luonto

15 Posts Back Home

♥  Jos haluat inspiroitua luontokohteista ja luontomatkailusta, olet oikeassa paikassa. Vien teidät tämän kategorian alla luontokohteiseen villistä viidakosta kotimaan helmien äärelle. Bongailemme eläimiä, ihailemme maisemia ja etsimme kauniita auringonlaskuja.  ♥

koli melonta

Meloen Kolin Hiekkasaarille – uusi perspektiivi kansallismaisemasta

Suomen kansallismaisema, Kolin huipuilta avautuva näkymä Pieliselle on maisema, joka useimmille nousee mieleen ajateltaessa Kolia. Kolin kiistämätön kauneus kannattaa kuitenkin kokea myös toisesta perspektiivistä, saariperspektiivistä. Vaikka Ukko-Kolin kalkkikivien päältä aukeava näkymä vetää hiljaiseksi, suosittelen myös toisenlaista tapaa ihailla kansallismaisemaamme ja ainakin itselleni hyvin perisuomalaista metsä- ja harjumaastoa. Suuntasinkin kaverini kanssa Kolille viime kesänä ja vuokrasimme kajakit, joilla pääsisimme sinne, minne silmä huipuilta käsin kantaa. Halusin tehdä sen, mitä olin aiemmin ylhäältä käsin katsellut ja ihmetellyt jonkun toisen tekevän eli meloa Pielisen selän halki ja kokea Kolin taikaa Hiekkasaariksi kutsutun saarijonon perspektiivistä. Vuokrasimme Kolin satamassa sijaitsevasta Koli Activesta kajakit ja suuntasimme kohti 22 kilometrin pitkää harjumuodostelmaa, joka kulkee Hattusaaren ja Valkeavaaran välillä. Päivä oli tyyni ja aurinkoinen, onneksi, suurena helpotuksena ainakin hieman kokemattomamman melojakaverini kannalta. Valitsimme pienen etukäteistyön perusteella kohteeksemme saaren nimeltä Iso Korppi. Se vaikutti rauhalliselta saarelta, jossa saa yöpyä nuotiopaikan ympäristössä.Meloimme tyynen Pielisen pintaa pitkin pari-kolme tuntia, välillä pysähdellen. Ihastelimme sivullamme avautuvaa maisemaa, jonka kaukaisuudessa näkyi Kolin huipuilla viliseviä ihmisiä. Ihmiset olivat etäältä muuttuneet jo lähes havaitsemattomiksi hahmoiksi ja jopa kaikki kolme suurta huippua tuntuivat eri perspektiivistä hyvin pieniltä kalliomuodostelmilta, jotka olisi voinut jäädä huomaamatta. Seikkailijattaren etukortilla kivoja etuja myös Kolin seudulle, muun muassa ratsastusta Kolilla ja…

toba-järvi

Sumatran Toba-järven alue on yksi maailman kauneimmista paikoista

Tulivuoren muodostamaan kalderaan on muodostunut järvi. Järven nimi on Lake Toba, paikallisella kielellä Danau Toba. Järvi sijaitsee Indonesiassa, Sumatran saaren pohjoisosassa. Järven keskellä on suuri saari, jonka nimi on Samosir. Se on maisemiltaan kuin Uusi-Seelanti pienoiskoossa ja ensimmäisen kerran suomalaiset reppureissaajat taisivat kuulla siitä Madventuresin Rikun ja Tunnan tarinoiden kautta. Nyt, vuosia myöhemmin, on minun vuoroni viedä teidät sinne, hypätkää kyytiin. Olin kuullut Toba-järvestä jo vuosia sitten, mutta unelmat Sumatran seikkailuista olivat aina siirtyneet aikataulullisista syistä tuonnemmaksi. Nyt, melkein kolmen kuukauden reppureissullani, päätin mennä kohti yhtä matkaunelmaani ja käydä tutustumassa upeana luontokohteena tunnettuun Sumatran saareen edes pienen pintaraapaisun verran. Kun saavuin Sumatralle laivalla Malesiasta, en ollut tarkkaan lyönyt lukkoon suunnitelmaani. Mielessä oli muutama paikka, jotka kutkuttivat mieltä muita enemmän, mutta lopullisen päätöksen Toba-järven matkasta tein vasta sumatralaisessa rannikkokaupungissa, Tanjung Balaissa, josta halusin jatkaa matkaani kohti joko pohjoisen Pulau Wehin saarta (jonne matkasin lopulta myöhemmin) tai Toba-järvelle. Ensin saapuva bussi määritti päämääräni ja muutaman tunnin minibussimatkan (jonka aikana paikalliset tytöt tuijottivat minua lähes taukoamatta ja somettivat tekemisiäni jatkuvasti) päästä löysin itseni Tobalta, Parapatin kylästä. (Sivuhuomioma mainittakoon myös mielenkiintoinen seikkailu lähtökaupungissa lähes olemattomalle bussiasemalle, jonne kävellessäni olin koko kaupungin ainoa länsimaalainen ja varsinainen nähtävyys. Matka asemalle keskeytyi muun muassa siihen,…

