karavaanari

17 Posts Back Home

Road trip -osio vie matkoille teitä pitkin, yleensä matkailuautoillen. Hyppää liikkuvan kodin kyytiin!

matkailuato euroopassa

Matkailuautolla Euroopan rannoilla

Matkailuauto tai pakettiauto mahdollistaa todellisen vapauden Euroopan matkalla, ainoat rajoitteet ovat aika ja säädökset. Meidän 27-vuotias matkailuautomme, Oskari, on onnekas kaveri. Se on päässyt entisen omistajansa kanssa kiertelemään Suomea ja meidän kanssamme laajentamaan reviiriään jo suureen osaan Eurooppaa, Baltia mukaan lukien. Espanjalainen lähti unelmiensa matkalle lähes tasan vuosi sitten. Hän ajoi auton Suomesta Baltian läpi Ranskaan, Atlantin aaltojen kohinan luokse. Minä hyppäsin kyytiin pariksi viikoksi Ranskassa, josta ajoimme yhdessä lähes koko Biskajanlahden läpi, Espanjan Galiciaan asti. Auto jäi talviteloille Espanjaan, josta meidän yhteinen matkamme jatkui tänä kesänä Portugaliin asti. Portugalista jouduin itse jatkamaan matkaa lentämällä, mutta espanjalainen ajoi Oskarin takaisin Suomeen elokuuksi. Kilometrejä kertyi ja autovanhus laahusti, mutta selvisi kuin…

puskaparkki

Vastuullista puskaparkkeerausta

Karavaanareiden keskuudessa on taas kuhistu. Matkailuajoneuvon puskaparkkeeraus eli toisin sanoen leirintäalueen ulkopuolinen yöpyminen tuntuu herättävän vahvoja ajatuksia puolesta ja vastaan. Karvat alkoivat nousta, kun SF-Caravan ry:n puheenjohtaja Juha Hämäläinen tuomitsi vahvasti vapaamman karavaauksen eli tavan, jonka puolesta itsekin rauhaa ja hiljaisuutta rakastavana karavaanarina olen puhunut jo monet kerrat. Haluaisin ajatella, että perinteinen karavaanaus ja − millä ikinä termillä vapaampaa karavaanausta halutaankaan kutsua − “puskaparkkeeraus” voisivat kulkea käsi kädessä, sulassa sovussa ja toistensa rinnalla. Näin ei kuitenkaan ole ja eripuraa tuntuu riittävän vaikka muille jaettavaksi. Miksi ihmeessä tämänkin elämäntavan piirissä pitäisi olla oikea ja väärä tapa toimia? Eikö jokainen saa karavaanata juuri omalla tavallaan, kunnioittaen ympäristöä ja kanssakaravaanareita? SF-Caravan ry:n puheenjohtaja…

Bussilla Euroopassa

Bussilla edullisesti Euroopassa

Ennen matkailuautoiluun hurahtamista olen istunut julkisissa kulkuneuvoissa paljon, todella paljon. En ole pitänyt itseäni autonvuokraajatyyppinä, eikä etenkään yksin matkatessa auton vuokraaminen ole tullut pieneen mieleenikään. Yksin se on kallista ja nautin maisemien katselusta liikaa voidakseni keskittyä ajamiseen. Totuushan myöskin on, etten ole kertaakaan istunut Oskari-matkailuauton ratissa. Se rooli kuuluu espanjalaiselleni. Euroopassa liikkuessa junamatkustus on hyvä vaihtoehto, mutta usein junaa edullisemmin pääsee busseilla. Reilipassi on asia erikseen, mutta myös sille bussifirmoilla on kilpailukykyisiä vaihtoehtoja, joiden avulla Euroopassa voi suhailla parikin viikkoa ristiin rastiin hintaan 195 euroa. Tallinnasta pääsee muuten välillä Berliiniin noin 20 euron hintaan, vinkkinä vain. Muutama kuukausi takaperin liityin karavaanausreissullamme Eukan ja Oskarin seuraan Ranskan rannikolla. Aiemmin olen matkustanut…

