kuitenkin maailman kuivin kolkka. Meidän majoitus oli keskitasoa, mutta minulle enemmän kuin mitä osasin Saharassa sijaitsevilta teltoilta odottaa. Oli suihku ja vessanpönttökin. Hiekkaa oli tietysti vähän joka paikassa, mutta hiekkaa kammoksuvien kannattaa muutenkin pysyä kaukana autiomaasta. Sympaattista majoitusta, minulle tällainen on kaikessa erilaisuudessaan juurikin sitä luksusta! Mitäs…

Saharan autiomaa, Marokko vinkit

Kohti Saharaa

“What makes the desert so beautiful is that somewhere it hides a well” – Antoine de Saint-Exupéry Aloin haaveilla matkasta autiomaahan ensimmäisen kerran, kun kuulin ystävältäni hänen tuttunsa seikkailusta Saharan autiomaassa. Kamelit, hiljaisuus, tyhjyys, tähtitaivas ilman kaupungin valojen vaikutusta siihen, kangastukset ja loputon hiekkameri. Olin mietiskellyt autiomaareissua mielessäni, en vain tiennyt milloin ja missä sen toteuttaisin. Loppujen lopuksi minun ei tarvinnut tietää, päädyin autiomaahan joka tapauksessa. Marokon reissumme kohokohta oli ehdottomasti Saharan autiomaa. Matkamme alkoi Agadiristä, josta autokuskimme huristeli tuntikausia koko ajan kuivemmaksi ja kuumemmaksi muuttuville seuduille. Maisema oli kuin scifi-elokuvasta ja ristinsieluakaan ei tuntunut näkyvän missään, ei myöskään vastaantulevia autoja. Jossakin vaiheessa vuoren reunustaa pitkin kulkeva tie muuttui pienen pienten kivien päällystämäksi. Pienet kivet lentelivät konepellille ja ikkunat piti teljetä tiukasti kiinni. Melu oli valtava ja hetkittäin kuvittelin meidän olevan keskellä jonkin sortin maanvyörymää tai vastaavaa. Tämä tieosuus onneksi loppui ja jossakin vaiheessa, muutaman tunnin ajon jälkeen, saavuimme viimeiseen pieneen kylään ennen varsinaista autiomaata; M´hamidiin. Hamstrasimme evääksi jotakin suolaista ja monta litraa vettä. Aavikolla on pakko juoda paljon ja jotta vesi pysyisi sisällämme, piti myös muistaa nesteen sitova suola. Hankimme itsellemme myös perinteiset kasvojen ja kaulan ympärille sidottavat huivit suojaamaan hiekalta. M´hamidista oli vielä edessä parin tunnin…

Kameli aarrekartassa

Olen säästellyt muutamia ikimuistoisia kokemuksia oikeille hetkille. Hetkille, jolloin voin virittäytyä tarinan vaatimaan tunnelmaan täydellisesti ja nauttia kokemuksen jakamisesta teidän kanssanne kiireettömästi. Tarinat Saharasta ovat odottaneet kiltisti kylmää ja synkkää marraskuista iltaa, jolloin voisin laittaa kynttilät palamaan Saharan hiekan keskelle. Se ilta on nyt saapunut. Nyt on aika hypätä takaisin Marokkoon ja palata paikkaan, jonka olin kuvitellut vain villeimmissä unelmissani. Ennen varsinaisten juttujen alkua haluan kertoa teille salaisuuden. Kerroin vuoden aluessa askarrelleeni itselleni aarrekartan (tiedän olevani hieman hömppä näissä jutuissani, mutta tykkään olla). Sellaisen leikkaa ja liikaa- periaatteella toimivan julisteen, johon kasailin lähitulevaisuuden unelmiani kuvina ja sanoina. Paljoakaan en aio tästä ihmeellisestä aarrekartasta paljastaa, mutta yhden asian aion: kartassani oli kameli ja kamelia taluttava mies autiomaassa. Olin oikestaaan jo unohtanut, mitä kaikkea aarrekarttani piti sisällään.Keskellä Saharan autiomaata, kamelin selässä istuessani, mieleeni palasi tämä samainen kartta. Mieleeni tuli ajatus: Ei oo, totta! Laitoinko mä sen kuvan autiomaasta ja kamelista mun aarrekarttaan? Reissusta kotiin palattuani, Saharan autiomaassa kamelilla ratsastettuani, tarkistin asian heti. Kyllä vain, kuva oli siellä. Hulluinta tässä kaikessa on se, että koko reissu Marokkoon tuli aivan puskista. En vielä Marokkoon lähtiessäni tiennyt olevani matkalla Saharaan, meidänhän piti mennä blogireissulle tutustumaan Marokossa järjestettäviin festareihin. Sitä paitsi, koko reissu melkein…