Mitkä ovat tärkeimmät retkeilyvarusteet?

Kaupallinen yhteistyö: Addnature Mitä pakata mukaan retkelle? Onko ulkoilukin välineurheilua? Minkälaisilla varusteilla pääsee hyvin alkuun ulkoilun maailmassa ja mitkä retkeilyvarusteet ovat omia suosikkejani? Olen boheemi matkailija, en välineurheilija. Retkeily- tai ulkoiluvarusteeni eivät ole koskaan olleet kalliita tai edes laadukkaita. Olen vaeltanut vanhan repun kanssa (kyllä, se satutti selkääni), tallustanut halvoissa vaelluskengissä (kyllä, ne kastuivat ja hikosivat) ja nukkunut halpahalliteltassa (ei, se ei pidä vettä). Viime vuodet ovat kuitenkin opettaneet, että varusteilla todellakin on väliä. Huonoissa varusteissa liikkumista voisi verrata vaikka huonolaatuisen television katseluun; sitä on aivan tyytyväinen, ennen kuin kokee ja näkee jotain paljon parempaa. Vanha televisio ajaa tehtävänsä siihen asti, kunnes näkee, miltä tarkka kuvanlaatu näyttää ja vanha reppu toimii, kunnes tajuaa uuden olevan selässä huomattavasti mukavampi ja kivuttomampi. Mitä enemmän ulkoilee, sitä merkityksellisemmäksi varusteet muuttuvat. Huonoissa varusteissa liikkumista voisi verrata vaikka huonolaatuisen television katseluun; sitä on aivan tyytyväinen, ennen kuin kokee ja näkee jotain paljon parempaa. Retkeilyvarusteiden markkinat ovat suuret ja jokaiselle löytyy jotakin. Jos olet sunnuntairetkelijä, et tarvitse markkinoiden kalleimpia varusteita, mutta jos vaellat pitkiäkin matkoja, hanki laadukkaimmat mahdolliset varusteet. Mitä sitten tarvitset? Mitkä retkeily- ja ulkoiluvarusteista ovat tärkeitä ja hyödyllisiä? Mitkä ovat omia suosikkejani monella tavoin ja monissa eri olosuhteissa matkailevana reissaajana ja ulkoilijana?…

Seikkailu on vain vaivan ja idean päässä

Kaupallinen yhteistyö: Addnature Helteinen kesä teki Suomesta ulkoilmaseikkailuiden temmellyskentän. Tänä kesänä en juurikaan lomaillut, nautiskelinhan vapaasta ajastani koko huhtikuun Indonesian auringon alla. Lomatonkin arki osoittautui silti elämykselliseksi, se vaati vain hieman vaivaa ja ideoita. Omistin tämän kesän mikroseikkailuille, seikkailuille aivan lähellä. Lämpimät ja valoisat kesäillat ja aikaiset aamut ovat olleet täydellisiä hetkiä nauttia Suomen luonnosta sen kukkeimpaan aikaan. Meloin, pyöräilin, lenkkeilin ja retkeilin. Pakkasin usein pitkänkin työpäivän jälkeen kajakin tavarasäiliöön riippumaton ja aamupalatarvikkeet ja suuntasin jollekin Helsingin saarista yöksi. Meloin vaihtuvaan määränpäähän ilta-auringon laskiessa ja heräsin auringon noustessa keittämään aamukahvit retkikeittimen kaasun yllä. Välillä hyppäsin pyörän selkään ja polkaisin jonnekin kotini lähelle yöksi, silti irti omasta kotipiiristäni. Luontoyön jälkeen pistin aina itseni jälleen kaupunkikuntoon ja suuntasin töihin levänneenä ja arjesta irti päästäneenä. Tein kaiken tämän ilman lomaa ja koin lomattomuudesta huolimatta olevani lomalla. Pienikin luontohetki rauhoittaa On tutkittu, että luonnossa liikkuminen laskee jo hetkessä verenpainetta ja stressitasoa. Pienikin irtiotto omasta arjesta virkistää ja palauttaa. Retken ei tarvitse olla monen päivän mittainen vaellus Lapissa, läheltäkin löytyy lukuisia vaihtoehtoja. Kynnys retkelle lähtöön nousee heti suureksi, jos suunnitelmat ovat suureelliset. Unohda arjessa retkeilyn suorittaminen ja mikroseikkaile lähellä ja lyhyestikin. Pakkaa mukaan tärkeimmät varusteet (omista varustesuosikeistani tulossa juttu aivan pian, *tilasin juuri…