matkailuautolla euroopassa

Matkailuautolla Euroopassa – vapaan elämäntavan ytimessä

Olen matkailuautolla Euroopassa. Herään aamulla valtameren aaltojen tasaiseen kohinaan. Keitän kahvit, valmistelen aamupalan ja istun matkailuautomme kotoisan pöydän ääreen nauttimaan aamiaisesta, jonka kruunaa täydellisyyttä hipova maisema. Samanlaista maisemaa ei monikaan hotelli voisi tarjota. Kaiken kukkuraksi euroilla mitattavaa hintaa yölle liikkuvassa kodissamme ei ole, mutta sen arvo tunnetasolla on mittaamaton. Matkailuautoelämän antama vapaus on itselleni kaikki kaikessa. Espanjan ja Ranskan matkalla emme olleet sidottuja paikkoihin tai hotelleihin. Etenimme Biskajanlahden rannikkoa, pysähdellen kauniissa ja kiinnostavissa paikoissa. Ainoa rajoite oli aikataulu. Maksoimme parin viikon matkan aikana majoituksesta yhteensä noin 120 euroa, kolmelle eri leirintäalueelle. Leirintäalueita käytimme vain päivinä, kun halusimme lämpimään suihkuun, päästä pesemään pyykkejä tai kun tarvitsimme sähköä. Upeimmat yöpaikat löytyivät kuitenkin…

Matkailuautolla espanjassa matka

Karavaanipäiväkirjat: Galiciaa ja viimeisten päivien tunnelmia

Päivä 12, 13 ja 14 Galicia, olemme todellakin perillä määränpäässämme. Avaan silmät jälleen kerran uuden hiekkarannan kupeesta, aaltojen kohinan keskellä. Näihin aamuihin voisi tottua, oikeastaan alankin jo tottua. Tuntuu samaan aikaan helpottavalta että kamalalta, että olemme tulleet tämän matkan määränpäähän. Helpottavalta määränpään saavuttaminen tuntuu ainoastaan, koska Oskarilla ei ole kaikki hyvin. Jo aiemmin sen reistaillessa oltiin epäilty moottorin kannentiivisteen (älkää kysykö, mikä se on) olleen rikki, mutta vika pistettiinkin johonkin tiivistenauhaan. Nyt alamme olla vakuuttuneita, että vika on alun perin pelkäämämme. Onni on, että nyt Oskaria ei tarvitse korjata kiireellä, hinnalla millä hyvänsä. Nyt se ei ole enää jossakin pienellä paikkakunnalla Alpeilla vaan espanjalaiseni kotikulmilla, jossa apua saa myös ystäviltä.…

matkailuautolla euroopassa

Karavaanipäiväkirjat: Pelkoa ja kiukkua, välillä näinkin

Päivä 11 − Espanjan rannikolla karavaanaamassa Päivä alkaa hieman kireissä tunnelmissa Ribadesellan kaupungissa. Elämä pienessä ja liikkuvassa kodissa, kaikki jaettuna, ei aina ole helppoa. Ihmissuhteet eivät ole helppoja muutenkaan ja kun siihen vielä yhdistetään pientä aikataulustressiä, autohuolia ja muuta, riitelypaketti on valmis. Onneksi välillä riitely puhistaa ilmaa. Toisaalta olen oppinut, että me kaksi tulemme kai aina olemaan melko tulinen kombinaatio, tarvitaan ilmaan puhtautta tai ei. Aamiaisen jälkeen jatkamme matkaa. Pienen arvonnan päätteeksi otamme suunnaksi rantakaupungin nimeltä Tapia de Casariego. Matkaa on noin kilometriä ja saavumme perille lounasaikaan. Lounaspaikaksi valikoituu satamassa sijaitseva Nautico, joka vaikuttaa vilkkaalta. Vilkkaus on aina hyvä merkki. Lounas on kolmen ruokalajin lounas, jonka saan varioitua itselleni sopivammaksi.…

