Lähtisitkö kanssani karavaanaamaan?

Olin viime viikonlopun ajan taas karavaanari, liian pitkän tauon jälkeen. Vanha Oskari (se matkailuauto, jolla reissasin entisen poikaystäväni kanssa siellä ja täällä) poistui elämästäni jo pari vuotta sitten ja on nykyään jo uuden omistajan käytössä. Sitä autoa ja sitä elämäntapaa on ollut kova ikävä, liikkuvan kodin elämäntapaa.

matkailuato euroopassa

Matkailuautolla Euroopan rannoilla

Matkailuauto tai pakettiauto mahdollistaa todellisen vapauden Euroopan matkalla, ainoat rajoitteet ovat aika ja säädökset. Meidän 27-vuotias matkailuautomme, Oskari, on onnekas kaveri. Se on päässyt entisen omistajansa kanssa kiertelemään Suomea ja meidän kanssamme laajentamaan reviiriään jo suureen osaan Eurooppaa, Baltia mukaan lukien. Espanjalainen lähti unelmiensa matkalle lähes tasan vuosi sitten. Hän ajoi auton Suomesta Baltian läpi Ranskaan, Atlantin aaltojen kohinan luokse. Minä hyppäsin kyytiin pariksi viikoksi Ranskassa, josta ajoimme yhdessä lähes koko Biskajanlahden läpi, Espanjan Galiciaan asti. Auto jäi talviteloille Espanjaan, josta meidän yhteinen matkamme jatkui tänä kesänä Portugaliin asti. Portugalista jouduin itse jatkamaan matkaa lentämällä, mutta espanjalainen ajoi Oskarin takaisin Suomeen elokuuksi. Kilometrejä kertyi ja autovanhus laahusti, mutta selvisi kuin selvisikin pitkästä matkasta. Katsastuksestakin vanha herra meni toisella kerralla läpi. Pelkäsimme jo pahinta, mutta vielä pääsemme seikkailemaan Oskarin kanssa ennen autonvaihtoa. Matkailuautolla Etelä-Euroopassa Matkailuautoilu on kohdallamme välillä kovinkin erilaista etelän surffirannoilla kuin Suomessa. Suomessa hakeudumme lähes poikkeuksetta rauhaan, omiin salaisiin puskaparkkeihin ja kauas kaikista muista. Menemme sinne, missä muita ei näy. Suomessa emme hae karavaanaukselta yhteisöllisyyttä, haemme rauhaa. Yhteisöllisyyttä saan jo kotoa, asunhan kommuunissa. Toista se on esimerkiksi Portugalissa ja Espanjassa. Tunnemme olevamme enemmän turvassa, jos samalla rantaparkkipaikalla on edes joku muu. Sitä paitsi, pakut ja matkailuautot ovat…

puskaparkki

Vastuullista puskaparkkeerausta

Karavaanareiden keskuudessa on taas kuhistu. Matkailuajoneuvon puskaparkkeeraus eli toisin sanoen leirintäalueen ulkopuolinen yöpyminen tuntuu herättävän vahvoja ajatuksia puolesta ja vastaan. Karvat alkoivat nousta, kun SF-Caravan ry:n puheenjohtaja Juha Hämäläinen tuomitsi vahvasti vapaamman karavaauksen eli tavan, jonka puolesta itsekin rauhaa ja hiljaisuutta rakastavana karavaanarina olen puhunut jo monet kerrat. Haluaisin ajatella, että perinteinen karavaanaus ja − millä ikinä termillä vapaampaa karavaanausta halutaankaan kutsua − “puskaparkkeeraus” voisivat kulkea käsi kädessä, sulassa sovussa ja toistensa rinnalla. Näin ei kuitenkaan ole ja eripuraa tuntuu riittävän vaikka muille jaettavaksi. Miksi ihmeessä tämänkin elämäntavan piirissä pitäisi olla oikea ja väärä tapa toimia? Eikö jokainen saa karavaanata juuri omalla tavallaan, kunnioittaen ympäristöä ja kanssakaravaanareita? SF-Caravan ry:n puheenjohtaja Juha Hämäläinen kritisoi hiljattain puskaparkkihommia omalla palstallaan. Hän kritisoi myös sanottuja “some-karavaanareita”. Itse taidan olla sellaisesta karavaanarista liiankin hyvä esimerkki, teenhän osittain töitä somessa ja sometan kaikkia vapaata elämää hehkuttavia #vanlife-kuvia pitkin poikin bittiavaruutta. Artikkelin kritiikki liittyi laittomaan leiriytymiseen paikoissa, joissa esimerkiksi maanomistajalta ei ole kysytty lupaa. Aihe, kuten mikään muukaan asia maailmassa, ei ole mustavalkoinen. Ymmärrän Hämäläisen ajatukset, mutten allekirjoita jokaista sanaa. Hämäläinen puhuu vastuullisesta karavaaanauksesta (kannatan), mutta mikä sitten tekee karavaanarista vastuullisen ja mikä vastuuttoman? Onko se vastuutonta, että haluan hakeutua jälkeäkään taakseni jättämättä ja ketään…

Bussilla Euroopassa

Bussilla edullisesti Euroopassa

Ennen matkailuautoiluun hurahtamista olen istunut julkisissa kulkuneuvoissa paljon, todella paljon. En ole pitänyt itseäni autonvuokraajatyyppinä, eikä etenkään yksin matkatessa auton vuokraaminen ole tullut pieneen mieleenikään. Yksin se on kallista ja nautin maisemien katselusta liikaa voidakseni keskittyä ajamiseen. Totuushan myöskin on, etten ole kertaakaan istunut Oskari-matkailuauton ratissa. Se rooli kuuluu espanjalaiselleni. Euroopassa liikkuessa junamatkustus on hyvä vaihtoehto, mutta usein junaa edullisemmin pääsee busseilla. Reilipassi on asia erikseen, mutta myös sille bussifirmoilla on kilpailukykyisiä vaihtoehtoja, joiden avulla Euroopassa voi suhailla parikin viikkoa ristiin rastiin hintaan 195 euroa. Tallinnasta pääsee muuten välillä Berliiniin noin 20 euron hintaan, vinkkinä vain. Muutama kuukausi takaperin liityin karavaanausreissullamme Eukan ja Oskarin seuraan Ranskan rannikolla. Aiemmin olen matkustanut Euroopassa Eurolines-nimisen bussifirman linja-autoilla muun muassa Antwerpenista Berliiniin, mutta tällä kertaa löysin Ranskasta uuden bussifirman nimeltä Ouibus. En ollut kuullutkaan kyseisestä firmasta, mutta päätin antaa sille tilaisuuden. Hinta ratkaisi. Piti päästä Pariisista kaupunkiin nimeltä Bordeaux. Nettiä selailtuani löysin Ouibus-sivustolta edullisen vaihtoehdon ja tartuin tilaisuuteen. Välimatka Pariisi-Bordeaux yöbussilla, hintaa koko kahdeksan tunnin lystille tuli noin 15 euroa. Reilipassi on asia erikseen, mutta myös sille bussifirmoilla on kilpailukykyisiä vaihtoehtoja, joiden avulla Euroopassa voi suhailla parikin viikkoa ristiin rastiin hintaan 195 euroa. Koko homma toimi hyvin. Bussi lähti Pariisista minuutilleen ja…