Saharan autiomaa marokko yöpyminen

Aamukahvia Saharan autiomaassa

Meinasin kirjoittaa teille Berliinin aamupalavinkkejä, mutta kuvia selaillessani vaivuin ajatuksissani taas Marokkoon. Mieli hyppäsi takaisin Saharan autiomaahan ja siellä vietettyihin, ikimuistoisiin hetkiin. Aamu, auringonnousu, kamelit, hiekkadyynit, hiljaisuus, tuuli, Marokko ja Sahara. Tuohon sanarimpsuun kun lisään sanan aamukahvi, ovat puitteet aika kohdillaan. Otin Saharassa vietetyn yön (tästä lisää myöhemmin) jälkeen aamukahvikuppini käteeni ja marssin pienen dyynin harjalle. Otin oman aamuhetkeni ja voitte vain kuvitella tuon hetken taianomaisuuden. Olin Saharan autiomaassa, katselin pussailevia kameleita, kuuntelin Saharan tuulta, sijaintini kartalla oli Afrikan mantereella, oli aamu, join kahvia ja taivaalla ei ollut pilvenhattaraakaan. Joskus olen kuullut sanottavan, että jos tuo tuliaisena hiekkaa jostakin paikasta, sinne paikkaan vielä palaa. Niin, ikkunalaudallani on purkitettu Saharan hiekkaa. Tiedätte kyllä, mitä tarkoitan. A morning coffee in the desert of Sahara Do you remember a very special place where you have enjoyed your moning cup of coffeee? I do. Let me tell you about it. I had spent the night under the stars of the Sahara desert in Morocco (will tell you more about this later). The morning came, the sun rose. I took my daily dose of caffeine with me and took a little time on my own to enjoy it. I headed to a top…

marokko atlasvuoret

Roadtrip halki Marokon Atlasvuorten

On olemassa kauniita maisemia ja sitten on olemassa majesteettisia, henkeäsalpaavia ja epätodellisia maisemia. Sellaisia maisemia, joita katsellessa huokailee syvään ja pudistelee päätään epäuskosta. Marokon Atlasvuorilla ei voi uskoa silmiään. Maisemallisesti yksi upeimmista näkemistäni maista on ehdottomasti Pohjois-Afrikan Marokko. Kesäkuisessa Marokon roadtripissä riittää edelleenkin sulateltavaa ja ihmeteltävää, sillä reissu oli pullollaan kohokohtia kohokohtien jälkeen. Saharassa vietetty yö (joko luit jutun?) oli unohtumaton ja nyt haluan jakaa teille kuvien muodossa paluumatkamme Saharasta kuvankauniiden ja maalauksellisten Atlasvuorten läpi Marrakechiin asti. Nauttikaa näistä mielettömistä maisemista. Voitte vain kuvitella, millaista oli istua autossa ja nähdä nämä maisemat moniulotteisina. Minä ainakin nautin ja samaan aikaan ihmettelen, miten maapallolla voi olla edes olemassa tällaisia maisemia! There are beautiful landscapes, and then there are the kind on landscapes that go beyond that. The kind of landscapes, that take your breath away, that make you feel like you are brought into a different planet. I am talking about magnificent, amazing and majectic landscapes, that make you speechless. Iceland is a good example of this kind of a country with amazing landscapes everywhere you turn your head, but I just recently found out that Morocco is nothing less. Morocco is a beautiful country, and it´s landscapes could be…

