Balkanin matka takana – viikko täyttä seikkailua

Upeatakin upeampi Balkanin matka on takana ja olen takaisin Helsingissä, omassa arjessani. Kotiinpaluun jälkeinen fiilis on aina yhtä omituinen; heräsinkö juuri unesta? Ainoat asiat, jotka sitovat viimeisen viikon tapahtumat tähän hetkeen ovat muistot ja valokuvat. Tämä tunne on vahvin silloin, kun matkustaa yksin, eikä omassa arjessa ei ole ketään, joka olisi ollut jakamassa matkaa kanssani.

Istun työpaikallani. Olen täällä tänään yksin. Tämä on niin iso kontrasti kaikelle juuri tapahtuneelle ja kaikelle juuri hetki sitten kokemalleni. Voi ahdistus! Haluan takaisin maailmalle!

Aion kertoa lyhyestä, mutta niin tapahtumarikkaasta reissustani lisää erillisissä postauksissa aivan pian. Nyt kuitenkin haluan purkaa tätä valtavaa, sisälläni jylläävää tunteiden ryöppyä teille edes vähän. Mitä siis tein, missä olin ja mitä ajattelin kuluneen viikon aikana?

Lähdin reissuun yksin. Rinkkani oli suhteellisen kevyt, olin lähinnä pakannut vaellusvaatteita. Riippumatto oli tietysti mukana. Sitä en tosin matkan aikana käyttänyt loikoiluun, mutta se toimi loistavana peittona yllättäen teltassa nukutun yön aikana. Olin ottanut mukaani kolme kirjaa, koska kuvittelin viettäväni paljon aikaa omassa seurassani. En avannut niistä ainuttakaan, koska en juurikaan viettänyt aikaa yksin. Enkö koskaan opi, että olen myöskin liian aktiivinen lukemaan matkoilla?

Reissu alkoi Kroatian Dubrovnikista. Viimeksi vuonna 2006 vierailemani kaupunki tulvi nyt turisteja ja jatkoin matkaani bussilla samana iltana kohti Montenegroa. Bussissa tutustuin hauskaan ranskalaiseen reissaajaan, jonka kanssa kiipesimme öisessä montenegrolaisessa Kotorin kaupungissa kaupungin yllä sijaitsevaan linnoitukseen, tähtien ja kuun tasolle. Huikeata. Se hiljaisuus ja se satumaisuus oli uskomatonta! Syvä huokaus.

Hostellin kerrossängyssä nukutun yön jälkeen hyppäsin bussiin ja tämä uusi ystäväni jatkoi omaa matkaansa. Rakastan uusien ystävyyksien solmimista reissatessa. Miksei se voisi olla yhtä helppoa ja luonnollista kotonakin?

Minä taas lähdin vuorille, pohjoisessa Montenegrossa sijaitsevaan Durmitorin kansallispuistoon. Matkan varrella odottelin jatkoyhteyttä Niksicin kylässä, jossa tutkin hylättyjä rakennuksia ja löysin sattumalta kivan, juuri avatun rock-baarin. Talo tarjosi kahvit ja sain omistajalta vielä matkamuistoksi paikallisen oluen nimeä kantavan tuopin. Tunsin oloni erittäin tervetulleeksi.

Vuoristomaisemat Montenegrossa olivat kaikkea sitä, mitä kuvitella saattoi ja enemmänkin. Etelä-Amerikasta kotoisin oleva ja Eurooppaa ristiin rastiin liftaamalla reissaava mies kysyi minulta tietä hostelliin Zabljakin kylässä ja hänen kanssaan hengailin ja reissasin seuraavat päivät. Niin helppoa uusiin, mahtaviin tyyppeihin tutustuminen maailmalla on, kun on liikkeellä avoimin mielin.

Sama mies jatkoi matkaansa liftaamalla ja upeiden vuorten valloitusten jälkeen jatkoin luonnollisesti matkaani uuden ystäväni reissukaverina kohti Bosnian Sarajevoa, liftaten tietysti. Kuka nyt heittäsi hukkaan tällaisen tilaisuuden seikkailuille? Minä en ainakaan, minulla oli kuitenkin seuranani pro-liftaaja.

Liftasimme Montenegron vuoristosta aina Bosnian rajalle asti (juttu aiheesta löytyy täältä), jossa ylitimme rajan kävellen. Olen nyt kirjaimellisesti kävellyt Montenegrosta Bosnia Hertsegovinaan. En todellakaan osannut odottaa liftaavani elämäni ensimmäistä kertaa Montenegrossa ja saavani kyytejä rekalta ja lava-autolta.

Päivä luodinreikiä täynnä olevassa, ihanassa Sarajevossa ja bussi takaisin Kroatian Splitiin, josta lento toi minut täysikuun valaistessa takaisin tänne Helsinkiin, takaisin tähän todellisuuteen entistä nälkäisempänä uusille kokemuksille ja seikkailuille!

Tämä Facebook-statukseni kiteyttää monta asiaa matkastani:

”Terkut Bosnia-Hertsegovinasta! Olen seikkaillut alle viikossa kokonaisen vuoden edestä. Olen liftannut Montenegrossa, kiivennyt vuorille, nukkunut teltassa luumupuiden alla, ylittänyt Montenegron ja Bosnian rajan kävellen, tutustunut mahtaviin ihmisiin, nähnyt henkeäsalpaavia maisemia, illallistanut metsässä keskellä yötä ja vaikka mitä muuta, mikä saa elämän tuntumaan elämältä ja aina yhtä mahtavalta seikkailulta! Nyt Sarajevon yöhön!”

 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Navigate