Belgian Doel – Aavemainen graffitikaupunki

Antwerpenin kupeessa sijaitsee kiinnostava kohde urbaanin löytöretkeilyn harrastajille. Belgian Doel on graffitein vuorattu kylä, jonka asukkaat ovat saaneet häädön ydivoimalan alta.

Yllättävin ja kiinnostavin seikkailukohteeni Belgian reissullani oli Antwerpenin keskustasta noin puolen tunnin ajomatkan päässä sijaitseva haamukaupunki, Doel. Pikkukaupunki on satoja vuosia vanha, mutta viime vuosina se on tyhjennetty asukkaistaan lähes täysin. Enää alle 200 sinnikästä asukasta on viivästyttänyt asuntonsa myyntiä; he eivät halua lähteä kotikaupungistaan edes pakon edessä.

Syy Schelde-joen rannalla sijaitsevan Doelin pikkukaupungin tyhjentämiseen on jatkuvasti laajemmalle levittäytyvä Antwerpenin satama-alue. Kuulemma myös aivan kylän kupeessa toimiva ydinvoimala ja sen aiheuttama meluhaitta tekee Doelista päättäjien mielestä asuinkelvottoman. Asukkaat ovat eri mieltä.

Doelia tutkimaan

Suuntasimme illan hämärtyessä paikallisen ystäväni kanssa tutkimaan tuota aavemaisen hiljaista kaupunkipoloa. Paikka on taianomainen. Kadut ovat hiljaiset ja missään ei näy elon merkkejä. Ainoastaan linnut lentelevät, puput hyppelehtivät ja kissat kiipeilevät ikkunalaudoilla. Paikka on kuin ydinräjähdyksen jälkeen, vaikka taustalla häämöttävä ydinvoimala onkin toiminnassa. Se luo Doeliin aivan oman, hieman karmivan fiiliksensä. Paikka suorastaan huokuu surumielisyyttä.

Rakennukset ovat tyhjillään ja ikkunoita on rikottu. Asukkaiden häätämisen jälkeen paikan ovat ottaneet haltuun graffititaiteilijat. Joka puolella näkyy toinen toistaan upeampia teoksia. Jopa maailmallakin tunnetut graffititaiteilijat ovat jättäneet jälkensä Doelin kaupunkiin. Muutamassa talossa näyttää olevan asutusta. Ne talot ovat siistejä, eivätkä kkunat ole rikki. Suuri osa taloista on kuitenkin nykyään tyhjillään.

Kiertelimme pari tuntia pitkin haamukaupungilta tuntuvan Doelin pieniä katuja ja räpsin kuvia, minkä kerkesin. Ystäväni kertoi paikan historiasta ja sen tulevaisuudesta. Hänen isoisänsä on kuulema asunut Doelissa. Isoisä ei enää halua vierailla synnyinseudullaan. Paikan nykytila on liian rankka hänelle, onhan hän juoksennellut lapsena Doelin kaduilla. Hän ei halua edes ajatella tuhottua kotikaupunkiaan. Niinpä, itse sain tilaisuuden nähdä edes sen tämän päivän Doelin. Ei mene enää kauaakaan, kun suuri osa taloista on jyrätty maan tasalle ja koko kaupunki on vain historiaa.

 

Jätä jälki, ilahduta kommentilla!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate