maitse matkailu

Maata pitkin matkalle

Maata pitkin matkustaminen on nostanut suosiotaan viime vuosina samaan aikaan, kun lentomatkustamisen päästöistä puhutaan entistä enemmän. Oli menopelisi sitten pyörä, auto tai juna, kaikki tavat kelpaavat.

Lähtisitkö kanssani karavaanaamaan?

Olin viime viikonlopun ajan taas karavaanari, liian pitkän tauon jälkeen. Vanha Oskari (se matkailuauto, jolla reissasin entisen poikaystäväni kanssa siellä ja täällä) poistui elämästäni jo pari vuotta sitten ja on nykyään jo uuden omistajan käytössä. Sitä autoa ja sitä elämäntapaa on ollut kova ikävä, liikkuvan kodin elämäntapaa.

matkailuato euroopassa

Matkailuautolla Euroopan rannoilla

Matkailuauto tai pakettiauto mahdollistaa todellisen vapauden Euroopan matkalla, ainoat rajoitteet ovat aika ja säädökset. Meidän 27-vuotias matkailuautomme, Oskari, on onnekas kaveri. Se on päässyt entisen omistajansa kanssa kiertelemään Suomea ja meidän kanssamme laajentamaan reviiriään jo suureen osaan Eurooppaa, Baltia mukaan lukien. Espanjalainen lähti unelmiensa matkalle lähes tasan vuosi sitten. Hän ajoi auton Suomesta Baltian läpi Ranskaan, Atlantin aaltojen kohinan luokse. Minä hyppäsin kyytiin pariksi viikoksi Ranskassa, josta ajoimme yhdessä lähes koko Biskajanlahden läpi, Espanjan Galiciaan asti. Auto jäi talviteloille Espanjaan,…

puskaparkki

Vastuullista puskaparkkeerausta

Karavaanareiden keskuudessa on taas kuhistu. Matkailuajoneuvon puskaparkkeeraus eli toisin sanoen leirintäalueen ulkopuolinen yöpyminen tuntuu herättävän vahvoja ajatuksia puolesta ja vastaan. Karvat alkoivat nousta, kun SF-Caravan ry:n puheenjohtaja Juha Hämäläinen tuomitsi vahvasti vapaamman karavaauksen eli tavan, jonka puolesta itsekin rauhaa ja hiljaisuutta rakastavana karavaanarina olen puhunut jo monet kerrat. Haluaisin ajatella, että perinteinen karavaanaus ja − millä ikinä termillä vapaampaa karavaanausta halutaankaan kutsua − “puskaparkkeeraus” voisivat kulkea käsi kädessä, sulassa sovussa ja toistensa rinnalla. Näin ei kuitenkaan ole ja eripuraa tuntuu…

Bussilla Euroopassa

Bussilla edullisesti Euroopassa

Ennen matkailuautoiluun hurahtamista olen istunut julkisissa kulkuneuvoissa paljon, todella paljon. En ole pitänyt itseäni autonvuokraajatyyppinä, eikä etenkään yksin matkatessa auton vuokraaminen ole tullut pieneen mieleenikään. Yksin se on kallista ja nautin maisemien katselusta liikaa voidakseni keskittyä ajamiseen. Totuushan myöskin on, etten ole kertaakaan istunut Oskari-matkailuauton ratissa. Se rooli kuuluu espanjalaiselleni. Euroopassa liikkuessa junamatkustus on hyvä vaihtoehto, mutta usein junaa edullisemmin pääsee busseilla. Reilipassi on asia erikseen, mutta myös sille bussifirmoilla on kilpailukykyisiä vaihtoehtoja, joiden avulla Euroopassa voi suhailla parikin viikkoa…

matkailuautolla euroopassa

Matkailuautolla Euroopassa – vapaan elämäntavan ytimessä

Olen matkailuautolla Euroopassa. Herään aamulla valtameren aaltojen tasaiseen kohinaan. Keitän kahvit, valmistelen aamupalan ja istun matkailuautomme kotoisan pöydän ääreen nauttimaan aamiaisesta, jonka kruunaa täydellisyyttä hipova maisema. Samanlaista maisemaa ei monikaan hotelli voisi tarjota. Kaiken kukkuraksi euroilla mitattavaa hintaa yölle liikkuvassa kodissamme ei ole, mutta sen arvo tunnetasolla on mittaamaton. Matkailuautoelämän antama vapaus on itselleni kaikki kaikessa. Espanjan ja Ranskan matkalla emme olleet sidottuja paikkoihin tai hotelleihin. Etenimme Biskajanlahden rannikkoa, pysähdellen kauniissa ja kiinnostavissa paikoissa. Ainoa rajoite oli aikataulu. Maksoimme parin…