The Pieces of Nature – rakkaudesta luontoon ja eläimiin

Olen aina ajatellut, että vanhana ja ryppyisenä minusta tulee sellainen puskissa tuntikausia kamera kaulassa lymyilevä luontovalokuvaaja tai Jane Goodallin kaltainen, eläimiä ymmärtävä nainen. Luontokohtaamiset ovat kultaa. Välillä tuntuu, etten ole viime aikoina korostanut tarpeeksi rakkauttani luontoon, etenkin viidakkoon ja eläimiin. Olen kertonut teille sooloseikkailuistani Borneon viidakossa, kohtaamisesta delfiinilauman kanssa, uinneista kilpikonnien kanssa ja muista luontoelämyksistä. Silti, en varmastikaan ole korostanut tarpeeksi erästä syytä, miksi alunperinkään aloitin tämän blogini. Vielä kuutisen vuotta sitten tietokoneeni kovalevy oli täynnä jakamattomia aarteita. Minulla oli kuvia apinoista, perhosista, elefanteista, mangusteista ja sadoista erilaisista kukista. Kuvia oli harvinaisistakin lajeista. Maailmassa oli virhe. Kukaan tässä maailmassa ei ollut nähnyt aarteitani ja halusin edes jonkun, jolle jakaa kuva-aarreaittani satoa. Päätin perustaa blogin. Blogini, kuten minäkin, on muuttanut muotoaan ja olemustaan. Alkuun en näyttänyt omia kasvojani, en kertonut koko nimeäni. Homma pyöri enemmän kuvien ympärillä. Nyt tarina kertoo omasta matkastani käsi kädessä maailmanmatkailun kanssa. Eläimiä ja luontoa näkyy, sulassa sovussa kaiken muun kanssa. Nyt, Instagramin ollessa koko ajan tärkeämpi kanava myös bloggaajille, jaan elämääni kuvina myös sen puolella. Kun laitan tililleni kuvan itsestäni tai puumajasta, kuva kiinnostaa. Kun pamautan samaiselle tilille kuvan apinasta, se jää vähälle huomiolle. Mutta haluan jakaa kuvia myös apinoista ja muista luontokappaleista! Haluan.…

islanti

Islanti – muistoja ja mielikuvia

Mikä on tämän hetken suosituin matkailumaa? Mikä maa on nostanut päätään viime vuosien aikana ja minne kaikki tuntuvat nyt matkustavan? Vastaus on Islanti ja syy matkailuinnolle on selkeä: Islanti on satumaisen upea. Tällä hetkellä karut ja luonnoltaan dramaattiset matkakohteet ovat etenkin sosiaalisessa mediassa kuumaa kamaa. Voiko joku sanoa, ettei oma Instagram-feed täyttyisi kuvista, jotka on otettu Islannissa, Färsaarilla, Skotlannissa, Kanadassa tai Yhdysvaltojen länsirannikolla? Omani ainakin pursuaa noita maisemia, Suomi ja Norja mukana seuraavina. Koska Islanti on nyt niin pinnalla, pistän oman Islanti-tarinani korreksi kekoon. Olen toistaiseksi kirjoittanut Islannista vain vähän, koska kokemukseni perustuvat aikaan ennen blogiani. Itse asiassa, Islannin matkalla sain ensikosketuksen järjestelmäkameraan ja voisi jopa sanoa, että yksi syy bloggaamiseen saattaa löytyä samaisesta asiasta. Vaikka faktatiedot Islannista ovat jo unohtuneet, vinkkaan muutamasta muistoihin, mielikuviin ja tunnelmiin perustuvasta jutusta. Ajoimme matkakumppanini kanssa viikon reissulla, vuonna 2009, Reykjavikista Húsavikiin, Pohjois-Islantiin. Ajoimme puolikkaan Islannin ympäri menevästä rengasreitistä, pidentäen reittiä koko läntisellä niemellä eli Snæfellsnäsin alueella, joka oli muuten koko matkan kohokohta. Mitä kaikkea jäikään mieleen Islannista? Antakaa, kun kerron. Parhaat vinkkini Islantiin  Vuokraa auto. Älä ota mitä tahansa autoa, kunnon nelivetoauto sen olla pitää. Tämä ei ole vain fiilisjuttu vaan olosuhteidenkin pakko. Etenkin off road -reitit on mahdotonta taittaa ilman…

