Belgian Doel – Aavemainen graffitikaupunki

Antwerpenin kupeessa sijaitsee kiinnostava kohde urbaanin löytöretkeilyn harrastajille. Belgian Doel on graffitein vuorattu kylä, jonka asukkaat ovat saaneet häädön ydivoimalan alta. Yllättävin ja kiinnostavin seikkailukohteeni Belgian reissullani oli Antwerpenin keskustasta noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseva haamukaupunki, Doel. Pikkukaupunki on satoja vuosia vanha, mutta viime vuosina se on tyhjennetty asukkaistaan lähes täysin. Enää alle 200 sinnikästä asukasta on viivästyttänyt asuntonsa myyntiä; he eivät halua lähteä kotikaupungistaan edes pakon edessä. Syy Schelde-joen rannalla sijaitsevan Doelin pikkukaupungin tyhjentämiseen on jatkuvasti laajemmalle levittäytyvä Antwerpenin satama-alue. Kuulemma myös aivan kylän kupeessa toimiva ydinvoimala ja sen aiheuttama meluhaitta tekee Doelista päättäjien mielestä asuinkelvottoman. Asukkaat ovat eri mieltä. Doelia tutkimaan Suuntasimme illan hämärtyessä paikallisen ystäväni kanssa tutkimaan tuota aavemaisen hiljaista kaupunkipoloa. Paikka on taianomainen. Kadut ovat hiljaiset ja missään ei näy elon merkkejä. Ainoastaan linnut lentelevät, puput hyppelehtivät ja kissat kiipeilevät ikkunalaudoilla. Paikka on kuin ydinräjähdyksen jälkeen, vaikka taustalla häämöttävä ydinvoimala onkin toiminnassa. Se luo Doeliin aivan oman, hieman karmivan fiiliksensä. Paikka suorastaan huokuu surumielisyyttä. Rakennukset ovat tyhjillään ja ikkunoita on rikottu. Asukkaiden häätämisen jälkeen paikan ovat ottaneet haltuun graffititaiteilijat. Joka puolella näkyy toinen toistaan upeampia teoksia. Jopa maailmallakin tunnetut graffititaiteilijat ovat jättäneet jälkensä Doelin kaupunkiin. Muutamassa talossa näyttää olevan asutusta. Ne talot ovat…

antwerpen

Belgian Antwerpen on täydellinen viikonloppukohde

Minkälainen kaupunki on Belgian Antwerpen? Kompakti ja eläväinen kaupunki teki vaikutuksen ja nousi suosikkikaupunkieni listalle. Ennen Berliinissä viettetyä juhannusta vietin muutaman tehokkaan päivän Brysselin pikavisiitin jälkeen vielä Belgian Antwerpenissa. Antwerpen on kaupunki, josta minulla ei juurikaan ollut edes minkäänlaista mielikuvaa. Koko Belgia tuntuu jotenkin neutraalilta maalta, joka ei taida olla kovinkaan monen unelmien matkakohde. Minulla ei ollut odotuksia Belgian tai Antwerpenin suhteen vaan päädyin sinne enemmänkin reissututtuni pyynnöstä tulla moikkaamaan häntä. Menin siis moikkaamaan ja olemattomat odotukseni ylittyivät suuresti. Underground Antwerpen, söpö Antwerpen Brysselistä vajaan tunnin junamatkan päässä sijaitseva Antwerpen on vilkas satamakaupunki, jossa on hieman alle 500 000 asukasta. Muutaman päivän aikana ehdin tutkia kaupunkia ristiin rastiin sekä pyörän selästä käsin että kävellen. Paikallinen ystäväni tiesi parhaimmat paikat ja osasi näyttää minulle sitä vaihtoehtoisempaa Antwerpenia. Päädyin muun muassa eräänä iltana Antwerpenin huonomaineisimmalle alueelle underground-bileisiin. Metallimusiikki ja punk soivat ja yleisö riehui moshpitissä ja paidattomat miehet crowdsurffasivat vuorotellen. Parhaiten Antwerpenistä jäi mieleen tietty kotoisuus ja söpöys. Talot ovat kapeita ja matalia ja vierekkäin saattaa olla monta täysin erilaista rakennusta. Ikkunalaudoilla on kukkia ja kaupungin kadut ovat usein paikoin mukulakivikatuja. On hauskoja kahviloita ja ravintoloita. Hintataso on hieman Suomen hintatasoa matalampi, muttei silti halpa. Ihmiset vaikuttavat rennoilta ja mukavilta.…

brysseli

Kohtaamisten ja suklaakakun Brysseli

Olen Euroopassa. Tämä reissuni alkoi muutama päivä sitten, lauantaina aamuyöllä. On aina yhtä hämmentävää herätä neljän aikaan aamulla ja reippailla bussipysäkille kaikkien niiden porttikonkeihin pissaavien ja kaduilla humalassa hoipertelevien, baarista kotiin suuntaavien juhlijoiden ohi. Itse en todellakaan ollut matkalla baarista minnekään, enkä myöskään kotiin. Olin menossa lentokentälle ja sieltä Köpiksen välilaskun kautta Belgian suurimpaan kaupunkiin, Brysseliin. Täällä sitä siis olen, Belgiassa. En tosin enää Brysselissä, joka oli vain pieni välietappi matkallani Pohjois-Belgian Antwerpeniin. Se pieni Brysselin pysähdys tosin oli jopa suunniteltu, edes jollakin tasolla. Olin sopinut tapaavani belgialaisen tuttavani, johon tutustuin Amsterdamissa vuonna 2002 ollessani reilaamassa Euroopassa ja jonka olen viimeksi nähnyt 11 vuotta sitten Kreikassa. Tuolloinkin päädyin ystäväni kanssa Amsterdamin kautta tämän belgialaisen tuttavuuden ja hänen kreikkalaisen ystävänsä houkuttelemana muutamaksi tunniksi Brysseliin, ennen seuraavaa etappiamme, Pariisia. Tuolloin, vuonna 2002, hengailimme neljän hengen porukalla päivän Brysselissä. Kävimme ottamassa kuvan pissaavasta poikapatsaasta, ihmettelimme EU:n hallintorakennuksia ja räpsimme kuvia Atomi-patsaasta. Tästä visiitistä seurasi tosiaan vielä samana kesänä Italian kesätyösuunnitelmat syrjäyttänyt kuuden viikon hengailu Kreikassa, lähellä Ateenaa (siitä lisää täällä). Brysselin muistoni liittyvät siis vahvasti patsaisiin, teini-ihastumiseen ja kreikkalaiseen skeittaripoikaan. Muistoja, muistoja. Tämä kerta oli hieman erilainen. Tähän ei liittynyt ihastumisia tai patsaitakaan. Tähän liittyi uudelleenkohtaamisia, uusia ystäviä, musiikkia, olutta ja…