marokko hylätty kaupunki

Hylätty kaupunki Marokossa

Tiesittekö, että Marokko on loistava kohde urbaanille löytöretkeilylle? Toisaalta en käyttäisi sanaa urbaani yhdessä Marokon hiljaisten seutujen kanssa, sillä noilla paikoilla ei ole mitään tekemistä urbaaniuden kanssa. Levoton mieleni haluaa kotimaan matkojen välissä viedä teidät nyt nojatuolimatkalle ja palata itsekin hetkeksi aivan toisenlaisiin maisemiin. Nyt palataan hetkeksi takaisin Marokkoon. Marokon roadtripillämme ajoimme hylätyn kaupungin ohi. Olisin halunnut mennä tutkimaan tuota hylättyä kylää tai kaupunkia tarkemminkin, mutta 40 asteen lämpötilan ja aikataulun takia en mennyt ja tyydyin vain ihailemaan sitä kauempaa. En voi väittää, etteikö minua olisi myös pelottanut mennä sisään jo vuosia sitten hiljentyneisiin taloihin aivan vieraassa maassa. Kuvitelkaa, kokonainen kaupunki on tyhjillään! Toisaalta en ihmettele syytä tuon paikan hylkäämiselle. Kaupunki sijaitsee lähellä Saharaa, Marokon eteläosassa. Lämpötila nousee välillä sietämättömiin lukemiin ja vedestä ei ole tietoakaan. Lähimpään kaupunkiin on matkaa ja hiekka pöllyää tuulimyrskyissä. Paikka on ankara ja haastava – elämä siellä ei olisi ääriolosuhteiden takia helpoimmasta päästä. Erittäin mielenkiintoista, ehkä ensi kerralla yritän uskaltautua sisään tämän tai jonkun muun hylätyn kaupungin raunioiden sisäpuolelle. Aika valokuvauksellisia taloja ja huoneita olisi varmasti vaikka muille jakaa. Urban exploration in Morocco Did you know that Morocco is a good destination for urban exploration? Well, I wouldn’t exactly use the words urban…

urbaani viidakkoseikkailijatar

Hullu kissaleidi Marrakechissa

Muistatte ehkä, kun fiilistelin Istanbulia ja kaupungin kaduilla hengaavia kissoja? Nyt on löytynyt toinen maailmankolkka, jossa kisut kuuluvat olennaisesti katukuvaan. Tämä paikka on ihana marokkolainen kaupunki, Marrakech. Tietysti olin kissoista tykkäävänä myös Marrakechissa kovin fiiliksissä koko kaupungin lisäksi myös näistä karvakasoista. Kissoja vilisee Marrakechin valokuvauksellisilla pikkukujilla siellä täällä. On mustia, valkoisia ja värikkäitä vipeltäjiä. On nuoria ja vanhoja yksilöitä ja ne ovat söpöjä kaikki. Vaikka kulkueläimiin ei periaatteessa saisi koskea, minähän tietysti kosken. Pakkohan niitä söpöläisiä on vähän leikittää ja silittää. Käsiä en tietysti suuhun sen jälkeen tunge ja käsien desinfiointikaan ei koskaan ole huono idea. Kotona minua odottaa aina työpäivän päätteeksi se oma Lily-kissa, joka on myös varsin söpö ja hauska tyyppi. Tuleekohan minusta vielä joku päivä sellainen kuin Simpsoneista tuttu Cracy Cat Lady? No joo, ehkä ei sentään. Onneksi elämässäni on paljon muutakin sisältöä kuin kisut ja maailmalla matkaaminen voisi käydä vähän turhankin haastavaksi, jos olisi monta kissaa, joille etsiä hoitopaikkaa reissujen ajaksi. Marrakech is a great place for cat-lovers. Cats are all around the city.

Kangastuksia Saharassa

Tuolla se järvi on. Pieniä saariakin on näköpiirissä. Hetkinen, eihän se olekaan järvi. Se on kangastus. Keidas keskellä kuivaa autiomaata. Nämä keitaat osoittautuvat kuitenkin aina pettymyksiksi, sillä eihän nyt kuivassa autiomaassa ole järviä tai muitakaan lätäköitä. Ne keitaat ovat pelkkiä kangastuksia. Toukokuisella Marokon reissullani pääsin todistamaan nämä tarinat kangastuksista todeksi. Auton ikkunasta näkyi välillä järviä ja erään järven vastarannalla näytti olevan kokonainen kaupunki korkeine rakennuksineen. Uskomatonta, mutta totta. Voin vain kuvitella janoisen vaeltajan autiomaassa, joka yhtä vesitippaa hamuillen kuvittelee löytäneensä kokonaisen järven tai meren ja joka joutuu pettymään lähemmäksi tätä kuvitteellista vesiallasta saapuessaan. Kangastuksia, kangastuksia – ne ovat todellisia.