matkailuautolla euroopassa

Matkailuautolla Euroopassa – vapaan elämäntavan ytimessä

Olen matkailuautolla Euroopassa. Herään aamulla valtameren aaltojen tasaiseen kohinaan. Keitän kahvit, valmistelen aamupalan ja istun matkailuautomme kotoisan pöydän ääreen nauttimaan aamiaisesta, jonka kruunaa täydellisyyttä hipova maisema. Samanlaista maisemaa ei monikaan hotelli voisi tarjota. Kaiken kukkuraksi euroilla mitattavaa hintaa yölle liikkuvassa kodissamme ei ole, mutta sen arvo tunnetasolla on mittaamaton. Matkailuautoelämän antama vapaus on itselleni kaikki kaikessa. Espanjan ja Ranskan matkalla emme olleet sidottuja paikkoihin tai hotelleihin. Etenimme Biskajanlahden rannikkoa, pysähdellen kauniissa ja kiinnostavissa paikoissa. Ainoa rajoite oli aikataulu. Maksoimme parin viikon matkan aikana majoituksesta yhteensä noin 120 euroa, kolmelle eri leirintäalueelle. Leirintäalueita käytimme vain päivinä, kun halusimme lämpimään suihkuun, päästä pesemään pyykkejä tai kun tarvitsimme sähköä. Upeimmat yöpaikat löytyivät kuitenkin muualta kuin leirintäalueilta. Valitsimme rantojen parkkipaikkoja sekä parissa kaupungissa rantabulevardin parhaimman paikan. En voi pukea sanoiksi tunnetta, joka valtasi minut päästä varpaisiin aina aamuisin katsellessani Oskarin ikkunasta merelle. Se tunne pitää kokea itse. Euroopassa matkailuautolla liikkuvan turvallisuus ja säännöt Liittyyhän vapaaseen karavaanaukseen myös muitakin tunteita kuin positiivisia sellaisia. Tietynlaista säätöä on huomattavasti enemmän kuin leirintäalueella majoittumisessa koskaan olisi. Toisaalta, ei ainakaan joudu odottelemaan leirintäalueen vastaanotossa kaikkien kirjautuessa aamulla ulos samaan aikaan. Kaikessa on hyvät ja huonot puolensa. Välillä yöpaikan valinta on vaikeaa, koska etenkin Ranskassa monilla rantojen parkkipaikoilla…

Matkailuautolla espanjassa matka

Karavaanipäiväkirjat: Galiciaa ja viimeisten päivien tunnelmia

Päivä 12, 13 ja 14 Galicia, olemme todellakin perillä määränpäässämme. Avaan silmät jälleen kerran uuden hiekkarannan kupeesta, aaltojen kohinan keskellä. Näihin aamuihin voisi tottua, oikeastaan alankin jo tottua. Tuntuu samaan aikaan helpottavalta että kamalalta, että olemme tulleet tämän matkan määränpäähän. Helpottavalta määränpään saavuttaminen tuntuu ainoastaan, koska Oskarilla ei ole kaikki hyvin. Jo aiemmin sen reistaillessa oltiin epäilty moottorin kannentiivisteen (älkää kysykö, mikä se on) olleen rikki, mutta vika pistettiinkin johonkin tiivistenauhaan. Nyt alamme olla vakuuttuneita, että vika on alun perin pelkäämämme. Onni on, että nyt Oskaria ei tarvitse korjata kiireellä, hinnalla millä hyvänsä. Nyt se ei ole enää jossakin pienellä paikkakunnalla Alpeilla vaan espanjalaiseni kotikulmilla, jossa apua saa myös ystäviltä. Korjautamme sen jossakin vaiheessa, ennen ensi kevättä. Nyt se ei stressaa, nyt ei ole kiire. Viimeiset karavaanauspäivät menevät lähinnä jollekin tutuista rannoista parkkeerattussa autossamme hengailuun. Emme enää matkusta, olemme perillä. Nukumme ja asumme liikkuvassa kodissamme viimeiset päivät, nauttien yksinkertaisesta elämästä. Galician maisemat ovat tuttuja viime keväältä, olimmehan silloin Galiciassa melkein kaksi viikkoa. Näemme espanjalaiseni ystäviä ja käymme Anoppilassa. Vietämme aikaa myös espanjalaiseni vanhan merimies-isän kanssa. Hän kertoo taas upeita tarinoita matkoiltaan ja harmittaa, etten ymmärrä kaikkea. Espanjalaiseni isä näkee Oskarin ja sanoo, että ostaisi samanlaisen vaikka heti, jos…