Ribadesella Espanja matka

Karavaanipäiväkirjat: Ribadesellan hurmaava rantakaupunki

Päivä 10 – Ribadesella Tuntuu hyvältä herätä uuteen päivään auringon valaisemien vuorten alapuolelta, lintujen laulaessa ja sirkkojen sirittäessä. Päärynäpuut, omenapuut ja viikunapuut ympärillämme luovat mukavaa tunnelmaa aamuauringon säteiden osuessa niiden vihreisiin lehtiin. Aika rientää. Uusi päivä on taas luonamme ja matkan on taas jatkuttava. Meillä on vielä noin 500 kilometriä ajettavana ja aikaa on enää muutama päivä. Minne ihmeeseen tämä aika rientää? Kahden viikon loma tuntui ruhtinaallisen pitkältä ajatuksen tasolla, mutta realistisesti se on vain pieni hetki. Onneksi siihen pieneen hetkeen mahtuu monen kuukauden edestä elämyksiä ja kauneutta, mutta silti se hetki on liian lyhyt. Tuntuu, kuin olisimme vasta pääsemässä alkuun matkan kanssa ja kohta se jo loppuu. Tämä tunne…

Picos de Europa

Karavaanipäiväkirjat: Picos de Europa

Päivä 9 – Picos de Europa Heräsin San Vicenten kaupungin satama-alueen parkkiruudusta ensimmäisen kerran jo joskus aamuyöllä. Se senkin inisevä pieneliö herätti vinkunallaan minut raapimaan sormeani, johon se samainen pieni pirulainen oli pistänyt. Kurkkasin ikkunasta ja vedessä lillluvat puuveneet olivat oikeastikin veden vallassa, toisin kuin illalla laskuveden aikaan olivat olleet. Uni tulee onneksi vielä luokseni ja viipyy oikeaan aamuun asti. Aamiaisen jälkeen jatkamme pikimmiten matkaa kohti seuraavaa kohdetta, joka on näiltä näkymin rannikkokaupunki Lljanes. Siellä pitäisi olla surffiaaltoja, niiden perässähän me aika pitkälti olemme pistelleet menemään. Suunnitelma muuttuu, kun tajuamme olevamme todella lähellä Picos de Europan kansallispuistoa. Tuo vuorenhuippujen kansallispuisto on kiinnostellut jo pidempään. Tilaisuutemme on tullut, mutta kestääkö Oskari…

Karavaanipäiväkirjat: Santoña ja San Vicente

Päivä 8 − Santoña ja San Vicente Aamun ensimmäiset valonsäteet herättävät minut Oskarin yläpediltä joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Kurkkaan ikkunasta ulos, värikkäiden tiibetiläisten lippujen välistä. Näen pitkän, hiljaisen hiekkarannan. Sen saman, jonka viereisellä parkkipaikalla olimme yömme viettäneet. Pitkä aamukävely hiekkarannalla, Atlantin aaltojen kohistessa. Hyräilen itsekseni, katselen vedessä surffaavaa espanjalaistani ja olen omissa ajatuksissani. Tällaisia aamuja ei voita mikään, meren rauhoittavaa voimaa ei voita mikään. Kävelen pitkän rannan päästä päähän, välillä hölkkäänkin. Palaan autolle, jonne näen surffarini jo suuntaavan. Viereisessä autossa nukkunut nainen heräilee. Hän on sveitsiläinen ja on reissannut omalla farmariautollaan jo monta kuukautta. Talven hän viettää Sveitsin Alpeilla. Hän kertoo olevansa onnellisimmillaan eläessään juuri näin. Hän antaa meille…

Karavaanipäiväkirjat: Tavallisia espanjalaisia rantakaupunkeja

Päivä 7 − Rantakaupungista rantakaupunkiin Harmaa aamu ja ensimmäinen syksyisen sateinen päivä matkallamme alkoi leirintäalueelta San Sebastianin vuoristoseudulta. Aamiaisen jälkeen kirjaudumme ulos suhteellisen kalliilta leirintäalueelta, joka maksaa meille 32 euroa. Ainakin alue oli todella siisti ja hyvin huollettu, vaikka hintaakin sillä on yli 10 euroa enemmän kuin keskiverrolla leirintäalueella täällä päin Eurooppaa. Aloitamme päivän ennalta päättämättömän ajourakan. Suunnan tiedämme, määränpäätä emme. Suuntamme on kohti etelää ja kohti Galiciaa. Ohjastamme navigaattorin viemään meidät kohti Santanderia, matkan varrelle jää kaupungeista muun muassa Bilbao. Nyt emme halua kuitenkaan kaupunkiin, haluamme surffirannalle. Reitti vie meidät vuoriston läpi, se ei ole Oskarille koskaan hyvä asia. Tarkkailemme Oskarin lämpöjä, jotka pysyvät juuri ja juuri hallussa. Vettä…