Essaouira: Marokon tuulisin kaupunki

Olin kuullut, että Marokon rannikolla sijaitsevassa Essaouirassa tuulee aina. Sinne illan suussa saavuttuani en ollut uskoa silmiäni, kun astuin autosta ulos ja katsoin rannalle. Voiko sellaista tuulta enää edes kutsua vain tuuleksi? Ranta suorastaan myrskysi ja hiekka liiteli hiekkarannan dyynien päällä, muodostaen kauniita kuvioita beigeen rantaan. Rannalla näkyi kameleita taluttajineen ja jotkut hurjapäät huristelivat mönkijöillä pitkin pieniä dyynejä. Kauempana joku ratsasti hevosella kohti auringonlaskua. Kukaan ei maannut hiekalla ottamassa aurinkoa, mitä en kyllä ihmettele ollenkaan. Muutenkin ranta oli vedessä lautojensa kanssa liukuvia ihmisiä lukuunottamatta tyhjä. Essaouira ei missään nimessä ole kauniista rannastaan huolimatta löhölomakohde kovan tuulen takia. Atlantin rannalla sijaitseva marokkolaiskaupunki on tunnettu aktiivilomakohde. Se on kentien Marokon ja yksi maailmankin tunnetuimmista purje- ja leijalautailun keskuksista. Syy tälle ei kyllä jäänyt epäselväksi. Se tuuli rannalla oli jotakin käsittämätöntä. Hiukset meinasivat irrota päästä, ripset lepattivat tuulessa ja isoista korviksistani luovuin heti ovesta ulos astuttuani. Perjantai-iltaa vietimme rantabaarissa. Sitä hetkeä olin odotttanut. Rantabaarit ovat aina suosikkejani, missä ikinä liikunkaan. Marokkolainen Special Flag -olut käteen, ruokaa vatsaan ja olo oli aika kiva. Tuuli lennätti hiekkaa ruokani höysteeksi ja taisi olutkin olla hieman hampaissa narskuvaa laatua. Pisteeksi i:n päälle saimme kuunnella live-musiikkia. Yhdistelmä mies ja kitara toimii aina, etenkin rannalla ja auringonlaskun…

marokko roadtrip

Casablancan yöstä Marrakechin aamuun

Kone laskeutuu Casablancaan illalla. Kolmen hengen porukkaamme odottaa lentokentän porttien toisella puolella mies nimikyltti kädessään. Hän on autonkuljettajamme, joka ajaa meidät pimenevässä Marokossa Casablancan lentokentältä Marrakechiin. Mies autoineen kuljettaa meidät sivukujan laidalle Marrakechissa, josta jatkamme matkaa parin korttelin verran jalan. Rinkka selässäni on melko kevyt. En tiennyt, mitä Marokon matkalle pakata, joten pakkasin vain vähän. Kapeat kujat ovat viehättäviä, jopa pimeässä. En malttaisi odottaa, että aamu valkenee, jotta näkisin kaiken päivänvalossa. Saavumme majatalollemme, Riad Alegrialle, ja meidät ohjataan ylimpään kerrokseen. Olin autossa istuessamme toivonut, että majapaikassamme olisi kattoterassi. Olen nähnyt kuvia Marokon kattoterasseista. Kävelemme portaat ylös ja siellä se on, ihana kattoterassi. Terassilla näkyy ovi, huoneemme ovi. Miten maltan edes nukkua tällaisessa paikassa, kun haluaisin vain ihailla sen kauneutta? Nukun kyllä, mutta herään jo aamun pikkutunneilla moskeijasta kaikaavaan rukouskutsuun. Jatkan unia, on vielä aivan pimeää. Uneksin vielä pari tuntia, kunnes huomaan auringonvalon kuultavan ikkunan läpi. Ei, enää en malta nukkua. Olen Marokossa ja aurinko on noussut! Haluan ehdottomasti nähdä, miltä Marokko näyttää, tuntea, miltä se tuntuu sekä tuoksaista, miltä se tuoksuu. Haluan nähdä ja kokea sen kaiken heti. Muut nukkuvat vielä, kun puen päälleni ja avaan oven kattoterassille. Näen sinisen taivaan. Näen muurin, jonka päällä oli kymmeniä haikaroita…