matkailuautolla euroopassa

Karavaanipäiväkirjat: Pelkoa ja kiukkua, välillä näinkin

Päivä 11 − Espanjan rannikolla karavaanaamassa Päivä alkaa hieman kireissä tunnelmissa Ribadesellan kaupungissa. Elämä pienessä ja liikkuvassa kodissa, kaikki jaettuna, ei aina ole helppoa. Ihmissuhteet eivät ole helppoja muutenkaan ja kun siihen vielä yhdistetään pientä aikataulustressiä, autohuolia ja muuta, riitelypaketti on valmis. Onneksi välillä riitely puhistaa ilmaa. Toisaalta olen oppinut, että me kaksi tulemme kai aina olemaan melko tulinen kombinaatio, tarvitaan ilmaan puhtautta tai ei. Aamiaisen jälkeen jatkamme matkaa. Pienen arvonnan päätteeksi otamme suunnaksi rantakaupungin nimeltä Tapia de Casariego. Matkaa on noin kilometriä ja saavumme perille lounasaikaan. Lounaspaikaksi valikoituu satamassa sijaitseva Nautico, joka vaikuttaa vilkkaalta. Vilkkaus on aina hyvä merkki. Lounas on kolmen ruokalajin lounas, jonka saan varioitua itselleni sopivammaksi. Ruokajuomaksi otan valkoviiniä, olemmehan lomalla. Koko homma hyvän palvelun ravintolassa kustantaa yhdeksän euroa ja lähtiessämme tarjoilija kehottaa ottamaan koko viinipullon mukaamme, olemmehan maksaneet siitä. Päätämme jatkaa matkaa vielä samana päivänä, aurinkokaan ei paista. Itse haluan jotenkin jo päästä perille ja saada tunteen, ettei koko ajan tarvitse olla menossa. Tämä kaksi viikkoa on tosiaankin liian lyhyt aika tälle reissulle paikoissa, joissa olisi niin paljon nähtävää. Olisi mukavaa myös vain olla ja möllöttää ilman jatkuvaa aikatauluttamista. Pysähtelemme matkan varrella muutamille kauniille rannoille, mutta päivän aikana ajamme yhteensä noin 300 kilometriä,…

Ribadesella Espanja matka

Karavaanipäiväkirjat: Ribadesellan hurmaava rantakaupunki

Päivä 10 – Ribadesella Tuntuu hyvältä herätä uuteen päivään auringon valaisemien vuorten alapuolelta, lintujen laulaessa ja sirkkojen sirittäessä. Päärynäpuut, omenapuut ja viikunapuut ympärillämme luovat mukavaa tunnelmaa aamuauringon säteiden osuessa niiden vihreisiin lehtiin. Aika rientää. Uusi päivä on taas luonamme ja matkan on taas jatkuttava. Meillä on vielä noin 500 kilometriä ajettavana ja aikaa on enää muutama päivä. Minne ihmeeseen tämä aika rientää? Kahden viikon loma tuntui ruhtinaallisen pitkältä ajatuksen tasolla, mutta realistisesti se on vain pieni hetki. Onneksi siihen pieneen hetkeen mahtuu monen kuukauden edestä elämyksiä ja kauneutta, mutta silti se hetki on liian lyhyt. Tuntuu, kuin olisimme vasta pääsemässä alkuun matkan kanssa ja kohta se jo loppuu. Tämä tunne on tuttu matkoiltani. Etenkin muutaman viimeisen vuoden ajan tämä sama tunne on ollut mukanani matkoilla. Tunne, etten ole valmis palaamaan kotiin ja että tie kutsuu kulkemaan. Tiedän, että minun on vielä tehtävä se suuri matka, vaikka sitten maailman ympäri. Kun sen teen, en halua tiukkaa aikataulua. Silloin en halua tunnetta, että taas on mentävä. Ajamme läpi upeiden vuoristomaisemien ja suuntaamme kohti Ljjanesin kaupunkia, jonne olimme oikeastaan jo eilen matkalla. Matkaa on vain noin 50 kilometriä, mutta Oskarilla siihen menee vuoristossa yli tunti. Mikäs niin kauniissa paikassa on körötellessä?…