roadtrip matkailuautolla Espanjassa

Haikeutta ilmassa liian hienon karavaanausreissun jälkeen

Ranskan ja Espanjan roadtrip päättyi noin viikko sitten ja olen palannut arkeen. Olo on ollut tämän viikon levoton ja jopa hermostunut. Miksi ihmeessä? Yleensähän palaan matkoilta silmät loistaen ja virtaa täynnä. Mitä ihmettä nyt on tapahtunut?

Matkailuautolla espanjassa matka

Karavaanipäiväkirjat: Galiciaa ja viimeisten päivien tunnelmia

Päivä 12, 13 ja 14 Galicia, olemme todellakin perillä määränpäässämme. Avaan silmät jälleen kerran uuden hiekkarannan kupeesta, aaltojen kohinan keskellä. Näihin aamuihin voisi tottua, oikeastaan alankin jo tottua. Tuntuu samaan aikaan helpottavalta että kamalalta, että olemme tulleet tämän matkan määränpäähän. Helpottavalta määränpään saavuttaminen tuntuu ainoastaan, koska Oskarilla ei ole kaikki hyvin. Jo aiemmin sen reistaillessa oltiin epäilty moottorin kannentiivisteen (älkää kysykö, mikä se on) olleen rikki, mutta vika pistettiinkin johonkin tiivistenauhaan. Nyt alamme olla vakuuttuneita, että vika on alun perin…

matkailuautolla euroopassa

Karavaanipäiväkirjat: Pelkoa ja kiukkua, välillä näinkin

Päivä 11 − Espanjan rannikolla karavaanaamassa Päivä alkaa hieman kireissä tunnelmissa Ribadesellan kaupungissa. Elämä pienessä ja liikkuvassa kodissa, kaikki jaettuna, ei aina ole helppoa. Ihmissuhteet eivät ole helppoja muutenkaan ja kun siihen vielä yhdistetään pientä aikataulustressiä, autohuolia ja muuta, riitelypaketti on valmis. Onneksi välillä riitely puhistaa ilmaa. Toisaalta olen oppinut, että me kaksi tulemme kai aina olemaan melko tulinen kombinaatio, tarvitaan ilmaan puhtautta tai ei. Aamiaisen jälkeen jatkamme matkaa. Pienen arvonnan päätteeksi otamme suunnaksi rantakaupungin nimeltä Tapia de Casariego. Matkaa…

Ribadesella Espanja matka

Karavaanipäiväkirjat: Ribadesellan hurmaava rantakaupunki

Päivä 10 – Ribadesella Tuntuu hyvältä herätä uuteen päivään auringon valaisemien vuorten alapuolelta, lintujen laulaessa ja sirkkojen sirittäessä. Päärynäpuut, omenapuut ja viikunapuut ympärillämme luovat mukavaa tunnelmaa aamuauringon säteiden osuessa niiden vihreisiin lehtiin. Aika rientää. Uusi päivä on taas luonamme ja matkan on taas jatkuttava. Meillä on vielä noin 500 kilometriä ajettavana ja aikaa on enää muutama päivä. Minne ihmeeseen tämä aika rientää? Kahden viikon loma tuntui ruhtinaallisen pitkältä ajatuksen tasolla, mutta realistisesti se on vain pieni hetki. Onneksi siihen pieneen…

Picos de Europa

Karavaanipäiväkirjat: Picos de Europa

Päivä 9 – Picos de Europa Heräsin San Vicenten kaupungin satama-alueen parkkiruudusta ensimmäisen kerran jo joskus aamuyöllä. Se senkin inisevä pieneliö herätti vinkunallaan minut raapimaan sormeani, johon se samainen pieni pirulainen oli pistänyt. Kurkkasin ikkunasta ja vedessä lillluvat puuveneet olivat oikeastikin veden vallassa, toisin kuin illalla laskuveden aikaan olivat olleet. Uni tulee onneksi vielä luokseni ja viipyy oikeaan aamuun asti. Aamiaisen jälkeen jatkamme pikimmiten matkaa kohti seuraavaa kohdetta, joka on näiltä näkymin rannikkokaupunki Lljanes. Siellä pitäisi olla surffiaaltoja, niiden perässähän…