inarinjarvi

Amatöörivaeltaja Inarijärven maisemissa ja Sevettijärven pirunpelloilla

*Yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliitto. Lapin matkailu ja vaelluslomat ovat nousussa, trendin aallonharjalla. Miten ensikertalainen koki yhdistetyn Inarijärven oleilun ja Ylä-Lapin vaellusloman ja rauhoittiko Lapin taika etelästä mukaan tarttuneen kiireisen mielen? Hyppään pois bussin kyydistä Hotelli Inarin pihassa. Bussimatkaa Rovaniemeltä on takana lähes viisi tuntia, mutta nyt olen perillä. Olen viimein perillä. Ponnaripäinen mies kävelee minua vastaan Inarijärven suunnalta. Tunnistan minua vastaan lompsivan ystävän. Ystävän, joka jätti pääkaupunkiseudun taakseen ja löysi onnen Inarin karusta maisemasta, karusta kauneudesta. Ystävän, joka elää nyt erämaan keskellä, hyvässä seurassa (kannattaa muuten kurkata aiemmin kirjoittamani juttu tästä paikasta). Voin välittömästi tuntea paikan, ehkä myös järven, rauhoittavan otteen nahoissani. Puheen tempo hidastuu. Samoin hidastuu hiljalleen myös sisäinen hektisyys, tiedän sen olevan tarpeellista. Samaan aikaan tiedän, ettei muutama päivä riitä kaiken kiireen taltuttamiseen. Inarijärven taikaa ja tulevaisuuden haasteita Pari päivää Inarissa vie minut lopulta syvälle (oikeastaan vasta pinnalle) saamelaiseen kulttuuriin, keskelle rakentamatonta ja pyhääkin luontoa. Muistan myös toisen ystäväni tarinat Inarijärvestä, tuosta kylmästä ja arvaamattomasta järvestä. Olen monet kerrat yrittänyt ujuttautua hänen mukaansa hänen perheensä mökille, mutta kaikki on aina jäänyt vain ajatuksen tasolle. Mökki on ollut alueella jo pitkään, sulassa sovussa luonnon kanssa. Muistan myös etäisesti television Leirinuotiolla-ohjelman, jossa Uuno-hahmo, Vesa-Matti Loiri, avaa toista ulottuvuutta itsestään…

Oletko nähnyt riikinkukon tanssivan?

Iso lintu istuu puun oksalla, miltei katkaisten oksan painollaan. Uroslintu on aitiopaikalla, tarkkailemassa lähestyviä, ulkonäöltään koruttomampia naaraita. Jeepin takapenkiltä näkyy tien ylittävä olio. Ruhtinaallisella perällä varustettu lintu ylittää hiekkatietä ja parkkeeraa itsensä tien viereen. Lähes saman tien se alkaa tanssimaan. Josko tänään onnistaisi? Jeeppimme parkkeerataan myös, ihastelemaan soidinmenoa. Lintu, ylväs riikinkukkouros, avaa hitaasti ja rutiininomaisesti sulkapeittonsa. Se pyöristää sadat ja taas sadat, luonnon tarkkaan suunnittelemat sulkansa viuhkaksi. Tanssi voi alkaa. Se tepastelee akselinsa ympäri, pitäen samalla naaraisiin vetoavaa ääntä. Se pöyhistelee ja ravistelee itseään, koko ajan akselinsa ympäri tepastellen. Näky vie ohikulkijan mukanaan ja ohittavan naaraan pää kääntyy. Silti, naaras jatkaa matkaansa. Tällä kertaa tanssijalkojen vipatus tai siipien väristely ei riittänyt. Sulat laskeutuvat, odottamaan seuravaa ohikulkijaa. Ehkä sitten onnistaa. Sijainti: Sri Lanka, Yala National Park