Picos de Europa

Karavaanipäiväkirjat: Picos de Europa

Päivä 9 – Picos de Europa Heräsin San Vicenten kaupungin satama-alueen parkkiruudusta ensimmäisen kerran jo joskus aamuyöllä. Se senkin inisevä pieneliö herätti vinkunallaan minut raapimaan sormeani, johon se samainen pieni pirulainen oli pistänyt. Kurkkasin ikkunasta ja vedessä lillluvat puuveneet olivat oikeastikin veden vallassa, toisin kuin illalla laskuveden aikaan olivat olleet. Uni tulee onneksi vielä luokseni ja viipyy oikeaan aamuun asti. Aamiaisen jälkeen jatkamme pikimmiten matkaa kohti seuraavaa kohdetta, joka on näiltä näkymin rannikkokaupunki Lljanes. Siellä pitäisi olla surffiaaltoja, niiden perässähän me aika pitkälti olemme pistelleet menemään. Suunnitelma muuttuu, kun tajuamme olevamme todella lähellä Picos de Europan kansallispuistoa. Tuo vuorenhuippujen kansallispuisto on kiinnostellut jo pidempään. Tilaisuutemme on tullut, mutta kestääkö Oskari vuoristotiet? Päätämme ottaa siitä selvää. Tie kulkee vuoriston välissä, kanjonissa. Toista puolta tiestä koristaa pitkän matkaa kirkasvetinen joki ja vuoristo on läsnä joka puolella. Reitti on upea! Jyrkkiä nousuja ei ole ja maisemissa olisi upeaa vaikka pyöräillä. Ette voi uskoa, kuinka monta kertaa räpsin kuvia ja huokailin ihastuksesta alle tunnin matkan varrella. Asturiasin maakunta, samoin kuin Cantabria, on uskomaton. Samana päivänä voi alle parin tunnin aikana käydä vaikka lumilautailemassa lumihuippuisilla vuorilla ja surffaamassa valtameressä. Ajoreittimme on yksi upeimmista koko reissun aikana, ehkä kaikkein upein. Koska kerran päätimme ajaa…

Karavaanipäiväkirjat: Surffausta Santoñassa ja San Vicentessa

Päivä 8 − Santoña ja San Vicente Aamun ensimmäiset valonsäteet herättävät minut Oskarin yläpediltä joskus seitsemän ja kahdeksan välillä. Kurkkaan ikkunasta ulos, värikkäiden tiibetiläisten lippujen välistä. Näen pitkän, hiljaisen hiekkarannan. Sen saman, jonka viereisellä parkkipaikalla olimme yömme viettäneet. Pitkä aamukävely hiekkarannalla, Atlantin aaltojen kohistessa. Hyräilen itsekseni, katselen vedessä surffaavaa espanjalaistani ja olen omissa ajatuksissani. Tällaisia aamuja ei voita mikään, meren rauhoittavaa voimaa ei voita mikään. Kävelen pitkän rannan päästä päähän, välillä hölkkäänkin. Palaan autolle, jonne näen surffarini jo suuntaavan. Viereisessä autossa nukkunut nainen heräilee. Hän on sveitsiläinen ja on reissannut omalla farmariautollaan jo monta kuukautta. Talven hän viettää Sveitsin Alpeilla. Hän kertoo olevansa onnellisimmillaan eläessään juuri näin. Hän antaa meille myös vinkin mukavasta surffikylästä aivan lähellä. Sinne päätämme suunnata seuraavaksi, ainakin aamiaiselle. Somo on mukava rantakaupunki, jonne on matkaa Santoñasta vain 30 kilometriä. Parkkeeraamme rannan tuntumaan, muiden surffiautojen viereen. Rannalla on rantakahvila, josta saa huhun mukaan kaupungin parhaita espanjalaisia omeletteja. Myös muut naposteltavat näyttävät herkullisilta. Tilaan omeletin lisäksi tuorepuristetun appelsiinimehun ja maitokahvin. Hintaa koko lystille tulee kuusi euroa. Suomessa maksoin hiljattain kahvista 5,5 euroa. Rannan tuntumassa on myös skeittipuisto, jossa espanjalaiseni kurvailee menemään. Kävelen itse tämänkin rannan lähes päästä päähän. Toisella puolella rantaa näkyy Santanderin kaupunki ja vedessä…