Karavaanipäiväkirjat: San Sebastian ja Richard Gere

Päivä 6 – San Sebastian Uusi aamu Biarritzissa, omassa liikkuvassa hotellissamme, alkaa kuten edellinenkin. Jo seitsemän aikaan aamulla kaduilla alkaa näkyä märkäpukua päälleen kiskovia surffareita ja aamulenkkeilijöitä. Eukka suuntaa heti autossa nautitun aamukahvin jälkeen veteen, minä jo kantakuppilakseni muodostuneeseen Etxola Bibiin, josta tilaan café au lait -kahvin ja croissantin. Biarritzissa on elämää jo kahdeksan aikaan aamulla jopa lauantaina. Nautiskelen auringosta, merinäköalasta ja aamukahvistani. Tuntuu haikealta jättää Biarritz taakse, olen menettänyt yhden palan matkailusydämestäni Biarritzin rennon tyylikkäälle kaupungille. Matka jatkuu, mutta ajettavaa seuraavaan kohteeseemme eli Espanjan San Sebastianiin on vain noin 50 kilometriä. Tie vie pitkin rannikkoa ja kauniissa maisemissa. Moni reitin varrella olevista rantakylistä vaikuttaa kauniilta. Me emme kuitenkaan pysähdy,…

Biarritz matkailuauto roadtrip surffaus

Karavaanipäiväkirjat: Surffia ja silmäniloa

Päivä 4 Aikainen aamu, matkan neljäs aamu, Biarritzissa tuntuu edelleen kuin unelta. Heräämme Oskarimme yläpedistä ja aamun ensimmäinen ääni on valtameren kohina. Avaan ikkunan ja näen märkäpukua päälleen kiskovan miehen edessämme olevan auton vieressä. Mies huomaa tuijotukseni ja käännän pääni merelle. Kokkailemme aamiaista tarvikkeista, joita kaapista löytyy, ennen kuin suuntaamme leipomoon hakemaan 90 senttiä maksavaa patonkia ja kauppaan hakemaan juustoja. Olemme todellakin parkissa Biarritzin parhaalla paikalla ja yö ei maksanut meille penniäkään. Kahvi näissä maisemissa maistuu taivaalliselta ja aurinkokin alkaa jo lämmittää. Päivä kuluu rantaelämän yhdistyessä kaupunkielämään. Tämä paikka on täydellinen kombinaatio rentoa rantaelämää (kaduilla paljain varpain kävelevine surrareineen) ja hienostuneen tyylikästä kaupunkielämää. Biarritz saattaa olla vienyt paikan omien suosikkikaupunkieni…

Biarritz matkailuautolla

Karavaanipäiväkirjat: Biarritz

Päivä 3 − Biarritz ja Hossegor Matkan kolmas roadtrip-päivä alkaa kolauksilla ja herään aikaisin aamulla Oskarin kolahteluun. Onneksi kyse ei ole muusta kuin leiripaikkamme puiden heittelemistä tammenterhoista, jotka tipahtelevat silloin tällöin auton peltiin. Lomalla ei tarvitse herätyskelloa, mieluummin herään lintujen viserrykseen ja tammenterhojen tipahteluun. Teemme tapamme mukaan herkullisen aamiaisen, josta tosin onnistun heittämään kahvit syliini ja penkeille. Pieni huolimattomuus on näköjään tullut matkalleni mukaan, onnistuin nimittäin myös pari päivää aiemmin tuhoamaan kalliin kamerani päästämällä sen veden valtaan. Tai oikeastaan vesi otti sen valtaansa aika yllättäen, mikä ei tosin vakuutusyhtiön mielestä ollut yllättävää tai ennalta arvaamatonta. Olen siis koko matkan ilman kunnollista kameraa, mutta näillä mennään. Saattaa ottaa aivoon aika paljonkin,…