lappi

Matka Lappiin: Luontohelmiä, erämaateatteria ja saamelaisuutta

*Yhteistyössä Suomen luonnonsuojeluliitto. On tullut aika laittaa rasti ruutuun. Vaellusmatka Lappiin, check. Oikeastaan voin piirtää rastini vasta ensi viikolla, kun suuntaan Inariin, Suomi-neidon pään alueelle (ja lähes vuonna 1944 menetettyyn toiseen käsivarteen asti) seikkailemaan. Vaikka olen tallaillut maailman polkuja monessa kolkassa, olen käynyt Lapin suunnalla aiemmin vain kerran. Kuusamon seutua ei tosin vielä pitäisi kutsua Lapiksi, vaikka siellä poroja pörrääkin. Nyt, aivan oikeasti, oikea Lappi-hetkeni on jo nurkan takana. Inarijärvi tiesi tulostaan elämääni, tai minä tiesin sen tulosta minun elämääni. Olin jo vuosi sitten liimannut uuteen aarrekarttaani sanan Inarijärvi. En edes tiennyt, miksi sinne halusin mennä ja miksi minulla oli tarve liimata tuo sana toiveideni ja suunnitelmieni kartalle. Siellä se paperiin liimattu sana on vaatekaapissani muistutellut unelmastani ja nyt unelma Lapista sai siivet. Pitäkää hulluutena tai älkää, en suinkaan aivan itse edes pistänyt Lapin matkaani tuumasta toimeen. Ystäväni oli vinkannut 100-vuotiasta Suomea juhlivan Suomen 100 luontohelmeä -kampanjan tiimoilta minut hyväksi tarinankertojaksi Suomen Luonnonsuojeluliiton järjestämän tutkimusmatkan tiimoilta Lappiin. Kun puhelu asiasta tuli, en tietenkään kieltäytynyt, ennemminkin hihkuin ilosta. Tilaisuuteni tarttua unelmaa sarvista oli tullut. Kirsikkana kakun päälle hyvä ystäväni kertoi olevansa menossa vaeltamaan samalle suunnalle, aivan samoina päivinä. En siis vaellakaan tällä kertaa ryhmässä (mikä oli toinen vaihtoehto matkan…

cies saaret espanja

Espanjan Cies-saaret − maailman parhaan rannan ja majakoiden koti

*Yhteistyössä momondo. Espanjan rannikolla, Atlantin valtameren syleilyssä, sijaitsee the Guardianin maailman parhaimmaksi rannaksi nimeämä ranta. Rodasin valkohiekkainen ranta ei suinkaan ole ainoa Galician rannikolla sijaitsevien Cies-saarten vetonaula. Roomalaiset ovat aikoinaan nimenneet  jopa koko saariryhmän jumalten saariksi. Kuulin Cies-saarista ensimmäisen kerran noin vuosi sitten. Espanjan Galiciasta kotoisin oleva poikaystäväni on halunnut heti ensimmäisestä Galician visiitistäni alkaen halunnut viedä minut mielestään Galician upeimmille saarille, mutta aina tuli mutkia matkaan. Kolmas kerta toden sanoi ja kolmas vierailuni niin sanottuun Anoppilaan oli kelien ja aikataulujen kannalta suotuisa. Otimme suunnaksi nuo suureksi puheenaiheeksi nousseet saaret ja olen taas himpun verran sivistyneempi matkailija. Miten ihmeessä sivistyksessäni olikin voinut olla Ciesin saarien kokoinen aukko? https://flic.kr/p/WE8FEc https://flic.kr/p/VqBRcH https://flic.kr/p/Wswokz https://flic.kr/p/WswnfD https://flic.kr/p/VoDh9N https://flic.kr/p/WpcfFo Mikä ihmeen Cies? Ciesin saariryhmä on osa Atlantin saarten kansallispuistoa ja myös luonnonsuojelualuetta. Karunkauniista ja jylhästä luonnostaan tunnettuun saariryhmään kuuluu kolme saarta: Monte Agudo, O Faro ja San Martiño. Niistä kaksi ensimmäistä kuroutuu yhteen valkohiekkaisen rannan muodostamalla maapläntillä eli Rodasin (Play de Rodas) rannalla, jonka The Guardian on nimennyt maailman parhaimmaksi rannaksi. Alue on lintujen pesimäaluetta ja luonnoltaan monimuotoista. Saarien ympäristössä on maailman suurin lokkien yhdyskunta, jopa 22 000 paria kirkuvia lokkeja. Pienenä varoituksen sanana, muista pysyä etäällä pesivistä lokeista. Lokit pitävät kyllä huolen reviiristään,…

intian vesiputous

Vesiputous keskellä Goan viidakkoa

Intian Goa on paljon muutakin kuin turistien kansoittamia rantoja ja kaduilla vaeltavia lehmiä. Goalta voi löytää myös palan paratiisia, vaikka vesiputouksen keskeltä viidakkoa. Auringossa vaalenneet ja merivedessä uineet hiukseni hulmuavat tuulessa, kun istun ilman kypärää skootterin takapenkillä. Haluan tuntea, aistia ja haistaa vapauden! Espanjalaiseni kääntää kaasua vuokraskootterissa ja yritämme pysytellä berliiniläisten ystävieni perässä. Vain he tietävät tien määränpäähämme. Onneksi näillä main ei ole poliisia, muuten kypärättömyydestä ja vääränlaisilla kilvillä varustetusta skootterista tulisi tupenrapinat. Olemme ajaneet tunnin verran. Lähdimme matkaan Etelä-Intian Goan rennosta paratiisista, Agonda beachilta. Suuntana on Netrawali Wildife Sanctuary, jos oikein muistan. Hyväkuntoiset tiet kiemurtelevat kauniin ja hiljaisen luonnon keskellä, vastaantulijoita ei juurikaan ole. Näillä teillä uskaltaisin helposti ajaa vaikka yksinkin. Jos joku pyytäisi minua arvaamaan sijaintini, en osaisi liittää maisemaa tai tunnelmaa Intiaan. Se ei millään tavoin sovi stereotypiaan likaisesta ja meluisasta Intiasta. Ostamme pieneltä kojulta eväitä ja tankkaamme skoottereiden tankit täysiksi vielä ennen määränpäähän saapumista. Polttoaine kaadetaan käytetyistä muovipulloista, kuten monessa Aasian maassa toimitaan. Tällä pienellä paikkakunnalla ei taatusti ole virallisia bensa-automaatteja. Pian näen edessäni portin ja saavumme vartijankopille. Kamerasta pitäisi kai maksaa jotakin, onneksi piilotin kamerani jo aiemmin laukkuun. Maksamme silti pienen sisäänpääsymaksun ja lukaisemme pikaisesti infotaulun tiedot läpi. Taulu kertoo meidän saapuvan luonnonpuistoalueelle,…

nuuksio espoo

Poroja ja pannukahvia kodassa – pala Lappia Espoossa

Tiesitkö, että Espoon Nuuksiossa on poroja, joita voi ruokkia? Entäs olisitko kuvitellut, että Nuuksiossa on myös kota, josa juoda kahvia? Pala Lappia löytyy siis yllättävänkin läheltä. Moni kaukomailta Suomeen matkustava mieltää tammikuisen Suomen talven ihmemaana. Lunta on kinoksittain, joulupukki lentelee taivaalla ja porot jolkottevat pelloilla. Myös punanenäinen Ruudolf on porojen joukossa. Tiedämme tosin, että mielikuva on lähempänä satua kuin totta. Tiedämme ainakin, ettei Etelä-Suomi ole muuttuneen ilmaston takia tammikuussakaan välttämättä lumen peittämä. Tammikuinen torstai näytti kuitenkin minulle ja kansainväliselle bloggaajaporukalle aivan uuden puolen Etelä-Suomesta, tarkemmin Espoosta. Vaikka tuolloin Helsinki oli lähes lumeton, Espoota peitti valkoinen vaippa. Suomea on markkinoitu parin viime vuoden ajan uuden Stopover Finland -kampanjan avulla ja tähän tuotteeseen pääsin tutustumaan. Maamme kautta lentäville matkailijoille on tarjottu mahdollisuutta tutustua Suomeen pintaraapaisun verran jopa lentojen välissä. Sama mahdollisuus on tiestysti olemassa myös vaikka kotimaanmatkailijoille ja meille omatoimiseikkailijoille. Olisitko arvannut, että Nuuksiossa on poroja tai että Nuuksiossa voi juoda pannukahvit kodassa? Pala Lappia Espoossa – poroja ja kotakahvia Yhden puolikkaan päivän aikana oli mahdollista valita itselle sopiva lähimatka ja pääsin tällä kertaa testaamaan Espoon tarjontaa. Retki lupasi pienen palan Lappia ja sen saimme. Kuka olisikaan arvannut, että muuten niin tuttu Nuuksion kansallispuisto kätkee sisäänsä salaisuuksia. Olisitko arvannut, että…

Navigate