Karavaanipäiväkirjat: Tavallisia espanjalaisia rantakaupunkeja

Päivä 7 − Rantakaupungista rantakaupunkiin Harmaa aamu ja ensimmäinen syksyisen sateinen päivä matkallamme alkoi leirintäalueelta San Sebastianin vuoristoseudulta. Aamiaisen jälkeen kirjaudumme ulos suhteellisen kalliilta leirintäalueelta, joka maksaa meille 32 euroa. Ainakin alue oli todella siisti ja hyvin huollettu, vaikka hintaakin sillä on yli 10 euroa enemmän kuin keskiverrolla leirintäalueella täällä päin Eurooppaa. Aloitamme päivän ennalta päättämättömän ajourakan. Suunnan tiedämme, määränpäätä emme. Suuntamme on kohti etelää ja kohti Galiciaa. Ohjastamme navigaattorin viemään meidät kohti Santanderia, matkan varrelle jää kaupungeista muun muassa Bilbao. Nyt emme halua kuitenkaan kaupunkiin, haluamme surffirannalle. Reitti vie meidät vuoriston läpi, se ei ole Oskarille koskaan hyvä asia. Tarkkailemme Oskarin lämpöjä, jotka pysyvät juuri ja juuri hallussa. Vettä tihuttaa, mutta maisema on kaunis ja vuoristoinen. Tuntuu, kuin olisimme Alpeilla. Jossakin noin sadan kilometrin kohdalla näkyy kaupunki, jonka Eukka tietää olevan tunnettu aalloistaan. Tsekkaamme kaupungin nimeltä Laredo. Heti alkuun huomaamme, että paikka ei ole meitä varten. Tuntuu, kuin olisimme saapuneet 80-luvun lomaparatiisiin, joka on nähnyt parhaat päivänsä. Tsekkaamme rannan, jossa hengenpelastajat hytisevät tylsistyneinä. Päivä on kylmä rantapäiväksi. Matka jatkuu. Suuntaamme seuraavaan potentiaalisesti mukavaan rantakaupunkiin ja sellaiseksi valikoituu Santoña, joka on vain lyhyen ajomatkan päässä. Paikka tuntuu myös melko autiolta, mutta löydämme rannan tuntumasta parhaan paikan yöpymiseen. Parkkipaikalla…

Karavaanipäiväkirjat: San Sebastian ja Richard Gere

Päivä 6 – San Sebastian Uusi aamu Biarritzissa, omassa liikkuvassa hotellissamme, alkaa kuten edellinenkin. Jo seitsemän aikaan aamulla kaduilla alkaa näkyä märkäpukua päälleen kiskovia surffareita ja aamulenkkeilijöitä. Eukka suuntaa heti autossa nautitun aamukahvin jälkeen veteen, minä jo kantakuppilakseni muodostuneeseen Etxola Bibiin, josta tilaan café au lait -kahvin ja croissantin. Biarritzissa on elämää jo kahdeksan aikaan aamulla jopa lauantaina. Nautiskelen auringosta, merinäköalasta ja aamukahvistani. Tuntuu haikealta jättää Biarritz taakse, olen menettänyt yhden palan matkailusydämestäni Biarritzin rennon tyylikkäälle kaupungille. Matka jatkuu, mutta ajettavaa seuraavaan kohteeseemme eli Espanjan San Sebastianiin on vain noin 50 kilometriä. Tie vie pitkin rannikkoa ja kauniissa maisemissa. Moni reitin varrella olevista rantakylistä vaikuttaa kauniilta. Me emme kuitenkaan pysähdy, haluamme päästä päämääräämme todellisena hellepäivänä jo hyvissä ajoin. Päivälle on luvattu lämpöä +29 astetta ja olemme kuitenkin jo syyskuun lopulla. Näpyttelemme navigaattoriin netistä löytämämme leirintäalueen osoitteen ja seuraamme ohjeita. Tie alkaa nousta uhkaavasti vuoristoon ja Oskarin lämmöt alkavat kohota liiankin suuriin lukemiin. Otamme pienen tuulettelutauon näköalapaikalla, tuuletamme myös espanjalaiseni hermoja, jotka eivät suoraan sanottuna ole sieltä kestävimmästä päästä. Matka jatkuu ja onneksi leirintäalue on enää vain parin kilometrin päässä. Kirjaamme itsemme sisään leirintäalueelle ja pulitamme siitä mukavuuksilla varustetusta lystistä 32 euroa. Välillä vain on pakko päästä leirintäalueelle suihkuun,…

Biarritz matkailuauto roadtrip surffaus

Karavaanipäiväkirjat: Surffia ja silmäniloa Biarritzissa

Päivä 4 − Biarritz matkailuautolla Aikainen aamu, matkan neljäs aamu. Aamu Biarritzissa tuntuu kuin unelta. Heräämme Oskarimme yläpedistä ja aamun ensimmäinen ääni on valtameren kohina. Avaan ikkunan ja näen märkäpukua päälleen kiskovan miehen edessämme olevan auton vieressä. Mies huomaa tuijotukseni ja käännän pääni vaivihkaa merelle. Kokkailemme aamiaista tarvikkeista, joita kaapista löytyy, ennen kuin suuntaamme leipomoon hakemaan 90 senttiä maksavaa patonkia ja kauppaan hakemaan juustoja. Olemme todellakin parkissa Biarritzin parhaalla paikalla, eikä yö maksanut meille penniäkään. Kahvi näissä maisemissa maistuu taivaalliselta ja aurinkokin alkaa jo lämmittää. Päivä kuluu rantaelämän yhdistyessä kaupunkielämään. Tämä paikka on täydellinen kombinaatio rentoa rantaelämää (kaduilla paljain varpain kävelevine surrareineen) ja hienostuneen tyylikästä kaupunkielämää. Biarritz saattaa olla vienyt paikan omien suosikkikaupunkieni TOP5 -listalla. Suosikkipaikakseni kaupungissa muodostuu upealla merinäköalalla varustettu kahvila-baari nimeltä Etxola Bibi. Paikka tuntuu olevan the place to be myös paikallisille, jossa nuoret ja vanhat, kissat ja koirat sekä naiset ja miehet kohtaavat. Koiria on paikan päällä aina vähintään yksi ja iltaisin paikaliset herrat pelaavat paikan vierisellä hiekkakentällä petanque-peliä. Päivä kuluu rantaelämän yhdistyessä kaupunkielämään. Tämä paikka on täydellinen kombinaatio rentoa rantaelämää (kaduilla paljain varpain kävelevine surrareineen) ja hienostuneen tyylikästä kaupunkielämää. Laskuveden aikaan myös minä, aloittelevampi surffari, pääsen veteen. Vuokraan laudan ja märkäpuvun eräästä monista rannan…