Barcelona, ensirakkauteni!

Barcelona oli minulle kuin ensirakkaus. Se vei jalat alta ja tuntui oikealta ensimmäisestä hetkestä lähtien.

Palasin tänään pitkän viikonlopun mittaiselta minilomalta Espanjan Barcelonasta. Tämä päivä hurahti vähän jumittaessa ja fiilistellessä jälleen kerran onnistunutta reissua sekä samalla sulatellessa ja kauhistellessa tätä Helsingin marraskuista harmautta. Tämä ei ole se päivä, kun koen tämän kaupungin paikaksi, jossa juuri nyt haluan olla. No joo, ehkä huomenna on taas erilainen fiilis. Ainahan tähän tottuu. Joka ikinen kerta.

Muistoja Barcelonasta

Olin Barcelonassa ensimmäisen kerran vuonna 2002 ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Interreilillä suuntasimme ystäväni kanssa tutkimaan muutamaksi päiväksi tuota Katalonian helmeä ja tuo tutkiminen sai aikaan sen, että halusin vielä joskus tutustua tuohon rentoon kaupunkiin entistäkin enemmän. Niin teinkin – minulla on tapana toteuttaa näitä unelmiani ainakin mahdollisuuksien mukaan.

Tuttavuutemme syveni seuraavana vuonna, jolloin lähdin takaisin Barcelonaan lähes espanjan kielen taidottomana suorittamaan parturi-kampaajakoulun työharjoittelujaksoa pariksi kuukaudeksi. Työharjoittelun lisäksi hengailin kaupungissa vielä toiset pari kuukautta. Neljä kuukautta elämää rakastamassani kaupungissa paikallisten tavoin oli täydellistä, enkä olisi halunnut enää palata Suomeen. Paikallinen poikaystäväkin tuohon kaupunkiin taisi tuolloin jäädä. Muistoja, muistoja.

Muutto Barcelonaan kutkutti

Tuon muutaman kuukauden aikana opin kieltä ja rakastuin kaupunkiin entistäkin enemmän. Barcelona on virallisesti ollut minulle se ensirakkaus kaikkien maailman kaupunkien joukossa, jota en koskaan tule unohtamaan. Olin jopa harkinnut vakavasti muuttavani asumaan tuohon boheemiin ja jännittävään kaupunkiin, jossa yhdistyvät täydellisesti rantaelämä ja kaupunkielämä.

Muutto kuitenkin jäi toteuttamatta, vaikka kävinkin tuon Barcelonaan rakastumisen jälkeen kaupungissa kerta toisensa jälkeen. Viimeisin kerta oli muutama vuosi sitten, vuonna 2009. Tunteet olivat alkaneet jo vähän laimentua, kummasti sitä vain unohtaa asioita. Jossakin vaiheessa Berliini vei Barcelonan paikan sydämessäni, mutta ensirakkaus on ensirakkaus ja se ei siitä miksikään muutu.

Nyt oli siis ehdottomasti jo aikakin palata Barcelonaan ja olen äärimmäisen onnnellinen, että tein niin. Tunteeni tuota kaupunkia kohtaan eivät olleet kadonneet minnekään ja taisin jopa uudelleen rakastua Barcelonaan graffiteineen, skeittipuistoineen, hämyisine kujineen, rantakahviloineen, kiinnostavine gallerioineen, uimarantoineen, herkkuineen, ihmisineen, koirineen, tapaksineen, komistuksineen, rullaluistelijoineen… Haluan lisää!


♥  Haluatko inspiroitua Espanjasta enemmänkin? Suuntaa tänne!  ♥

1 Comment

  1. Pingback: Paratiisini Lombok — Urbaani viidakkoseikkailijatar

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate