elämä

17 Posts Back Home

♥  Olen pohdiskelija. Elämä-kategoriassa vien teidän matkalle ajatuksenvirtaani ja raotan palasia elämästäni. Tässä kategoriassa puhun henkilökohtaisemmista aiheista, pohdiskelen syntyjä ja syviä.  ♥

Jokainen päivä on päiväsi, iskä

Marraskuun toinen sunnuntai, isänpäivä, oli aina ennen juhlapäivä. Tänä vuonna sama sunnuntai edustaa isoa ikävää ja pelkkä ajatuskin saa silmäni kostumaan. Isä ei ensimmäistä kertaa elämässäni tule vastaamaan onnittelupuheluuni, maailman parhaan iskän tittelistä pitää tänä vuonna onnitella ilman teknologiaa. Täytyy vain luottaa, että iskä kuulee – ja tietää ilman sanojakin. Istun tätä kirjoittaessani Onnibussissa, matkalla Savonlinnaan. Onni ei ole ensimmäinen mieleeni tuleva sana, kun nyyhkin yli 15 minuuttia myöhästyneen bussin punaisella penkillä. Yritän niiskuttaa hiljaa, antaa hiljaisten kyynelten salaa virrata poskiani pitkin. Onneksi on pimeää, onneksi kukaan ei näe kyyneliäni. Samaan aikaan mietin, entäs, jos näkeekin? Mitä sitten, jos näkeekin? Tuskin olen tässä bussissa ainoa, joka isänpäivän lähestyessä kaipaa poismennyttä…

sinkku

Vuosi sinkkuna – sain taas soolomatkailla, mutta mitäs nyt?

Yhtä nopeasti kuin uusi ihminen voi tulla omaan elämään, yhtä vähin äänin hän voi siitä myös poistua. Näin kävi omassa elämässäni. Siitä on nyt aika lailla päivälleen tasan vuosi, kun noin 2,5 vuotta kestänyt intensiivinen parisuhde edellisen seikkailukumppanini kanssa päättyi. Siitä, kun tunteiden vuoristorata, suhde espanjalaisen kanssa, päättyi. Suhde, joka pakotti peiliin katsomiseen ja sitä kautta paremmaksi ihmiseksi kasvamiseen. Suhde, joka oli alusta alkaen vaikea, mutta myös aivan alusta alkaen mahdollisti monen unelman toteutumisen. Melkein kolmessa vuodessa saimme toteuttaa molempien unelmia, ne kun sattuivat osittain olemaan jaettuja. Elimme matkailuautossa, asuimme kauniissa kodissa ja seikkailimme maailmalla. Liikuimme luonnossa, haaveilimme Tiny house -kodista ja polttelimme takkaa. Välillä vain olimme. Yhteiset unelmat olivat…

suru

Tutustuin suruun paratiisissa – miltä se tuntuu nyt?

Siitä on nyt noin viisi kuukautta, kun suru-uutinen isäni äkillisestä poismenosta saapui suruviestinä luokseni. Olin tuolloin Balilla, kuukauden matkani ensimmäistä viikkoa viettämässä ja odotusta täynnä. Muistan tarkkaan sen puhelinsoiton. Sen, joka toi suru-uutisen luokseni. Muistan, kuinka sisareni puhelinsoiton ajan pidin itseni silti lujana ja otin uutisen vastaan vakavana. Olin tuolloin festivaaleilla. Ilta oli jo hämärtynyt, eikä monikaan olisi kai huomannut poskia pitkin valuvia kyyneleitä, vaikka olisinkin antanut tunteelle vallan jo festivaalialueella. Silti, pidättelin. Puskin uutisen pois mielestäni vielä hetkeksi. Kuinka olisinkaan voinut alkaa kyynelehtiä keskellä ilon- ja onnentäyteistä hippifestivaalia? Suuntasin heti puhelinsoiton jälkeen kohti alueen portteja. Hyppäsin festivaalialueen ulkopuolella epävirallisen mopotaksin kyytiin ja huikkasin kuskille osoitteeni. Samaan aikaan, kun moottori…

lähiseikkailu

Seikkailu on vain vaivan ja idean päässä

Kaupallinen yhteistyö: Addnature Helteinen kesä teki Suomesta ulkoilmaseikkailuiden temmellyskentän. Tänä kesänä en juurikaan lomaillut, nautiskelinhan vapaasta ajastani koko huhtikuun Indonesian auringon alla. Lomatonkin arki osoittautui silti elämykselliseksi, se vaati vain hieman vaivaa ja ideoita. Omistin tämän kesän mikroseikkailuille, seikkailuille aivan lähellä. Lämpimät ja valoisat kesäillat ja aikaiset aamut ovat olleet täydellisiä hetkiä nauttia Suomen luonnosta sen kukkeimpaan aikaan. Meloin, pyöräilin, lenkkeilin ja retkeilin. Pakkasin usein pitkänkin työpäivän jälkeen kajakin tavarasäiliöön riippumaton ja aamupalatarvikkeet ja suuntasin jollekin Helsingin saarista yöksi. Meloin vaihtuvaan määränpäähän ilta-auringon laskiessa ja heräsin auringon noustessa keittämään aamukahvit retkikeittimen kaasun yllä. Välillä hyppäsin pyörän selkään ja polkaisin jonnekin kotini lähelle yöksi, silti irti omasta kotipiiristäni. Luontoyön jälkeen pistin…

magnesia

Hyvinvointifestareiden kesä jatkuu – vuorossa Magnesia

En ole vielä edes kerennyt purkaa lähes kuukausi sitten koetun jooga- ja hyvinvointifestivaalin, Natural High Healing -festivaalin, euforisia tunnelmia, kun erilainen festivaalikesäni saa jatko-osan tänään alkavasta hyvinvointitapahtumasta, Magnesia-festivaalista. Vuoteni festivaalit ovat tänä vuonna kaikkea muuta kuin alkoholinhuuruista bailausta; aloitinhan festivaalivuoteni jo huhtikuussa Balilla, hurmiollisilla Balin jooga-festivaaleilla eli Bali Spirit -festivaaleilla (kirjoitin aiheesta täällä). Festarointini tapahtuu tällä kertaa aivan kotikulmilla. Voisin melkein meloa paikalle, mutta taidan hypätä Kauppatorilta lähtevään alukseen. Alus vie Suomenlinnan kupeessa sijaitsevalle, pikkuruiselle Lonnan saarelle, joka täyttyy perjantaista sunnuntaihin joogamatoista, viherjuomista ja hyvästä energiasta. Jo kolmatta kertaa järjestettävä Magnesia-festivaali on kuulunut oman elokuuni ohjelmaan jo saman verran, näyttäytyen minulle joka kerta eri tavalla. Sama pätee matkaillessa; sama kohde…

gili trawangan

Kerro se hänelle nyt

Tietävätkö rakkaimpasi, mitä heistä ajattelet? Tietävätkö lähellä ja kaukana olevat tärkeät ihmiset, että ajattelet heitä viikoittain, kuukausittain tai jopa jatkuvasti? Jos he tietävät, tietävätkö he mitä ajattelet? Jos eivät, kerro se heille, kerro se hänelle. Tee se nyt.

Tuulen matkassa kaikki on hyvin

Herään jo ennen kellon pirinää. Linnut visertävät kilpaa toistensa kanssa, tervehtivät onnellisina aurinkoa. Näen ikkunastani sinisen taivaan, vihreän nurmen ja auringon säteiden valaiseman meren. Kevät, mikä ihana syy herätä tähän viikkoon − viikkoon, joka tulee olemaan vaikea.

Mutta mitä jäi käteen neljän viikon lomasta?

Päässä pyörii miljoona sekavaa ajatusta istuessani Balin terveellistä elämää edustavan trendikohteen, Canggun, tummahiekkaisella rannalla. Satunnaisesta meditaatiosta elämässäni ei ole apua yrittäessäni vain tarkkailla ajatuksiani, olla tarttumatta niihin. Kuinka voisinkaan olla tarttumatta mieleni apinointiin, kun kokonainen apinalauma mölyää pääni sisällä?

Darling Bali, it’s time

Riisipellot, maailman vehrein vihreys, bamburakentaminen, hyvä energia ja siellä täällä palavat suitsukkeet. Vesiputoukset, apinat, surffiaallot, paistetut riisiruoat ja auringonpaiste. Ne kaikki ovat vallanneet mieleni jokaisen sopukan, ne kaikki huutavat jo nimeäni. Bali, Jumalten saari, huutaa nimeäni.

Navigate