Karavaanipäiväkirjat: Arcachonista Hossegoriin

Päivä 2 − Arcachon ja Hossegor Herään ennen kuin kello soi. Kurkistan matkailuautomme sängyn yläpuolella olevasta ikkunasta ulos ja näen taivaan maalautuneen auringonnousun väreillä. Sirkat sirittävät ja linnut visertävät, haluan herätä jo ajoissa uuteen päivään unelmieni matkalla. Tällainen olen, elämystenmetsästäjä. Tepastelen yksin rannalle paljain jaloin, tavoitteeni on matkan aikana viettää mahdollisimman paljon aikaa avojaloin ja meikittä. Ranta on muutaman minuutin kävelymatkan päässä karavaanausmetsästämme, mutta aaltojen pauhaus kuuluu autollemme asti. Se on pelkästään mukava ääni, vaikka muuten en olekaan melun ystävä. Olen rannalla ainoa ihminen, hetkeä myöhemmin nainen kävelee koiransa kanssa rantaa kohti, seuraavaksi tulee kaksi kalastajaa. Tunnelma on pastellinen ja kilometrien pituinen hiekkaranta on värjäytynyt jo nousevan auringon väreillä. Juomme…

Karavaanipäiväkirjat: Dune du Pilat

Päivä 1 − Dyyneillä Ranskassa Saavuin aamulla jo ennen auringonnousua määränpäähäni. Olin kaupungissa nimeltä Bordeaux, Ranskassa. Takana oli kahdeksan tuntia huonosti nukuttuja yöunia, kuuman bussin penkeille käpertyneenä. Väsymyksestä huolimatta olin innoissani. Kysyin ohikulkijalta neuvoa bussiasemalle, josta tiesin saavani neovoja, sillä minun oli päästävä lentokentälle. Lentokentällä astuisin Oskarimme kyytiin ja minun sekä espanjalaiseni kauan odotettu karavaanausreissu voisi virallisesti alkaa. Sain neuvot ja hyppäsin raitiovaunuun, joka tuli eteeni, ennen kuin kerkesin ostaa lippua. Seuraavaksi tarvoin pitkin vasta heräilevän kaupungin hiljaisia katuja. Kaupungilla liikkui lisäkseni lähinnä lenkkeilijät ja siivousautot. Bordeaux ei saanut sukkia pyörimään jaloissani, ainakaan näin lyhyellä visiitillä. Seuraavaksi minun piti löytää bussipysäkki, josta bussi numero yksi lähtisi kohti lentokenttää. Kysyin vielä…

lahden caravan messut

Minä, Ville Haapasalo ja Caravan-messut

Mitä yhteistä on minulla, tv-kasvo Ville Haapasalolla ja karavaanauksella? Ei ainakaan Venäjän matkat, koska en ole koskaan matkustanut siellä, toisin kuin Ville. Meitä yhdistävä tekijä on Lahdessa tänä viikonloppuna järjestettävä tapahtuma, Lahden Caravan-messut. Ai miten niin tuo tapahtuma yhdistää meitä ja miten ihmeessä Ville liittyy karavaanaukseen? Haapasalon poika sattuu juontamaan ainakin osittain kyseistä tapahtumaa ja arvatkaas, kuka omatoiminen karavaanari eli urbaanari nousee sunnuntaina lavalle Villen tentattavaksi? Täältä nousi jo innokas käsi pystyyn eli minä se olen, minä vastailen sunnuntaina klo 12 muutamiin nykyään myös karavaanauksesta innostuneen Villen kysymyksiin. Jännää! Oli muuten hieman jännittävät hetket tällä viikolla, kun matkailuautomme Oskari joutui Saksassa ongelmiin. Siinä miettiessäni, mikä Oskaria vaivaa, mietin jo monenmoisia…

Navigate